Viime vuonna mietin ensimmäistä kertaa konkreettiset tavoitteet tulevalle vuodelle. Kun palasin niihin vuoden lopussa, huomasin saaneeni yllättävän paljon aikaan. Kirjoittamistouhuissa edistys on niin hidasta, ettei sitä huomaa kuin pidemmällä tarkasteluvälillä. Siksi välitavoitteiden asettaminen auttaa hahmottamaan loputonta matkaa.
Sitä paitsi hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, eikö vain? *
*Ihan jokainen kirjoittaja tietää, että hyvin suunniteltu ei ole vielä ollenkaan tehty.
1. Lähden kohti jotain uutta.
Mietin pitkään, laitanko tämän tavoitteisiini ollenkaan. Päädyin sitten lopulta tekemään siitä ykkösen.
Minulle on ollut todella vaikeaa yhdistää kirjoittaminen ja opettajan työ. (En ymmärrä, miten esimerkiksi Tommi Kinnunen saa tähän yhtälöön mahtumaan vielä lapset, perheen ja Twitter-aktiivisuuden.) Niinpä asialle täytyy tehdä jotain, vaikka tähän liittyy aivan hirvittävästi epävarmuutta, ahdistusta ja pelkoa toimeentulosta.
Mitä se jotain uutta sitten on? Sitä en vielä tiedä, eikä se ole täysin minusta kiinni. Tiedän, että aion hakea Taideyliopiston kirjoittamisen maisteriohjelmaan, mutta muita hakijoita lienee lähes miljoona. Minä haen vielä takuulla kaikista suosituimman vaihtoehdon suosituimmassa suuntauksessa (kirjoittaminen perinteisissä lajeissa/ proosa).
Suomen kielen ja kirjallisuuden opintojen jatkaminen opintovapaalla on myös vaihtoehto. (Ja myös kovin järkevä, k0ska äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan pätevyys vain lisää mahdollisuuksiani jatkaa töitä opettajana.) Tämäkin toki edellyttää opiskelupaikan ja opintovapaan saamista. Paljon on siis vielä auki!
2. Pidän vähintään kahden viikon kirjoituskesäloman ja vähintään yhden kirjoitusvälipäivän viikossa (ainakin noin keskimäärin).
Jälleen mietin, kirjaanko tätä tavoitteisiini ollenkaan, mutta kyllä tämä on tavoite, ja vielä hyvin tärkeä.
Olen miettinyt ajanhallintaa todella paljon (täällä 10 vinkkiäni), ja ymmärtänyt, että sen tärkein pohja on lepo, liikunta ja riittävä ravinto. Näistä erityisesti tuo ensimmäinen on tuottanut minulle vaikeuksia. Syksyn aikana yritin lanseerata elämääni aivolepopäivän, ja havaitsin sen hyväksi. Jostain syystä en kuitenkaan saanut pidettyä siitä kiinni - minun on todella vaikeaa antaa itselleni lomaa ja levätä ilman huonoa omaatuntoa.
Siksi tämä on nyt lopulta tavoitteissani näin korkealla. Jospa ensi vuonna oppisin paremmin suunnittelemaan aikatauluuni myös lepohetkiä. Viime kesästä viisastuneena aion myös lomailla ilman huonoa omaatuntoa. Elämässä on muutakin. Ihan joka päivä ja joka viikko ei tarvitse istua koneen ääressä. Ei ehkä edes ihan joka vuoden joka kuukausi.
Olen miettinyt ajanhallintaa todella paljon (täällä 10 vinkkiäni), ja ymmärtänyt, että sen tärkein pohja on lepo, liikunta ja riittävä ravinto. Näistä erityisesti tuo ensimmäinen on tuottanut minulle vaikeuksia. Syksyn aikana yritin lanseerata elämääni aivolepopäivän, ja havaitsin sen hyväksi. Jostain syystä en kuitenkaan saanut pidettyä siitä kiinni - minun on todella vaikeaa antaa itselleni lomaa ja levätä ilman huonoa omaatuntoa.
Siksi tämä on nyt lopulta tavoitteissani näin korkealla. Jospa ensi vuonna oppisin paremmin suunnittelemaan aikatauluuni myös lepohetkiä. Viime kesästä viisastuneena aion myös lomailla ilman huonoa omaatuntoa. Elämässä on muutakin. Ihan joka päivä ja joka viikko ei tarvitse istua koneen ääressä. Ei ehkä edes ihan joka vuoden joka kuukausi.
3. 30 jälkeen 30 lähtee maailmalle.
Tästäkään tavoitteesta en vielä tiedä juuri sen enempää, mutta teksti on nyt siinä pisteessä, että haluan sen pois käsistäni. Ihan kaikella rakkaudella, olen viettänyt sen kanssa nyt ihan riittävästi aikaa.
4. Laakso ja Aava valmiuspisteeseen ja kustantamoihin.
Minusta on ollut yllättävän mukavaa olla omakustannekirjailija. Siitä huolimatta haaveilen edelleen kustannussopimuksesta ja aion yrittää saada sen tälle tekstille.
Ennen kuin voin lähestyä kustantamoita on teksti luonnollisesti hiottava valmiiksi. Tällä hetkellä teksti on jälleen yhdellä editointikierroksella. (Menossa versio 7.8, vaikkei tämä taida kertoa mitään kenellekään muulle kuin itselleni.)
5. Suoritan kirjallisuuden perusopinnot loppuun.
Jäljellä on kaksi verkkokurssia vuoden alussa (kotimaisen kirjallisuuden historia ja kirjallisuuden analyysi) ja etätentti 11 klassikkokirjasta. Teoriassa on mahdollista tehdä kaikki maaliskuun loppuun mennessä ja pidän tätä jopa ensisijaisena tavoitteena. Tarvittaessa etätentin voi siirtää toukokuun tenttipäivälle.
6. Luen 80 kirjaa.
Lukeminen on tärkeää ja kirjoittajalle vieläkin tärkeämpää. Haluan, että se näkyy tavoitteissani. Mietin kuitenkin pitkään sopivaa lukumäärää (ja onko tätä järkevää mitata sivuina tai kappaleina ylipäätään). Viime vuoden 50 täyttyi jo kesäkuussa eli tavoite oli liian helppo. Sellainen tavoite ei motivoi.
Toisaalta viime vuosien n. 100 kirjaa tuntui vähän liialta ottaen huomioon, että opintoihin kuuluviin klassikkokirjoihin on budjetoitava hieman enemmän aikaa. Sitten taas katsoin muiden viime vuoden kirjakoonteja ja 100 alkoi kuulostaa aivan liian vähältä...
Päädyin lopulta siihen, että 1,5 kirjaa viikossa on minulle sekä sopivan realistinen että sopivan haastava tavoite. (1,5 x 52 =78 itse asiassa, mutta pyöristin seuraavaan tasalukuun.)
7. Lasten fantasiaromaanin ensimmäinen lukuversio.
Tämän toistaiseksi nimettömän esiintyvän tekstin ensimmäinen versio syntyi jo marraskuun aikana NaNoWriMo:ssa. Tämä kuukaudessa purskautettu raakaakin raaempi versio on tällä hetkellä aikamoinen sotku!
Mietin jälleen, mikä olisi sopiva konkreettinen tavoite, joka kuitenkin jättäisi tekstille riittävästi tilaa hakea muotoaan. Päädyin nimeämään tavoitteeni ensimmäiseksi lukuversioksi. Tällä tarkoitan sellaista ronskilla kädellä editoitua ensimmäistä versiota, jonka voisi antaa jo jollekin luettavaksi. Tekstissä olisi siis siinä vaiheessa hyvä olla ainakin alku, loppu ja keskikohta ja jonkinlainen koheesio, että lukija saa karkean käsityksen siitä, mitä kohti olen menossa ;)
8. Saan aikaan ensimmäisen version toisesta aikuisten romaanista.
Työn alla on kaksi aihiota, uusi chick lit -romaani ja vakavampi ohittelijaprojektiksi nimittämäni käsikirjoitus.
Kummankaan ensimmäisen version aika ei voi aikataulullisista syistä olla ainakaan ennen huhtikuuta, joten jätän vielä pohdintaan, kumpaan panostan.
Tässä kohtaa edessä on vaikea valinta, mutta täytyy muistaa, että tavoitteissani on jo kaksi loppusuoralla olevaa käsikirjoitusta ja lasten fantasiaromaani. Ei ole kovin realistista yrittää työstää viittä tekstiä saman vuoden aikana (päivätyön ohessa).
9. Pidän somekanavani aktiivisina.
Minulle some on vertaistukea ja nopea kanava ilmaista luovuutta. Tämän vuoden aikana olen tajunnut, miten paljon virtaa somesta on ammennettavissa. Siksi halusin pitää somen jollain tavalla tavoitteissani, vaikka viimeisen tavoitteen muotoilu jäi nyt melko epämääräiseksi.
Haluan kuitenkin pitää sometoimintani kevyenä ja aitona enkä rakentaa mitään virallista somestrategiaa. Ehkä jonkinlainen osatavoite voisi olla 30 ennen 30 -Facebook-sivujen kohtalon päättäminen ja sen miettiminen, mikä kanava sopii parhaiten mihinkin aktiviteettiin.
Tähän liittyen osa bloggaamisenergiastani siirtyy luultavasti Instagramiin ja Twitteriin. Olen miettinyt bloggaamista ja blogini tulevaisuutta jo jonkin aikaa. En usko blogien kuolemaan yleisesti enkä ainakaan omani. Viime vuonna kirjoitin eniten postauksia blogihistoriani aikana ja ideoita olisi vaikka kuinka, mutta toisaalta on selvää, että tarvitsen lisää aikaa työstää käsikirjoituksiani. Sitä ei tule muuten kuin niin, että luovun jostain.
Päätin jo luopua kuukauden kirjavinkkien kirjoittamisesta ja jatkossa mietin muutenkin tarkemmin, mitä blogissa kirjoitan. Bloggaaminen ei siis tähän lopu, mutta jatkossa postauksia tulee ehkä vähemmän. Strategiani voisi ehkä tiivistää vanhaan totuuteen laatu korvaa määrän.
+ Suunnitelmat on tehty muutettaviksi.
Minun on todella, todella vaikea luopua tavoitteesta, jos olen sellaisen asettanut, tai edes muuttaa sitä. Tämä on elämän käsittämättömiä asioita: Olen jostain syystä hirveän huolissani siitä, että tavoitteiden muuttaminen/poistaminen johtaisi siihen, että alkaisin laiskotella - eiköhän minun pitäisi ennemminkin olla huolissaan siitä, että en osaa laiskotella.
Annan siis jo tässä vaiheessa ihan kirjallisesti luvan itselleni säätää näitä tavoitteita vuoden aikana. Ohittelijaprojektin syntyminen opetti, että joskus jonkun tekstin on vain päästävä pöydälle aiemmin kuin olin suunnitellut. Vaikka yritin tehdä tavoitteet sellaisiksi, että niiden toteutuminen on omissa käsissäni, voi kuitenkin käydä niin, ettei joku lopulta olekaan minun hallittavissani. Muutenkin elämä on arvaamatonta ja ennen kaikkea sitä on muuallakin kuin tekstitiedostoissa (totean tämän noin kerran viikossa ja olen joka kerta aivan yhtä hämmentynyt).
Flunssasta huolimatta on jostain syystä pitkästä aikaa fiilis, että tämä vuosi tule olemaan mikään välivuosi elämässäni. Kohti uusia seikkailuja siis! (Kirjoittajana on tietysti ihanaa, ettei niitä kaikkia varten tarvitse lähteä itse kotisohvalta minnekään.)
Onnea ja menestystä kaikille muillekin vuoden 2019 tavoitteiden saavuttamisessa!
