Kuinka kirja syntyy 14: Loputonta editointia

Kun tarina alkaa olla kasassa, se pitäisi vielä saada kerrottua parhaalla mahdollisella tavalla. Se tarkoittaa loputonta ja tuskastuttavaa editointia.

Laakson ja Aavan tarina väisti keväällä 30 jälkeen 30:n viimeistelyn alta, mutta on kesän ja alkusyksyn aikana palannut taas työpöydälle. Matka jatkuu jälleen.

Kirjoitustauon jälkeen huomasin, että teksti ei ole niin valmis kuin haluaisin sen jo olevan. Pientä tuskaa aiheuttaa se, että versionumeroinnissa olen jo lähes yhtä pitkällä kuin 30 jälkeen 30:n julkaistu versio, eikä maaliviivaa vielä näy. On vain hyväksyttävä, että tämä tarina on vaatinut muutaman mutkan enemmän. Sitä paitsi Laakson ja Aavan tarinassa on viisi päähenkilöä yhden sijaan, joten lisätyötä tulee jo siitä, että jokaiselle on muotoiltava oma kehityskaarensa.

Aavan ilvessiskosten Linnen ja Main kehityskaaret kietoutuvat toisiinsa.
Ja voi että molempien kohdalla oikeaa kaarta on saanut hakea...
(Kuva Kotkan patsaspromenadilta)

Viime syksystä asti on kuitenkin tuntunut siltä, että tekstin syvärakenne on jossain mieleni uumenissa selvillä. Palaset ovat kasassa ja niiden paikat suunnilleen tiedossa. Tiedän siis jo, millaisen tarinan haluan kertoa, mutta etsin sille vielä sanoja. Vaikka tunnen syvärakenteen, on eri asia saada siitä konkreettisesti niin hyvin kiinni, että osaisin piirtää jokaisen kaaren täysin kirkkaasti. Jokaisella editointikierroksella olen kuitenkin päässyt lähemmäs sitä viimeistä totuutta.

Toisin sanoen pintarakenne hakee vielä hetken muotoaan. Joissain kohdissa huomaan selittäväni liikaa, toisissa kohdissa taas hyppään liian nopeasti eteenpäin. Olen vaihtanut lukujen paikkaa, poistanut yhden luvun, mutta kirjoittanut toiseen kohtaan uuden. Olen yhdistelllyt lukuja, uutta ja vanhaa, siirrellyt tekstiä arkistoon ja käynyt sitten noutamassa sieltä osan takaisin toiseen kohtaan. Välillä on tuntunut siltä, ettei teksti edisty minnekään, siirtelen vain palasia edestakaisin. 

Kaiken tarkoitus on kuitenkin kertoa tarina parhaalla mahdollisella tavalla, tempaista lukija mukaan niin, ettei hän malta lopettaa. Tyhjäkäyntiä ei tekstissä saa olla, mutta toisaalta ei saa tapahtua liikaa liian nopeasti. Ennen kaikkea haluaisin saada sanoilla kerrottua se, minkä tällä hetkellä tunnen sisälläni. Se Laakson ja Aavan taika, se ainutlaatuinen tunnelma, ne kysymykset, joita tekstilläni haluan lukijassa herätellä ja joihin toisaalta itse haluan löytää vastauksia. 

Yritän tekstissä herättää Laakson ja Aavan maisemat henkiin.
Luonto ja luontoretket ovat inspiroineet maailman luomisessa.
(Kuva Seitsemisen kansallispuistosta.)

Kirjoitustauko auttoi onneksi kirkastamaan ajatuksia monellakin tavalla. Tekstin teemat piirtyvät nyt selvemmin esille mielessäni, osaan karsia sivupolkuja ja syventää suvantoja. Ennen kaikkea kevään aikana kävin taas pitkiä keskusteluja itseni kanssa siitä, mitä ja miten haluan kirjoittaa, ja olen taas paremmin kosketuksissa sen jonkin kanssa, jota nimitän kirjoittajaytimeksi (paremman sanan puutteessa). Turha häly päässäni on tällä hetkellä vaiennut, olen hiljentänyt muiden odotukset ja maailman vaatimukset, ja yritän nähdä ja kirjoittaa vain sellaista tekstiä, jota itse haluaisin lukea.

Eteenpäin on taas menty, ja tällä hetkellä luotan vahvasti siihen, että tästä syntyy vielä kirja. 

* * *

Ajattelin ottaa selvää, kuinka kirja syntyy. Seuraan tässä blogitekstisarjassani yhden käsikirjoituksen matkaa kohti valmista käsikirjoitusta. Vielä en tiedä itsekään, kuinka matka päättyy.

Välitilinpäätös

Kesä lähenee loppuaan ja arki odottaa. Tässä vaiheessa vuotta on hyvä pysähtyä hetkeksi pohtimaan, missä mennään vuoden tavoitteiden suhteen.

1. Lähden kohti jotain uutta.
Kevään aikana kolmoiselämä opettamisen, opiskelun ja kirjoittamisen alalla alkoi todella käydä rankaksi. Harkitsin erilaisia vaihtoehtoja, mm. opintovapaata. Hain yhteishaussa kirjoittamisen maisteriohjelmaan, mutta sieltä ei opiskelupaikkaa tullut. Onneksi, kuten myöhemmin osoittautui. (Lisää asiasta tässä blogitekstissä.)

Jotain uutta on elämään silti tulossa, mutta siitä lisää myöhemmin.

2. Pidän vähintään kahden viikon kirjoituskesäloman ja vähintään yhden kirjoitusvälipäivän viikossa (ainakin noin keskimäärin). 

No, ainakin kesän aikana on tullut todistettua, ettei kesä ole luovinta aikaani. Asun kaukana kotiseudusta ja loma on mahdollisuuteni viettää aikaa perheeni ja hurjaa vauhtia kasvavan kummipojan kanssa. Olen pitänyt lähes koko kesän kirjoitustaukoa ja muu elämä on ollut etusijalla. Hyvä niin.

Muutaman viikon olen keskittynyt kirjoittamiseen ja niidenkin viikkojen aikana olen huomannut, että parin päivän tauko tekee vain ja ainoastaan hyvää. Keväällä en vielä osannut pitää kirjoitusvälipäiviä kovin hyvin, mutta jospa syksyllä oppisin rytmittämään elämää paremmin.

3. 30 jälkeen 30 lähtee maailmalle.

Lähtihän se! Tämän tavoitteen voin yliviivata hyvillä mielin. Oli vain ja ainoastaan helpottavaa päästää pitkään työstetty teksti maailmalle. Ei ole tullut ikävä :) Kertoo ehkä myös siitä, että tälle tekstille annoin sen mitä minulla oli sille annettavana ja vähän enemmänkin.
Taas olen saanut ihanaa palautetta lukijoilta ja mieltä lämmittää sekin, että Helmet-kirjastoissa oli kirjasta parhaimmillaan (tai pahimmillaan) 29 varausta!

30 jälkeen 30 on seikkaillut lukijoiden käsissä jo ainakin Jäämerelle,
 Amsterdamiin, Ahvenanmaalle ja Ruotsiin.
Tuli Elinasta sittenkin aikamoinen maailmankiertäjä :)

4. Laakso ja Aava valmiuspisteeseen ja kustantamoihin.
Tällä hetkellä näyttää siltä, että jonkinlainen valmiuspiste on saavutettavissa tämän vuoden aikana. Mahdollisesti. Palaset ovat kasassa, mutta tekstin editointi toimivaksi ei ole ollut ihan yksinkertaista. Viisi näkökulmahenkilöä tuottaa tosiaan omat haasteensa!

Tekstin julkaisun suhteen pyörittelen eri vaihtoehtoja mielessäni edelleen. Pidän mahdollisena jopa sitä, että tämä teksti jää lopulta julkaisematta. 

5. Suoritan kirjallisuuden perusopinnot loppuun.
Huh! Tämä rykäisy oli viedä voimat lopullisesti maaliskuun paikkeilla. Nyt perusopinnot on kuitenkin kunnialla suoritettu. Elättelen toiveita, että jossain vaiheessa ehtisin jatkaa kirjallisuuden opintoja eteenpäin. Äidinkielen opettajan pätevyys kiinnostaa edelleen.

6. Luen 80 kirjaa.
Tällä hetkellä olen lukenut n. 60 kirjaa, joten tavoitteen täyttyminen on realistista. Kesällä lukeminenkin monesti jää hieman sivuun, mutta odotan, että syksyllä taas normaalin arjen keskellä alan kaivata takaisin tarinoiden maailmaan. 

7. Lasten fantasiaromaanin ensimmäinen lukuversio.
Tämän tavoitteen täyttyminen on epävarmaa. Aloitin jonkinlaisen rungon kasaamisen ja editoin pari ensimmäistä lukua karkeasti, mutta muihin projekteihin on mennyt enemmän aikaa kuin kuvittelin. En tiedä, riittääkö aikaa myös tämän toistaiseksi nimettömänä esiintyvän tekstin editoimiseen. Teksti kyllä veti kovasti puoleensa, eikä näin tauon jälkeen ollut ollenkaan niin surkea kuin marraskuun NaNoWriMo:n jälkeen kuvittelin. Tämänkin tarinan haluaisin ehdottomasti päästä vielä kertomaan loppuun...

8. Saan aikaan ensimmäisen version toisesta aikuisten romaanista. 
Mietin, voinko laskea tavoitteen täyttyneeksi - kirjoitin kyllä Camp NaNoWriMo:ssa 80 liuskaa ohittelijaprojektiksikin nimittämääni aikuisten romaania. Tämä teksti ei jostain syystä oikein lähtenyt lentoon. Se syntyi kirjoittamisen maisteriohjelman ennakkotehtävien yhteydessä, mutta osoittautui sitten ehkä kuitenkin minulle epäsopivaksi. Mistään ensimmäisestä versiosta ei siis oikeastaan voi puhua, koska teksti hakee vielä muotoaan ja siitä puuttuu isoja osasia. 

Katson kuitenkin, että täytän tavoitteeni hengen, sillä olen kuitenkin luonut lähes 100 liuskaa raakamateriaalia tulevaa varten. Voi tosin olla, että nämä liuskat jäävät harjoituskansioon eivätkä palaa editointipöydälle. 

Oli tästä sivupolusta ainakin se ilo, että tutkin yhden polun, totesin sen vääräksi ja olen nyt taas askeleen lähempänä omaa polkuani. Kirjoittajaidentiteetti ei löydy kuin etsimällä, ja harha-askelilla ja hapuilulla on oma tarkoituksensa.

9. Pidän somekanavani aktiivisina.

On taas ollut ilo seurailla muiden projekteja ja saada kommentteja muilta kirjoittajilta. Yksin kotona vääntävälle tekijälle some on täysin korvaamaton vertaistuen lähde. (Indie)kirjoittajien kesken tuntuu vielä vallitsevan aivan mahtava yhteishenki, kaikki tukevat toisiaan ja kannustavat eteenpäin, eikä toisten teoksista puhuta kuin positiivisessa hengessä. Kirjoittajien keskinäisestä kyräilystä ja muusta negatiivisesta olen saanut pysyä kaukana.

* * *
Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että tavoitteeni tälle vuodelle ovat aika realistiset. Tietyllä tapaa tavoitteiden täyttyminen tuntuu myös vähemmän tärkeältä kuin koskaan ennen. Olen oppinut joustavuutta ja opetellut pois suorittamisesta. (Tai siis, opettelen edelleen ja luultavasti aina.) Ennen kaikkea elämässä on nyt ollut muutakin kuin kirjoittaminen!

Tällaistakin muuta on elämässä ollut -
tänä vuonna vain ovat mustikkapaikat olleet vähissä.