Voiko kirjoittamista opiskella?

Lahjakkuus on hyvä juttu, työnteko parempi.
Kuva Brysselin sarjakuvamuseon seinältä.

Kirjoittamisesta edelleen moni ajattelee, että se on jokin salaperäinen taito, joka ihmisellä joko on tai ei ole. Jos osaa, ei kouluja tarvitse, ja jos ei osaa, ei se kouluilla parane. 

Tottahan se onkin siinä mielessä, ettei kirjoittamista ole pakko opiskella ennen aloittamista, kirjoittaa voi hyvin ilman koulutustakin. Mutta ei autonkaan ajamiseen korttia tarvitse, ja silti aika harva kannustaisi lähtemään liikenteeseen ilman tietoa liikennesäännöistä. Samalla lailla kirjoittaja tarvitsee tietoa yhteisistä pelisäännöistä ja toimintatavoista. Vaikka kirjoittamisessa toisin kuin liikenteessä sääntöjen rikkominen voi johtaa johonkin uuteen ja kiehtovaan, täytyy säännöt kuitenkin ensin osata, ennen kuin niitä voi alkaa rikkoa.

Anders Vacklin sanoi Kirjamessuilla suunnilleen näin, että kirjoittamaan oppii vain kirjoittamalla, mutta opiskelemalla voi löytää nopeammin perille. Tuossa ajatuksessa tiivistyy hyvin se, mitä itsekin ajattelen kirjoittamisen opinnoistani.

Päätin reilu vuosi sitten hakea Jyväskylän avoimeen yliopistoon suorittamaan kirjoittamisen perusopintoja, koska oli sellainen olo, että olin juuttunut kirjoittamisessani samalle tasolle. Olin lukenut kirjoittamisen oppaita, mutta ne tuntuivat vain toistavan samoja vinkkejä ja kaipasin interaktiivisuutta palautetta. Toki mietitytti, miten etäsuhde ja kokopäivätyö sopivat yhteen opiskelun kanssa, mutta päätin kokeilla.

Olin onnellisten hyväksyttyjen joukossa ja suoritin lopulta opinnot vuodessa. En kokenut opintoja kovin stressaavina, päinvastoin ne toivat vaihtelua tylsiin arkipäiviin. Oli ihana tehdä jotain itselleen vain ja ainoastaan oman kehittymisen takia ja oppia asioista, jotka oikeasti kiinnostavat!

Jyväskylässä perusopinnoissa oli kolme yhteistä kurssia, joilla tutustuttiin kirjoittajan yhteisöihin, faktan ja fiktion vuoropuheluun sekä omaelämäkerralliseen kirjoittamiseen. Faktan ja fiktion vuoropuhelu oli näistä teoreettisin, mutta myös hyvin mielenkiintoinen. Omaelämäkerrallinen kirjoittaminen kiinnosti minua vähiten, mutta pakkopullakurssista tulikin ihan mieletön matka itseen ja omaan lähipiiriin. (Sen aikana tajusin mm., että tämä tarinoiden kertomisen taito on tullut minulle isältä - hän vain kertoo tarinansa kahvipöydässä suullisesti, kun minä kirjoitan.)

Neljästä lajista (proosa, draama, runous ja tietokirjoittaminen) oli valittava perusopintoihin kaksi. Minä valitsin kaksi minua eniten kiinnostavaa, eli proosan ja draaman. Draamakurssilta sainkin yllättäen aivan uutta virtaa käsikirjoituksiini kolminäytöksisten mallien kautta. Jotenkin olin hapuillut kohti mallia, se oli ollut alitajuisena mielessäni, mutta vasta kun sen näin kirjoitettuna edessäni, ratkesi esimerkiksi projekti 30:n ensimmäisen käsikirjoituksen isoin ongelma.

Lopuksi tein vielä tekstikokoelman. Toisena vaihtoehtona olisi ollut luovuuteen keskittyvä kurssi, mutta se oli selkeästi abstraktimpi, ja minä halusin keskittyä kirjoittamiseen konkreettisesti. Lisäksi halusin palautetta GS:n käsikirjoituksesta. 

On jopa ihan haikea olo jättää opinnot tältä erää tähän, mutta töissä on nyt niin paljon kaikkea, ettei stressitaso salli enempää opiskelua. Aineopinnot eivät myöskään mielestäni niin konkreettisesti edistä kirjoittamistani, vaikka vaikuttavatkin hurjan mielenkiintoisilta muuten.

Voin kyllä myös todella lämpimästi suositella Jyväskylän avointa yliopistoa. Ei ole ihan sattumaa, että se on Suomen suurin avoin yliopisto. Työskentelytavat sopivat työssäkäyvälle, ja pidin erityisesti verkkokursseista, joissa oli tietyt deadlinet, mutta tehtäviä sai kuitenkin tehdä, kun itselle sopi. Niiden kautta pääsi myös tekemään muiden kirjoittajien kanssa. (Lähiopetus oli minulle superintroverttina hieman liian stressaavaa ja lähelletulevaa.) 

Kannattaako kirjoittamista siis opiskella? 
Vastaan tähän, että kannattaa tehdä mitä vain uutta, joka herättää uusia ajatuksia. En tiedä, veikö kirjoittamisen opiskelu kirjoittamistani välttämättä eteenpäin - itse minun on kuitenkin taito harjoiteltava, aivan kuten autoakaan ei ajeta vain teoriaa lukemalla - mutta sain paljon uutta mietittävää ja osaan nyt asettaa omat tekstini realistisemmin muiden kirjoittajien tekstien joukkoon.