E on päivän kirjain

Olenhan minäkin kuulunut niihin. Olenhan minäkin ajatellut niin. Olen vastustanut sekä e-kirjoja että omakustanteita, mutta nyt olen sitten tekemässä omakustanteista e-kirjaa. Älä koskaan sano ei koskaan, se on kliseistä varminta totta.

Omakustanteen julkaiseminen on aina tuntunut jotenkin epätoivoiselta, ja olen ajatellut, että jos kirjani on tarpeeksi hyvä, se kyllä julkaistaan. Muiden harrastelijakirjoittajien tuotosten lukeminen vakuutti minut kuitenkin siitä, että hyviä tarinoita ja hyviä kertojia on paljon, eivätkä kaikki saa kustannussopimusta. (Vastaavasti eivät myöskään kaikki kustannussopimuksen saaneet ole mielestäni mitenkään parhaita kirjoittajia, mutta se on tarina toinen.) Viime aikoina on oikeasti tuntunut tärkeältä jakaa tarinani maailmalle, vaikka sitten ihan puhtaasti jakamisen ilosta. Eivät tarinat kuulu pöytälaatikkoon. Olisi jotenkin itsekästäkin pitää omana sellaista, joka ei kuitenkaan ole aivan täysin omaa. 

Toisekseen en ole ollut innostunut e-kirjoista. En ole koskaan lukenut niitä itse, minulle on ollut tärkeää pitää kirjaa kädessäni. Ilmeisesti suomalaiset ovat kanssani aika samoilla linjoilla, mutta jotenkin olen alkanut ajatella, että olen ehkä konservatiivisen vanhanaikainen vain periaatteesta. Kaikki muu on muuttunut sähköiseksi ja olen ollut vain iloinen kehityksestä. Aivan varmasti jatkossa e-kirjoille on enemmän lukijoita. Ihan varmasti itsekin luen tulevaisuudessa enemmän e-kirjoja. 

Omakustanteen suhteen e-kirja on tietenkin houkutteleva vaihtoehto, koska se ei vaadi taloudellista panostusta ja on monella tavalla helpompi kuin painettu kirja. Siksi olenkin ollut niin innostunut. Itse asiassa siitä lähtien, kun keksin loistavan e-kirjaprojektini, olen lähes maanisesti, parisuhteenikin vaarantaen keskittynyt siihen. Vaikka en tavoittelekaan täydellistä lopputulosta, täytyy kaikenlaista ottaa huomioon.

Olen leikkinyt Canvalla ja saanut aikaan joukon uusia kansikuvia. Tein niistä kollaasinkin Wattpadia varten ja tulevaa FB-kirjoittajaprofiilia varten.

Kuvataiteellisesti taitavaa minusta ei tule varmasti ikinä, mutta koska Canva on niin helppokäyttöinen, on sillä leikkiminen jollain tavalla kivaa. Oman kädenjäljen näkeminen on kuitenkin aina palkitsevaa. Vaikka lopputulos ei ehkä ole esteettisesti paras mahdollinen, näyttävät kannet ainakin minulta. 


Olen myös tutkinut sitä, miten tekstejä saa muutettua epub-muotoon, joka usein mainitaan e-kirjojen yhteydessä. Latasin koneelleni Calibren muuntoa varten ja olen nyt harjoitellut sen käyttöä. Parhaat ohjeet löytyvät mielestäni tästä linkistä.

Ensimmäiset luonnosversiot ovat jo olemassa, ja sain jopa sisällysluettelonkin toimimaan niin, että klikkaamalla pääsee kyseiseen lukuun. Nyt tietysti tarvitsisi vain tehdä se tärkein eli kirjoittaa valmiiksi. 

Taas on tullut siis todistettua, että kirjoittamisen prokrastinaatio on ehkä tuottoisin tila ikinä. (Paitsi tietysti kirjoittamisen kannalta.)