Kirjassa on kuusi osiota, joista ensimmäinen on omaelämäkerrallisin. Siinä Atwood kirjoittaa miten hänestä tuli (nais)kirjailija Kanadassa aikana, jolloin esikuvia ei omasta maasta, omasta suvusta tai omasta sukupuolesta juuri löytynyt.
Muut osat ovat esseemäisiä pohdintoja jonkin teeman ympärillä. Niissä Atwood pohtii mm. kirjoittajan ja lukijan, yhteiskunnan ja kirjallisuuden, todellisuuden ja kerronnan sekä kirjailijan ja julkisuuden välistä suhdetta. Esimerkkeinä hän käyttää omia kokemuksiaan, mutta kirja on myös täynnä kirjallisuuslainauksia, viittauksia myytteihin ja filosofistakin pohdintaa kirjallisuudesta ja teksteistä. Kirja toimii tämän takia hyvin myös yleissivistävänä teoksena ja sieltä voi poimia hyviä lukuvinkkejä.
Jos etsii perinteistä kirjoitusopasta, ei tästä kirjasta ole välttämättä hyötyä oman tekstin tuottamisen kannalta. Mutta jos on kiinnostunut kirjallisuudesta, sen synnystä tai tehtävästä (tai vain pitää Atwoodin tavasta kirjoittaa ja kertoa), kannattaa tämä kirja lukea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti