Kuinka kirja syntyy 22: Viimeiset viilaukset

Laakson ja Aavan tarina on viimeisiä viilauksia vaille valmis! Kun suuret päätökset on tehty, edessä on vielä monta pienempää.

Hiirenkorville oikoluettu käsikirjoitus

Laakson linnut, Aavan laulut on ollut loppuhionnassa loppuvuodesta asti. Tässä vaiheessa muutokset ovat pieniä, sanajärjestyksen vaihdoksia, yksittäisten sanojen pohdiskelua ja toistojen poistoa.

Takia vai vuoksi?

Kalmina ainakaan vai ainakaan kalmina?

Kuinka monta kertaa voi katsoa samassa luvussa? 

Pilkku vai ei pilkkua? (Ja ei, tähän ei läheskään aina löydy vastausta kielioppikirjasta!)

Toki tarkoitus on myös korjata selkeät lyönti- ja ajatusvirheet. Yhdessä luvussa paloivat kynttilät, vaikka maailmassa käytetään valaisuna päreitä. Toisaalla taas lauloivat mustarattaat... (Onneksi kyseessä on fantasiakirja, voin aina väittää keksineeni uuden lintulajin, krhm.)

Vielä viimeisellä oikolukukierroksella minuun iski myös vastustamaton halu lisätä kirjaan yksi merkittävä suudelma lopussa. Kustannustoimittajan ensireaktio asiaan oli "eiiih". Huhtikuussa selviää, kuinka rakastavaisillemme kävi!

Sanoja ja lauseita pyöritellessä olen käynyt läpi myös melko ristiriitaisia tuntemuksia. Irtipäästäminen on tuskallista. Kohta en voi enää muuttaa tekstistä mitään! Toisaalta en haluaisi yhtään editointikierrosta lisää... En kuitenkaan osaa olla edes helpottunut, koska en vieläkään ymmärrä, että  yli 11 vuoden yhteinen matka tekstin kanssa päättyy.  

Minulla näihin viimeisiin vaiheisiin liittyy aina myös sen hyväksyminen, ettei tekstistä tullut täydellistä. Eihän niistä koskaan tule, kenelläkään! Samaan aikaan on vahva tunne siitä, että tästä kirjasta tuli muuten melko hyvä. 

Seuraavaksi aloitan henkisen valmistautumisen siihen, että kirja julkaistaan pian - kohta se saa jo ensimmäiset lukijansa!

* * *

Ajattelin ottaa selvää, kuinka kirja syntyy. Seuraan tässä blogitekstisarjassani yhden käsikirjoituksen matkaa valmiiksi kirjaksi.