Aina se iskee - tammikuinen masennus.
Minulle tammikuu on kuin marraskuu, paitsi ilman kynttilöitä, glögiä ja lopussa odottavaa joulua. Siinä missä marraskuun lohduttomassa tihkussa on jonkinlaista synkeää romantiikkaa, on tammikuu vain harmaata ankeutta. Juhlat on juhlittu, edessä on kokonainen kuukausi pimeitä, kylmiä päiviä. Kevääseen on ikuisuus, valoon puoli ikuisuutta.
Yritä tässä nyt sitten olla luova.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti