Kun viisi vuotta sitten aloin kirjoittaa tekstiä, tuntui tämä hetki kaukaiselta, käytännössä lähes mahdottomalta. Teksti oli niin raakile, että sen lukeminen oli tuskaa. Eikä siitä julkaistussa versiossa taida olla jäljellä enää juuri mitään.
Editointimatkalle lähteminen tuntui vaikealta, koska 30 ennen 30:n jälkeen tiesin, miten pitkä ja tuskallinen matka se on. Tiesin myös, että 30 jälkeen 30:n julkaisu tarkoittaisi käytännössä toista omakustannetta. Eli kannen suunnittelua, markkinointia ja kaikkea sitä muuta, josta en niin välitä ja joka on pois kirjoittamisajastani. Mutta jokin Elinan tarinassa kutsui minua puoleensa. Kerta toisensa jälkeen palasin tekstin pariin ja kerros kerroksesta pidin siitä yhä enemmän.
Pitkään jokin kuitenkin puuttui. En löytänyt tekstin ydintä. Tajusin vasta reilu vuosi sitten, mistä teksti oikeastaan kertoo. Olin ollut sokea sille, koska teksti tuli liian lähelle. Olen itsekin miettinyt sitä, miksi jämähdin pikkukaupunkiin, miksi aina rakastun vääriin miehiin ja mitä elämän kolmekymppisenä oikeasti pitäisi olla. Tuttua ovat myös muuttuvat ja muuttavat ystävät sekä unelma-ammatin muuttuminen raastavaksi rutiiniksi.
Niinpä ristiriitaista kyllä, vaikka tämä teksti on fiktiivisempi kuin 30 ennen 30, se kertoo kuitenkin paljon enemmän minusta ja minun elämästäni. Ehkä tässä on myös syy siihen, miksi tämä teksti ei suostunut jäämään kesken.
En voi väittää, etteikö matkalla olisi ollut epätoivon hetkiä ja etteikö tekstin editoiminen tuhannetta kertaa olisi alkanut välillä kyllästyttää (oksettaa olisi ehkä oikeampi sana). Jotenkin jännästi en vain muista noita hetkiä enää ollenkaan. Kun viiden vuoden projekti tulee päätökseen, olo on väsynyt, mutta ennen kaikkea onnellinen ja rauhallinen. Työ on nyt tehty, saan vain nauttia ja iloita! Täydelliseen en pystynyt, mutta olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Olen ihan mielettömän ylpeä itsestäni!
Samoin kaikkea parasta ansaitsee Elina. Hassu, höpsö haaveilijani, joka uskaltaa olla juuri sitä mitä on. Tuntuu oudolta, että meidän yhteinen matkamme loppuu nyt ja Elina jatkaa tästä eteenpäin ilman minua. Ihan tuntemattomien lukijoiden käsiin...!
Myötätuulta matkallesi, Elina. On ollut ihanaa viettää kanssasi nämä vuodet <3
Onnea julkaisusta!
VastaaPoistaToivottavasti Elina menestyy maailmalla.
Kiitos! Menestystä olisi minulle, että Elinan tarina pääsisi mahdollisimman monen luettavaksi :)
VastaaPoistaKS
VastaaPoistaAha! Olet ylittänyt aikuisuuden korkean raja-aidan: kolmekymppisen.
Ottanut ensimmäisen askeleen vanhuuteen ja viisauteen. :)
Onnittelen.
Kiitos! On tämä aina jonkinmoinen rykäisy.
VastaaPoistaJa minähän olen jo lähempänä neljääkymmentä ja kahden lapsen täti :D
Elina tulee perässä. Viisaudesta ei kummmallakaan vielä kauheasti tietoa.
Onnittelut julkaisusta!
VastaaPoistaJoskus asiat ottavat aikaa asettuakseen uomiinsa. Omakustanteen tekeminen on aina myös työläs projekti, mutta hienoa, että jaksoit jälleen kahlata sen läpi. Se kannatti varmasti. :)
Kiitos!
VastaaPoistaTöiden ohella kirjoittaessa on vain hyväksyttävä, ettei nopeasti tule valmista, vaikka kuinka haluaisi. Sama taitaa koskea omakustanteen julkaisemista. Mutta olet oikeassa, kannatti kyllä :)
Hei! Luin juuri 30 jälkeen 30 -kirjasi. Olipa mukavaa päästä lukemaan mitä Elinalle tapahtui edellisen kirjan jälkeen :) Elina on tosi samaistuttava ja sympaattinen henkilö ja tosissani jännitin kirjan loppuratkaisua! Kiitos hyväntuulisesta lukuelämyksestä! :)
VastaaPoistaHei, ja iso kiitos tästä! Todella kiva kuulla, että pidit Elinasta ja tarina tarjosi sinulle mukavia hetkiä. :)
Poista