Korvaako tekoäly kirjailijat?

Some on tällä hetkellä täynnä maalailuja siitä, miten tulevaisuudessa tekoäly kirjoittaa kirjat, kustantamot innostuvat kustannustehokkaasta vaihtoehdosta ja insinöörit korvaavat kirjailijat.

Toki tekoäly jotain muuttaa. Kirjailijoille siitä tulee ehkä työkalu, mutta kuka tahansa insinööri ei tulevaisuudessakaan ole kirjallisuuden ammattilainen, eikä osaa esimerkiksi arvioida tekoälyn tuottaman tekstin kaunokirjallista arvoa.

Pahimmatkaan uhkakuvat tekoälyllä tuotettujen tekstien myymisestä ilman ihmisarviointia eivät tietysti ole perusteettomia. Tyhmyys valtaa alaa, ajattelua ja asiantuntemusta ei arvosteta. En voi väittää, etteikö minuakin huolestuttaisi.

En kuitenkaan usko näihin uhkakuviin, en ainakaan vielä.

Tekoäly ei ensinnäkään ole luova. Se tuottaa kyllä epäilemättä tekstiä, jossa on alku, keskikohta ja loppu, mutta se ei osaa tuottaa uutta, ainoastaan laskea todennäköisyyksiä jo olemassa olevista teksteistä. Todennäköisin ei kuitenkaan ole kiinnostavinta! Taide ei toista vain vanhoja malleja, vaan haastaa, kyseenalaistaa, kirjoittaa uusiksi sääntöjä ja näyttää maailman toisin kuin on totuttu.

Tekoälyllä ei myöskään ole ihmisyyttä. Sillä ei siis ole esimerkiksi empatiakykyä tai minkäänlaista käsitystä siitä, mitä on tuntea, haistaa, maistaa tai ylipäätään olla olemassa. Siltä puuttuu siis se olennaisin, mikä kirjallisuudessa kiehtoo: mahdollisuus kurkistaa toisen ihmisen kokemukseen, ymmärtää jotain itsensä ulkopuolelta.

Ennen kaikkea tulevaisuus ei ole mikään välttämättömyys, joka vain vyöryy päällemme. Meillä kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa tulevaisuuteen, kertoa mitä me siltä haluamme ja mitä emme.

Voin ainakin omalta osaltani ilmoittaa, etten halua lukea yhtään tekoälyllä tehtyä kirjaa. En halua merkityksettömiä sanoja sanojen perässä, en uudelleen sekoitettua massaa.

Haluan sirpaleen ihmisyyttä. Haluan samaistua, olla eri mieltä, haastaa ajatteluani ja oppia uutta. Siksi aion jatkossakin lukea vain tekstejä, jotka on ajateltu, kuviteltu ja tunnettu ihmisen kehossa. 

En halua vähempää kuin tekstejä, jotka ovat olleet jollekulle niin tärkeitä, että ne on vastoin kaikkia todennäköisyyksiä täytynyt hitaasti, tuskallisesti ja vaivalloisesti kirjoittaa ja uudelleen kirjoittaa, kunnes niihin on tiivistynyt jotain olennaista ihmisyydestä.  

Vuoden 2024 top 3 -kirjat

Lukemisen vuosi 2024 oli täynnä fantasiaseikkailuja, elämäkertoja ja klassikoita.

Olen tänä vuonna lukenut 114 kirjaa (jos kirjanpito pitää enkä ehdi saada yhtä megaopusta valmiiksi huomiseen iltaan mennessä). Saman verran olen saanut luettua tällä vuosikymmenellä vain yhtenä vuonna aiemmin, joten määrässä mitattuna lukemisen vuoteni oli hyvä.

Myös laadussa mitattuna vuosi oli enemmän kuin hyvä Tänä vuonna hemmoteltiin fantasian ystäviä oikein kunnolla, koska todella monta mahtavaa teosta ilmestyi. Ehkä sekin osaltaan vaikutti siihen, että monen heikomman fantasiavuoden jälkeen jaksoin taas syventyä monisatasivuisiin seikkailuihin. Myös kohonneet energiatasot tietysti auttoivat. Fantasiahan ei ole mikään helppo laji lukijalle: täytyy omaksua kokonainen uusi maailma uusine sääntöineen.

Toinen suosikkigenreni eli romanttinen viihde sen sijaan ei tänä vuonna innostanut entiseen tapaan. En tänä vuonna selvästikään ollut niin eskapismin tarpeessa (ja ehkä sitä romantiikkaa löytyy nyt ihan oikeastakin elämästä).

Lukemistani määritti jälleen paljon työni äidinkielenopettajana. Luen paljon sellaista, jonka toivon sopivan jollekin lukulistoistani. Siksi kahlasin läpi ison kasan elämäkertoja. Myös klassikoita tuli luettua kirjallisuushistorian kurssia varten. Olen muuten jo kaikki nämä top 3 -listalle päätynyttä lukenut jo aiemminkin: ehkäpä klassikkoaineksen tunnistaa siitä, että kirjan voi lukea uudestaan ja uudestaan.

Tässäpä siis tämän vuoden top 3 -kirjat lajeittain (lajimäärittelyt omavaltaisia ja ongelmallisia, kuten aina):

Vuoden 2023 parhaat lukuelämykset

Uusi lukuvuosi on jo alkanut, mutta vielä ehtii vilkaista taaksepäinkin! Luin viime vuonna 108 kirjaa, joista valitsen nyt tuttuun tyyliini parhaat lukuelämykset kategorioittain. 

Spefi

Anni Kuu Nupponen: Sydänmeri

Viimeinen merenvartija Maria saa uuden koulutettavan ja joutuu samalla kohtaamaan menneisyytensä. Hahmot elävät ja hengittävät, ja tällä kertaa myös merikin. Erityismaininta miljöön kuvauksesta siis. Mukana myös kissoja!

Romanttiset 

Beth O'Leary: Löytöpalkkio

Izzy ja Lucas eivät tule toimeen sattuneista väärinkäsityksistä johtuen. Kun heidän työpaikkansa on vaarassa, he päätyvät etsimään omistajia hotelliin unohtuneille sormuksille. Pian kemiaa heidän välillään on kuitenkin mahdoton vastustaa. Kipinät sihahtelevat sivuilla, ja lukija saa oman taatun annoksensa rakastumishormoneja. 

Yleinen kauno 

Iida Turpeinen: Elolliset

Kyllä, tarina stellerinmerilehmän luurangosta voi olla  kiehtova! Teos etenee läpi vuosisatojen ja kuvaa ihmisiä toiveineen, haluineen ja virheineen. Samalla käsitellään tieteen sekä luonnonsuojelun historiaa, haparoivia askelia kohti nykyisyyttä. Ehkä kiehtovuus on katseessa: ihmisissä ja historiassamme on niin paljon typeryyttä ja pahaa, mutta Turpeinen kuvaa erheitämme yhtä aikaa ymmärtäväisesti ja hauskasti.   

Tietokirjat

Suvi Auvinen: Lihan loppu

Auvinen esittää syyt sille, miten olemme päätyneet syömään lihaa ja miksi se tulee loppumaan. Kirja ei sisällä painostamista eikä syyllistämistä, vaan tuhoaa jokaisen vasta-argumentin viileän rauhallisesti. Häkellyttävän toimiva tietopaketti. 

Elämäkerrat

Trevor Noah: Laiton lapsi

En yleensä voi sietää elämäkertoja, ja tämänkin luin vain, koska elämäkerrat kuuluvat yhden opintojakson lukulistalle. Laiton lapsi voitti minut kuitenkin täydellisesti puolelleen! Noah kuvaa lapsuuttaan apartheidin keskellä, mutta löytää huumoria synkkyyden keskeltäkin. Keveys ja syvyys yhdistyvät luontevasti. 

Novellikokoelmat 

J.S. Meresmaa & Anni Kuu Nupponen (toim.): Tinarinnat

Mitä tekisivät Kalevalan naiset? Muuttuisivat petolinnuiksi, keräisivät sieluja, ottaisivat sisäänsä itseään suurempia voimia. Tinarinnat nostaa valoon varjoihin jääneet Kalevalan naiset, eikä tyydy vain toistamaan vanhoja tarinoita vaan luo myös uusia. 

Jännittävät 

Holly Jackson: Kiltin tytön murhaopas

Kaikki tietävät, kuka murhasi Andie Bellin, ainakin siihen asti että Pippa aloittaa tutkimuksensa. Tämäkin kirja kuului kirjallisuuden opettajan velvollisuuksiin. Jacksonin teos on vetävä nuortenromaani ja dekkari, joka nostaa esiin myös yhteiskunnallisia ongelmia. Yöunet menivät telttakohtauksen jälkeen. (P.S. Opiskelijat tykkäsivät, menestysvalinta kirjalistalle!)

Sarjakuvat 

Kaisa Leka & Christoffer Leka: Audarya-Lila

Kuvaus siitä, kuinka Tuomas Mäkinen jätti taakseen entisen elämänsä ja valitsi henkisen polun. Myös äiti ja entinen tyttöystävä kertovat omat versionsa.

(Luin tässä sarjassa viime vuonna ainoastaan Lekojen teoksia. Täytynee jälleen toistaa lupaus siitä, että laitan lukulistalle lisää sarjakuvia.)

Kirjoitusoppaat 

Kumma kirjoitusopas

Luin viime vuonna vain kaksi kirjoitusopasta, mutta tämä teos pärjäisi kovemmassakin seurassa! Usea kokenut kirjoittaja pääsee kertomaan omalla tyylillään vinkkinsä onnistuneeseen teokseen. Toimii erinomaisesti myös muille kuin spefi-kirjoittajille.