Minne katosi Antti Järvi?

Vuoden 2022 parhaat lukuelämykset

 Lukuvuosi 2022 oli hyvä, vaikka muuten vuosi olikin outo ja haastava - tai ehkä juuri siksi. Lukeminen on aina ollut turvapaikkani ja tapa paeta arjen ahdistavuutta. Siksi ei kai ole yllättävää, että juuri tänä vaikeana vuonna tein tilastoennätykseni ja luin yhteensä 114 kirjaa. 

Pakoteemaan sopien olen lukenut erityisen paljon eskapistista kirjallisuutta, erityisesti romanttista viihdettä. Sen sijaan tietokirjoja en ole lukenut vuoden aikana kuin pari! Tämä johtuu osittain myös siitä, että alkuvuonna lukemistani ohjasivat paljon suomen kielen ja kirjallisuuden opinnot. Tieteellistä lukemista on siis kertynyt paljonkin, mutta enimmäkseen yksittäisiä artikkeleita tai osia teoksista.

Opintoihin liittyen olen lukenut tänä vuonna myös tavallista enemmän klassikoita, runoutta ja näytelmiä. Samoin työt äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana ovat tuoneet lukemistooni teoksia, joihin en muuten olisi tarttunut.  

Opintoihin kuului klassikoita eri vuosisadoilta.

Paperikirjojen osuus lukemisessani on vähentynyt entisestään. Suurimman osan kirjoista olen lukenut e-kirjana, mutta tänä vuonna olen kuunnellut myös enemmän äänikirjoja kuin koskaan aiemmin. Aikaa lukemiselle on ollut entistä haastavampi löytää, joten olen hyödyntänyt työmatkat ja lenkit. Tämäkin on osaltaan lisännyt viihteellisen kirjallisuuden kulutusta, sillä enemmän pohdintoja herättävä kirjallisuus ei minulla taivu kuunneltavaksi. 

Tämän poikkeuksellisen lukuvuoden perusteella olen valinnut parhaat teokset seitsemässä eri kategoriassa:

Spekulatiivinen fiktio

TJ Klune: Talo taivaansinisellä merellä

Virkansa moitteettomasti hoitava Linus Baker lähtee tarkastamaan orpokotia, jossa asuvat ne kaikkein tarkimmin piilossa pidetyt maagiset nuoret. Vastassa on synkkiä salaisuuksia, mutta myös turkoosia vettä, auringonpaistetta ja sellaista lämpöä, jota sen enempää Linus kuin lukijakaan ei voi vastustaa. 

Romanttinen viihde

Emily Henry: Lomalla kaikki on toisin

Poppy ja Alex päättävät pitkästä aikaa lähteä yhdessä budjettimatkalle. Pian he huomaavat, ettei ystävyyttä sekoittanut vetovoima ole tauon aikana kadonnut minnekään -päinvastoin.

Mitä muuta romanttiseen viihteen ystävä voisi toivoa kuin kuumaa kemiaa, eläviä hahmoja virheineen ja ongelmineen sekä ihon alle menevän onnellisen lopun?

Ulkomainen kertomakirjallisuus

Holly Bourne: Girl Friends

Ravisuttava kuvaus tyttöjen ja naisten välisestä ystävyydestä, mutta ennen kaikkea naiseksi kasvamisesta kulttuurissa, jossa naisten pilkkaamista ja hyväksikäyttöä joskus pidettiin normaalina. Herätti ja sanoitti paljon ajatuksia myös omasta nuoruudestani. Bourne tekee feminismistä viihdyttävää!

Kotimainen kertomakirjallisuus

Iida Rauma: Hävitys

Tuskallinen ja vaikea luettava opettajalle, mutta juuri siksi niin tarpeellinen. Rauman romaani ei ole vain kuvaus kouluväkivallasta. Se tekee näkyväksi yhteiskuntamme valtasuhteet ja sen, miten muka-vahvemmat jyräävät säälimättä alleen luonnon, historian ja herkemmät.

Nuoret

Ellen Strömberg: Vi ska ju bara cykla förbi

Kirpeä ja suloinen tarina ysiluokkalaisista ystävyksistä, jotka hieman vain pyöräilevät ohi bileistä, pussailuista ja muista asioista, joihin on ja ei ole vielä valmis. Tyttöyden kuvaus vakuuttaa aitoudella, rehellisyydellä ja myötätunnolla.

Runous

Emily Dickinson: Golgatan kuningatar

Vastakohdille ja vahvoille kuville rakentuvaa lyriikkaa, jonka puhujat kokevat yhtä aikaa tuskaa ja kauneutta.

                           

Klassikot

Art Spiegelman: Maus

Mausin holokaustia kuvaava tarina on tietenkin kamala, mutta taiteellisesti teos on yhtä nautintoa. Rytmitys, hahmot ja myöhemmän aikatason huumori vievät mukanaan. Lopetus teoksessa ravisuttaa eniten: kaiken tämän jälkeen kaikki vasta alkaa. Olen huolissani maailmasta, jossa tällaiset teokset kielletään!

* * *

Montaa tänä vuonna koskettanutta teosta tuntuu yhdistävän tyttöyden tai naiseuden tarkastelu. Tämä luultavasti kertoo omasta tarpeestani tutkia asiaa, mutta tuntuu myös, että taustalla on suurempikin ilmiö. Esimerkiksi naisten välisen ystävyyden kuvaus tuntuu olevan nousussa. Myös kestosuosikkini Mhairi McFarlanen uutuus Mad About You kertoo naisten välisestä solidaarisuudesta, ja tämän vuoden esikoinen Jonna Riikonen tarkastelee tietokirjassaan Nainen on naiselle tuki naisten esikuvia ja auttajia. 

Tästä teemasta luen mielelläni lisää myös jatkossa. Toivon myös, että klassikot eivät aivan unohdu, ja että eri formaattien iloinen sekakäyttö jatkuu.

Odotan jo innolla lukuvuotta 2023 - lukulistojeni perusteella siitäkin on tulossa mahtava.

Kuinka kirja syntyy 23: Kirjan julkaisu

Kirja syntyy lopulta lukijoiden mielessä. Kirjan julkaisua seuraavina kuukausina olen saanut keskustella sen aiheista ja teemoista haastatteluissa sekä tutustua lukijoiden ajatuksiin arvioissa. 

On kulunut hieman yli puoli vuotta siitä, kun Laakson linnut, Aavan laulut saapui kotiini. Viralliseen julkaisupäivään oli tuolloin vielä aikaa, joten oli täydellinen yllätys, että ovikello soi ja painava pahvilaatikko saapui luokseni. Romaanin piteleminen käsissä tuntui epätodelliselta - siinä se lopulta oli, ihan oikea kirja! 

Aikaa juhlimiselle ei kuitenkaan ollut. Virallisena julkaisupäivänä ulkoilin räntäsateessa lapseni kanssa ja siivoilin lattialta oksennuksia. Myöhemmin keväälle sain järjestettyä viikonlopun vapaaksi varsinaisia juhlia varten, mutta ne peruuntuivat hautajaisten takia. 

Ensimmäiset lukija-arviot ilmestyivät onneksi ilahduttamaan yllättävän nopeasti. Ne olivat ihania! Kirja on myös saanut paljon enemmän huomiota kirjagramissa kuin osasin odottaa. Olen todella kiitollinen siitä, että niin moni lukija on löytänyt kirjani.

Ihanaa on myös se, että suurin osa lukijoista on pitänyt kirjasta. Arvioissa on kiitelty kieltä, maailmaa ja tunnelmaa. Valitettavaa on, että pari lukijaa on tulkinnut lopun tapahtumat tavalla, jota en todellakaan olisi toivonut. Jos jokin harmittaa niin se, etten vääntänyt Pajun loppuratkaisun kohdalla enemmän rautalangasta. 

Keväämmällä minulla oli suuri kunnia saada kirjastani kiittävä arvio Helsingin Sanomiin. Se oli yksi parhaista yllätyksistä kirjan julkaisun jälkeen, sillä nuortenkirjoja harvemmin näkyy lehtien sivuilla. Tämän lisäksi minua haastattelivat Karjalainen sekä Espoon fantasia. Olin esiintymässä myös virtuaalisilla LANU!-festareilla ja Espoon Finnconissa.

Kallio-lavalla Helsingin kirjamessuilla

Syksyllä suuri unelmani toteutui, kun nousin Helsingin kirjamessuilla Kallio-lavalle haastateltavaksi. Oli liikuttava hetki kuulla pätkä romaanistani ääneen lausuttuna. Tämän lisäksi pääsin myös haastateltavaksi suomalaismytologiasta Mikko Kamulan kanssa. 

Paljon ihanaa on siis tapahtunut. Kuukaudet kirjan julkaisun jälkeen ovat kuitenkin olleet parhaimmillaan todella kiireisiä, pahimmillaan henkisesti raskaita. Moni markkinointi-idea on jäänyt toteuttamatta, koska aikaa ja energiaa ei yksinkertaisesti ole ollut. En ole aina ehtinyt enkä jaksanut nauttia kaikesta siitä, mitä olen saanut. Harmittaa, että juuri tämä vuosi on ollut niin synkkä.

Kirjan valmistumista on myös aina seurannut kohdallani jonkinlainen tyhjyys. Kun raskas ja rakas projekti on tullut valmiiksi, on hetken aikaa vaikea löytää tilalle mitään muuta. Hiljalleen elämä ja ajatukset alkavat kuitenkin kääntyä kohti uutta. 

Siksi on tullut aika päättää myös tämä blogitekstisarja. On ollut hienoa tehdä tämä matka Laakson ja Aavan maailmaan, mutta minun osaltani matka on tullut päätökseen. Onneksi tarina jatkaa elämäänsä lukijoiden käsissä. Toivon, että Pihlaja, Paju, Linne, Mai ja Lemek löytävät vielä paljon uusia ystäviä!

* * *

Ajattelin ottaa selvää, kuinka kirja syntyy. Seurasin tässä blogitekstisarjassani yhden käsikirjoituksen matkaa valmiiksi kirjaksi.