Suomalaisen kirjallisuuden päivä: 7 lajia, 7 suositusta

Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivän kunniaksi haluan antaa seitsemän lukusuositusta seitsemästä eri lajista tänä vuonna lukemistani suomalaisista kirjoista.

Nuoret: Joona Hellman & J.S. Meresmaa, Polte

Joose unelmoi urasta jalkapallon huipulla, mutta myös Eeliksestä. Onko Joose valmis tulemaan ulos kaapista, ja onko urheilumaailma valmis siihen? Ihanan realistinen, mutta toiveikas kuvaus ensirakkaudesta. 

Aikuiset: Sirpa Kähkönen, Marius

Lili odottaa, saapuuko nuori rakastaja hakemaan kaulahuivinsa. Kähkönen tavoittaa aistikkaasti elokuun lopun tunnelman, kesän viimeisen hehkun.  

Fantasia: Siiri Enoranta, Keskusteluja kukkasten kanssa

Taika erottaa nuoret rakastavaiset, mutta opettaa uutta rakkaudesta. Enoranta kuvaa herkällä kynällä rakkauden koko tunnekirjoa kukkien täyttämässä miljöössä. 

Biofiktio: Katja Kärki, Evan neljä elämää

Inspiroiva ja elävä kuvaus kuvataiteilija Eva Ryynäsen neljästä elämästä Suomen kuvataiteen huipulla ja Pohjois-Karjalan maaseudulla. 

Tieto: Suvi Auvinen, Maailman viimeinen eläin

Lukija matkaa Auvisen mukana karhunkaisen perässä mikroskooppiseen miljööseen ja tieteen tekemisen maailmaan. 

Huumori: Antti Tuomainen, Jäniskerroin

Vakuutusmatemaatikko perii huvipuiston ja sotkeutuu sopimukseen ammattirikollisten kanssa. Mutta mistäpä ei selviäisi huolellisilla laskelmilla? 

Jännitys: Jenni Multisilta, Kuolleet tytöt eivät tanssi

Oona muuttaa takaisin lapsuuskaupunkiinsa ja tajuaa, ettei totuutta hänen isosiskonsa kuolemasta ole selvitetty. 

7+1 syytä, miksi aikuisen kannattaa lukea nuortenkirjoja

1. Nuortenkirjat ovat hyviä kirjoja. 

En tiedä, tarvitseeko tätä edes sanoa ääneen: nuortenkirjoissa on ihan samat asiat kuin aikuisten kirjoissakin. Niissä on moniulotteisia hahmoja, kiinnostavia miljöitä, jännittäviä tapahtumia ja syviä teemoja. Ainoa isompi ero aikuisten kirjoihin on lähinnä se, että päähenkilöt ovat nuoria.  

2. Nuortenkirjat ovat oivia lukujumin selättäjiä.

 

Kenestäpä lukemisen aloittaminen ei välillä tuntuisi vaikealta? Nuortenkirjoissa tapahtumat etenevät, koukkuja löytyy ja sivumäärä on kohtuullinen. Pelkästään jo tästä syystä pidän omalla lukulistallani aina muutamaa nuortenkirjaa. 

3. Omaa nuoruutta on oikein kiva muistella.

Kun oma kultainen nuoruus on jo takanapäin, voi olla mukava sukeltaa hetkeksi tämän päivän nuorten maailmaan. Samalla voi vähän verrata, mitä samaa ja mitä erilaista nuoruudessa eri vuosikymmenillä on. Oliko oma nuoruus todella niin kullanhohtoista, ja mitkä sävyt ovat päässeet unohtumaan? Miltä nykynuoret välttyvät, toisaalta millaisia uusia ongelmia heillä on?

4. Nuortenkirjat käsittelevät ajankohtaisia aiheita.

Nuoret elävät tätä hetkeä ja ovat hyvin perillä sekä nykyisistä että nousevista trendeistä. Siksi nuortenkirjojen aiheet ovat ajankohtaisia. Usein aiheita myös käsitellään rohkeasti ja avoimesti. 

5. Nuortenkirjoista voi oppia uutta. 

Uskon, että minkä tahansa kirjan lukeminen opettaa aina jotain. Nuortenkirjoista voi oppia erityisesti nykynuorten maailmasta ja aiheista, joita ei välttämättä vielä ole käsitelty aikuisten kirjallisuudessa. Itse olen esimerkiksi tutustunut nuortenkirjojen avulla sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen asemaan. 

6. Nykykirjallisuuteen tutustuminen on yleissivistystä. 

Vieläkö Viisikot elävät vahvasti mielessäsi? Muisteletko edelleen, miten mullistava lukukokemus Sinuhe egyptiläinen oli aikoinaan? Oikein hienoa, mutta paljon on virrannut kirjoja painokoneista niiden jälkeen. Kirjallisuuden trendeihin ja ilmiöihin tutustuminen on myös yleissivistystä, eikä pelkästään himolukijoille. (Paljastan jo tässä, että enää nuortenkirjojen ei oleteta olevan kovin opettavaisia.)

7. Suomalainen nuortenkirjallisuus on laadukasta.

Tiesitkö, että Suomessa on monia kansainvälisesti tunnettuja ja palkittuja nuortenkirjailijoita? Jos et, voit lohduttautua sillä, ettei tiedä moni muukaan. En ymmärrä, miksi tämä ei ole suuri kansallisen ylpeyden aihe, vaan Suomen parhaimmin varjeltuja salaisuuksia.

+ Tiedät, mitä ostaa nuorelle.

Onko teinille vaikea löytää syntymäpäivä- tai joululahjaa? Kun tunnet ajan kirjallisuutta, sinulla on pian lahjaideoita kasapäin. Samalla tuet kirjailijoita, joten tilanne on win-win-win!

Taina Niemi: Varkaat

Luka ja Amanda ovat eri maailmoista. Toinen on kerrostalolähiöstä, toinen luksuskodista. Heitä yhdistää kuitenkin yksi asia: molemmat ovat varastaneet.

Taina Niemen Varkaat kertoo kahden nuoren tarinaa vuorotellen. Luka on yksinhuoltajaäidin poika, joka huolehtii usein pikkusiskostaan. Joskus työvuoron lopussa hän saattaa ottaa mukaansa muutaman burgerin. Amanda puolestaan on erittäin hyvin toimeentulevasta perheestä. Hänellä on varaa tarjota kavereilleen ja ostaa koiralleen luksusmerkkien vaatteita. Jännityksen takia hän kuitenkin näpistää meikkejä.

Kun nuoret kohtaavat, heillä on omat ennakkoluulonsa toisesta. Tutustuminen kuitenkin osoittaa, että heillä on myös jotain yhteistä. Voivatko eri maailmoista tulevat nuoret kuitenkaan lopulta ymmärtää toisiaan?

Sekä Luka että Amanda kompuroivat ja mokailevat tarinan aikana. Erityisesti Amandan käytös on välillä vastenmielistä. Niemi ei selittele liikaa, mutta saa lukijan kuitenkin pysymään hahmojen puolella. Onneton rikas tyttö ja perheestään vastuuta kantava poika ovat toki kuluneita asetelmia, mutta Niemi saa rakennettua kummastakin hahmosta kokonaisen kuvan.

Varastaminen näkyy teoksessa monella eri tavalla. Puoliharmittoman näpistelyn lisäksi kirjassa on aitoa rikollisuutta. Jokaisella nuorella on omat ajatuksensa siitä, miten oikein tai väärin on varastaa. Miettiä voi, kuinka paljon siihen vaikuttaa se , mistä taustasta elämään ponnistaa.

Aikuisetkaan eivät kirjassa ole täydellisiä. Työ voi varastaa kaiken huomion, eikä nuorelle välttämättä jää tilaa olla nuori. Ja eikö varastamista ole myös, jos käyttää perheenjäsenten kuvia ja perheen yhteistä aikaa somemateriaalina?

Lopussa Luka ja Amanda joutuvat myös pohtimaan, mikä on aitoa ystävyyttä. Mitä voi antaa anteeksi, mitä voi hyväksyä ja milloin suhde on pakko katkaista? Välillä päätökset voivat olla myös kivuliaan yksipuolisia. Kirja houkuttaa myös tiiviillä pituudellaan. Niemi osoittaa kuitenkin, ettei tarinan tarvitse olla pitkä ollakseen syvä. Lisäksi Niemellä on taito kirjoittaa vetävästi. Lyhyet luvut, vaihtuvat näkökulmat ja yhteen kietoutuvat juonenpätkät takaavat, että kirja imaisee mukaansa.