Kuvaamataiton opettaja ja viisi muuta syytä palkata kustannustoimittaja

Omakustantaja tekee tunnetusti kaiken itse. Tällä kertaa hankin kuitenkin ammattiapua ennen tekstin julkaisua. 

Kun tein päätöksen toisesta omakustanteesta, päätin myös heti, että haluan itselleni tällä kertaa kustannustoimittajan. Omalle tekstilleen sokeutuu niin paljon, että toiset silmät ovat ehdottomasti tarpeen. Niinpä 30 jälkeen 30 kävi paitsi usealla esilukijalla, myös kustannustoimittajalla ennen julkaisua. Tässä kuusi omakohtaista esimerkkiä siitä, miten tekstistä tuli parempi ulkopuolisella avustuksella.

Autenttista kuvamateriaalia editointipaikalta

1. Liikemiehet sunnuntaina
Kun tekstiä muokkaa useita kertoja, jää eri kerroksista tekstiin välillä epäloogisuuksia. Niitä on itse vaikea huomata, koska aiemmat versiot kummittelevat mielessä. Niinpä esimerkiksi Elinan Pariisin-matkalla kiireiset liikemiehet parveilivat kadulla sunnuntaiaamuna. Alkuperäisessä versiossa museovierailu tapahtui arkiaamuna, mutta muuttui myöhemmin sunnuntaille (Miska-Tuulia oli tarkkana suunnittelijana tietenkin ottanut selvää, milloin Louvreen pääsi ilmaiseksi). 

2. Sekä tämä.
Kirjoittajalle muodostuu helposti maneereita, joita ei huomaa toistavansa. Huomasin itse rakastavani kursiivia, huutomerkkejä ja sekä-sanaa. Tuntuu, että poistin niitä joka sivulta.... Myös pronomini minä oli ollut kovasti suosiossa. (Jossain vaiheessa oli pakko haku-toiminnolla etsiä kaikkia minät ja poistaa ne, koska kehitin koko pronominia kohtaan valtavan vastareaktioallergian.)

3. Kuvaamataiton opettaja
Kuinka monta kirotusvirhettä mahtuu yhteen tekstiin? Ne taitavat olla kuin itikat, kun yhden listii, kohta jo toinen inisee korvan vieressä. Jälleen oma sokeus tuli todistettua. Olin lukenut tekstin n. ziljoona kertaa, ja siitä huolimatta en ollut kertaakaan huomannut, että Miska-Tuulian ammatti oli yhdessä kohtaa kuvaamataiTon opettaja. 

4. Pilkut
Tunnustan - vihaan suomen kielen pilkkusääntöjä. Anteeksi vain, niitä on liikaa. (Jos minä saisin päättää, suomessa noudatettaisiin ruotsin pilkkusääntöjä, eli että sääntöjä ei oikeastaan ole. Pilkkuja saa laitella silloin, kun siltä tuntuu.) 
Niinpä maksoin mielihyvin siitä, että ammattilainen laitteli pilkut kohdalleen puolestani, eikä minun tarvinnut selailla kielioppikirjaa. 

5. <3 Delete
Oma helmasyntini on selittää liikaa ja kirjoittaa liian pitkästi. Vaikka olen tässä kehittynyt, löytyi silti pari kohtaa, joita
kustannustoimittaja ehdotti poistettavaksi. Esimerkiksi parin luvun lopussa olin jatkanut tarinaa vielä, vaikka kaikki oli oikeastaan sanottu. Nämä pätkät lähtivät surutta roskakoriin ja tekstistä tuli napakampi.

Omakustantajalle tekstin lyheneminen on hyvä juttu myös siksi, että vähemmän sivuja=alempi myyntihinta.

6. Hetkinen, mitä äsken tapahtui?
Toisissa kohtaa teksti taas kirmasi eteenpäin sellaista vauhtia, että lukija kaipasi hengähdystaukoa. Joku asia taas oli jäänyt kokonaan selittämättä. Tällaisia kohtia on todella vaikea löytää itse, kun tapahtumien kulku on mielessä selvänä! Kuitenkin kun muokkasin tekstin ehdotusten mukaiseksi, tuli itsellenikin olo, että tekstistä tuli parempi. 

* * *

Joka tapauksessa tekstiä ei kannata yrittää tehdä yksin, koska siihen ei taida kukaan pystyä. Mitä aiemmin tekstin tekemiseen saa apua, sen monipuolisemmin palautetta saa esimerkiksi juonesta ja henkilöhahmoista. Omalla kohdallani esilukijat hoitivat tätä tonttia. Jos lähipiiristä löytyy innokkaita lukijoita, heitä kannattaa ehdottomasti hyödyntää! Mitä enemmän palautetta, sen helpompi tekstiä on viedä eteenpäin. Eikä yhtään ehdotusta tietenkään ole pakko toteuttaa, jos se ei itsestä tunnu hyvältä.

Miksi sitten palkata ammattilainen, jos kavereistakin löytyy  lukijoita? Ammattilainen osaa antaa jäsennellympää palautetta ja monesti olennaisemmista asioista. Ammattilainen huomaa tekstistä asioita, joita amatööri ei, ja osaa lukea tekstin riittävän tiheällä kammalla läpi. (Toki jos tutuista löytyy auttamishaluisia ammattilaisia, mikäs sen parempi.) Ehkä jokin arvo on silläkin, että omakustanne on uskottavampi, kun sen valmistusvaiheessa apuna on ollut ammattilainen.

Kustannustoimittaja ei tietenkään tule halvaksi, mutta ajattelin itse, etteivät mitkään harrastukset ilmaisia ole. Toiset tuhlaavat rahansa golfharrastukseen (mikä on tietenkin ihan hyvä valinta, jos sattuu tykkäämään golfista). Kirjoittaminen ja omakustanteen tekeminen voi kuitenkin muuten olla (lähes) ilmaista. 

Suosittelen siis lämpimästi myös ammattiavun hankkimista, jos budjetti sen sallii!