Kuinka kirja syntyy 17: Kustantamoista kuuluu

Viime syksynä päätin tarjota Laakson ja Aavan käsikirjoitusta kustantamoille. Kuinkas sitten kävikään?

Kun Laakson ja Aavan tarina alkoi valmistua viime syksynä, mietin ensin, lähestynkö kustantamoja vai alanko suoraan etsiä kustannustoimittajaa omakustannetta varten. 
Lue lisää: Omakustanne vai kustantamo?
Päätin tavoitella vanhaa unelmaani perinteisestä kustannussopimuksesta. Lähetin tekstin syksyn aikana yhtä aikaa useampaan kustantamoon, koska kustantamoiden vastausajat voivat olla pitkiä. En kuitenkaan lähettänyt tekstiä kaikkiin mahdollisiin paikkoihin, vaan valikoin sellaisia kustantamoita, jotka voisivat olla kiinnostuneita tekstistäni. Jos jokin kustantamo ei näyttänyt julkaisevan nuorten fantasiaa, jätin sen suosiolla väliin.

Odotukseni eivät olleet huiman korkeat aiempien kokemusten perusteella. Nuorten fantasia ei oletettavasti ole kustantamoille paras tulonlähde, ja kaiken lisäksi oman tekstini genre ei edes ole selkeä. Se ei ole puhdasta fantasiaa, muttei toisaalta historiallinen romaanikaan. Mietin, onko teksti jo liiankin omassa kategoriassaan ja siksi vaikea myydä. 

Laaksossa ja Aavalla yhdistyvät luonto, suomalainen mytologia ja rautakauden elämä. 

Ensimmäiset hylkäyskirjeet tulivat muutaman viikon päästä tekstin lähettämisestä. Ne kirpaisivat. Siitäkin huolimatta, että odotin hylkäyksiä ja tiesin, miten vaikeaa on herättää kustantamoiden kiinnostus. Kun on käyttänyt paljon aikaa tekstin parissa, tehnyt parhaansa ja käyttänyt lähes kaiken vapaa-aikansa kirjoittamiseen, on aika luonnollista, että haluaisi muutakin palautetta kuin monistetun hylkäysviestin. Ei kiitosta tarkempaa palautetta ei kustantamoista kuitenkaan yleensä saa, mikä on hyvin ymmärrettävää ottaen huomioon saapuvien käsikirjoitusten määrän. Vain yhdestä kustantamosta tekstiäni kommentoitiin sujuvaksi, mutta ongelmaksi mainittiin juuri genre.

Joulukuussa aloin jo olla varma siitä, ettei Laakson ja Aavan tarina tule löytämään paikkaa kustantamosta. Jotkut kustantamot eivät nimittäin lähetä edes hylkäyskirjettä, vaan ilmoittavat jo automaattisessa kuittausviestissä ottavansa yhteyttä vain, jos ovat kiinnostuneita. Eli jos yhteydenottoa ei kuulu, voi vain itse päätellä, ettei sitä taida olla tulossakaan.

Vaikka en edelleenkään ollut kadottanut uskoani tekstiin, fiilis oli jo aika maassa. Kun viimeisenä työpäivänä ennen äitiyslomaa sähköpostiini kilahti viesti eräästä kustantamosta, odotin hylkäystä. Avasin viestin jo töissä tarkoituksenani silmäillä nopeasti läpi monistettu hylkäysteksti, unohtaa se ja antaa sen olla pilaamatta päivän hyvää fiilistä.

Jouduin kuitenkin lukemaan viestin läpi pariin kertaan. Kyllä, siinä luki, että tekstissäni on selvästi potentiaalia. Kyllä, kustantamon edustajat haluaisivat tavata minut ja keskustella tekstistäni. Kyllä, olin onnistunut herättämään yhden (ja todella hyvän!) kustantamon kiinnostuksen!

Aavalla kuunnellaan kivien laulua.

Odotin tapaamista joulun yli innoissani ja jännittyneenä. En odottanut kustannussopimusta tässäkään vaiheessa, sillä olin itsekin sitä mieltä, että teksti kaipasi vielä lisää muokkaamista. Ajattelin tekstiä lähettäessäni, että se on riittävän hyvä ja riittävän pitkälle työstetty antamaan kuvan siitä, mitä siitä voi tulla. Olin myös tietoinen siitä, ettei luultavasti mitään tekstiä julkaista juuri sellaisenaan, enkä edes uskonut yksin pystyväni parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen.

Tammikuun tapaamisessa pääsin juttelemaan kustantamon edustajien kanssa. Tekstiä oli luettu siellä useamman kustannustoimittajan voimin ja siitä oli pidetty. Genren määrittelyn ongelmallisuudestakin puhuttiin, mutta se nähtiin myös tietyllä tapaa vahvuutena, koska samantyyppistä ei ole tarjolla. Tarinasta sain palautetta, että se on sujuva ja imee hyvin sellaisenkin lukijan, joka ei ole tekstin ominta kohderyhmää. Minulle jäi tunne, että kustantamossa nähtiin teksti aika samalla tavalla kuin näen sen itsekin ja siellä arvostettiin juuri samoja vahvuuksia, jotka itsekin tekstissä tunnistan. Muutenkin jäi sellainen olo, että voin olla ylpeä tekstistäni!

Teksti kaipaa kuitenkin vielä työstämistä. Sovimme, että saan tarkempaa palautetta, jonka perusteella kirjoitan tekstistä vielä yhden version. Kustannussopimusta minulla ei siis ole, mutta saan mielettömän edun, kun pääsen työstämään tekstiä ammattilaisen palautteen avulla. Halusin joka tapauksessa tehdä vielä vähintään yhden suuremman muokkauskierroksen, enkä nyt joudu tekemään sitä yksin. 

Olen tilanteeseen enemmän kuin tyytyväinen, vaikka mikään ei vielä ole varmaa. Ei edes se, miten ja milloin pystyn työstämään uuden version tulevan vauva-arjen keskellä. Mitään kiirettä ei onneksi ole. Olen tehnyt töitä tekstin eteen niin kauan, että maltan odottaa vielä hieman lisää. Uskon vahvasti, että Laakson ja Aavan tarina pääsee vielä kansien väliin.

* * *

Ajattelin ottaa selvää, kuinka kirja syntyy. Seuraan tässä blogitekstisarjassani yhden käsikirjoituksen matkaa kohti valmista käsikirjoitusta. Vielä en tiedä itsekään, kuinka matka päättyy.