Kolmenkympin kuumetta

Kakku omilta 30-vuotissynttäreiltäni. (Mitä minä sanoin siitä visuaalivammasta?)

Suuret suunnitelmani ovat lähteneet hyvin käyntiin. Olen saanut 30 jälkeen 30 -kässärin rungon valmiiksi! Huhtikuun 2014 CampNaNoWriMosta on myös paljon raakatekstiä jo valmiina, vaikka olenkin joutunut muokkailemaan järjestystä. 

Tuntuu itse asiassa helpolta kirjoitella puuttuvia palasia ja muokkailla raakatekstiä (vaikka muokattavaa riittääkin, voi taivas, että riittääkin...), kun jo alkuvaiheessa tietää, mihin on menossa, mitä teemoja haluaa kässäriin, mikä rooli kullakin hahmolla on ja mitä kussakin luvussa suunnilleen tapahtuu. Olisikohan näin pitänyt työskennellä aina?

Työskentelytyylini on aina ollut hyvin rönsyilevä. Tämä johtuu siitä, että ennen en koskaan saanut mitään ideaa kirjoitettua valmiiksi. Aloitin, tuntui typerältä, lopetin. NaNoWriMo opetti minulle, että paska teksti on parempi kuin ei tekstiä ollenkaan. Paras vain kirjoittaa, vaikkei suunnitelma vielä olisikaan vielä valmis. Henkilöhahmot yllättävät ja vievät tarinaa eteenpäin. Ideoita syntyy parhaiten tekstin parissa, ei niin, että odottelee niiden ilmestyvän päähän samalla kun tekee jotain muuta (esimerkiksi surffailee Facebookissa).

Ensimmäisen version kirjoittaminen ei tunnu enää mahdottomalta, mutta vasta 30 ennen 30 opetti minulle, miten monivaiheinen projekti tekstin valmiiksi kirjoittaminen on. Tajusin myös, että suunnitelma ei koskaan ole valmis ensimmäisellä kerralla - aina tulee lisättävää käsikirjoitukseen, jopa uusia hahmoja. Myös poistettavaa löytyy takuuvarmasti ja tiivistettävää nyt ainakin. Turha siis huolehtia liian tarkoista suunnitelmista.

Suunnittelematon työtapa on sopinut minulle tähän asti, mutta onhan se työläs. Muokkauksia saa tehdä loputtomasti, ja yhden hahmon poistaminen tai lisääminen kulloisenkin mielioikun mukaisesti vaatii mielettömästi töitä. Siksi onkin hauska nähdä, miten nyt käy, kun suunnitelma on tehty jo varhaisessa vaiheessa. Kahlitseeko suunnitelma liikaa ja tappaa luovuuden, eikä kässäri valmistu? Vai saanko kässärin valmiiksi, mutta tekstistä tulee pakotettua? Vai päädynkö heittämään suunnitelman roskikseen? Vai tuleeko kässäristä nopeammin valmiimpi?

Olen joka tapauksessa innoissani projektista. Mahtavaa kirjoittaa taas suomalaista chick litiä! Elinalle tulee taas sattumaan ja tapahtumaan kaikenlaista. :) Parhaillaan kirjoittelen lukuja, joissa Elina lähtee viettämään syntymäpäiviään minnepä muuallekaan kuin Pariisiin. Kommellusten lisäksi tiedossa uutta tietoa Elinan bestiksistä.