Kuten arvata saattaa, yllätykset päättyvät kommelluksiin ja väärinkäsityksiin. Ja kun Dan lopulta todella yllättää Sylvien, ei Sylvie enää olekaan varma siitä, että haluaa tulla yllätetyksi.
Sophie Kinsella on suosikkejani chick litin saralla ja olen lukenut läpi hänen koko tuotantonsa. Edellinen romaani Kuka on pomo tuntuikin jo toistavan tuttua Kinsella-kaavaa, mutta Yllätä minut tuntuu jotenkin raikkaammalta. Ehkä osittain siksi, ettei kirjassa lähdetä chick litin perusaiheesta eli rakkauden löytymisestä, vaan pohditaan ennemminkin rakkauden jatkamista ja jatkumista.
Paljon kinsellamaista romaanista kuitenkin löytyy. Sylvie on sydämellinen, mutta hieman hupsu päähenkilö, jonka itseironiset kommentit ovat iso osa romaanin hauskuutta. Sivuilla seikkailevat monet karrikoidut, mutta kuitenkin niin osuvat ja tunnistettavat sivuhenkilöt. Sivut kääntyvät nopeaan tahtiin, kun teksti etenee sujuvasti.
Lopussa tekstistä löytyy jopa hieman syvempiä ja synkempiäkin piirteitä. Ehkä loppu on jopa hieman eri paria alun kanssa, ja Kinsella välttyy vastaamasta alun asettamaan kysymykseen samanlaisena jatkuvan parisuhteen piristämisestä. Mitään kovin syvällistä tästä aiheesta ei siis kannata odottaa löytävänsä.
Suuria yllätyksiä ei yllätyskirja siis lukijalle tarjoa. Lopun käänne (tai ainakin keneen se liittyy) ei tule lukijalle mitenkään yllätyksenä, mutta toisaalta tämän tyyppisen viihteen viehätys perustuukin juuri siihen, että odottaa, miten asiat tapahtuvat, ei niinkään mitä tapahtuu.
Kinsellan faneille kirja tuskin on pettymys. Se tarjoaa ihanan, hauskan ja herttaisen paon arjesta. Minä viihdyin!
Videolla Kinsella itse kertoo kirjastaan:
Kinsellan faneille kirja tuskin on pettymys. Se tarjoaa ihanan, hauskan ja herttaisen paon arjesta. Minä viihdyin!
Videolla Kinsella itse kertoo kirjastaan:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti