Sivut

perjantai 5. tammikuuta 2018

Kuinka kirja syntyy 3: Taustatutkimusta

Olen aina ollut huono tekemään taustatutkimusta. Ensinnäkin taustatutkimus on tuntunut vaivalloiselta ja vaikealta, toisekseen olen ollut lähes allerginen faktoille, joiden olen kokenut rajoittavan mielikuvitukseni lennokasta liitoa.

Totuus on tietenkin, että olen ollut ensinnäkin laiska, toisekseen romantisoidun kirjoittamiskuvan uhri. Siksi yksi tavoitteeni olikin Laakson poika, Aavan tyttö- käsikirjoituksen kanssa harjoitella tekemään taustatutkimusta. 

Laakson poika, Aavan tyttö on nuorille suunnattu fantasiaromaani, joka sijoittuu muinaissuomalaiseen maisemaan. Tarvitsin siis kirjoittamisen tueksi ja inspiraatioksi tietoa suomalaisesta mytologiasta ja elämästä rautakaudella. Koska teksti on suunnattu nuorille, olin kiinnostunut myös nuorten kirjallisuudesta ja sen kirjoittamisesta. 

Tässä joitain esimerkkejä tahoista, joita hyödynsin taustatutkimuksessani:
- kirjoittamisen oppaat: erityisesti Terhi Rannelan Kirjoita nuorille
- nuorten kirjallisuutta mm. seuraavilta kirjailijoilta: Salla Simukka, Katri Alatalo, Siri Pettersen, Terhi Rannela, Mervi Heikkilä
- historiallisia romaaneja: Paula Havaste, Mikko Kamula
- tietokirjallisuutta: Merja Leppälahden Vahvaa väkeä sekä Martti Haavion Suomalainen mytologia
- museonäyttelyt: Kansallismuseon Esihistoria ja Museokeskus Vapriikin Birckala 1017
- Wikipedia: tietoa eri linnuista ja kaloista, erityisesti uskomuksista, joita niihin on liitetty
- Googlen kuvahaku ja Pinterest: inspiraatiota kylien visuaaliseen ilmeeseen, esimerkiksi täältä
- Youtube: viikinkeihin ja heidän taloihinsa liittyvät videot, esimerkki
- nimilistat: nimi-inspiraatiota Aavan väelle, koska halusin vaihtaa alkuperäiset, kiinalaistyyppiset nimet suomalaisemmiksi, ja erityisen hyödylliseksi - BBC:n viikinkien historia- sivusto
- sekalaiset nettisurffailulähteet


Kuva muinaissuomalaisesta asumuksesta Kansallismuseon Esihistoria-näyttelystä

Listauksesta jo näkee, että taustatutkimus vei aikaa. Olin siis oikeassa siinä, että taustatutkimus on vaivalloista, mutta olin myös väärässä, kun kuvittelin, että se olisi tylsää. Huomasin yllättäen, että taustatutkimus voikin olla todella kiinnostavaa ja mukaansatempaavaa. (Mökillä et ole ollut lainkaan noin kiinnostunut kaloista, poikaystäväni totesi, kun näki, että selaimeni välilehdet olivat täynnä kaloihin liittyviä hakuja. Kalatkin osoittautuivat kovin kiinnostaviksi kavereiksi, kun niiden kanssa ei tarvinnut tehdä tietokoneen ruutua lähempää tuttavuutta...)

Taustatutkimus tapahtui rinnakkain ja lomittain tekstin suunnittelun kanssa. Jokainen maailman muutos vaikutti tapahtumiin, ja toisaalta tapahtumat vaativat välillä tuekseen lisätietoa maailmasta. Eikä taustatutkimus tietenkään loppunut siihen, kuin sain tekstistä kirjoitettua ensimmäisen version, vaan se jatkuu koko ajan tekstin muokkauksen rinnalla. Monesti huomaan, ettei jokin toimi alkuperäisessä suunnitelmassa. Jotain on liikaa, jotain liian vähän, jossain on epäloogisuus... taustatutkimus on yhtä loputon suo kuin kirjan kirjoittaminen. Mutta lohduttavaa on, että mitä pidemmälle käsikirjoitus etenee, sitä enemmän taustatutkimus muuttuu yksityiskohtien hiomiseksi. 

Luulen, että poikkeuksellisen perusteellinen taustatutkimus selittää sen, että Laakson ja Aavan maailmasta tuli mielessäni poikkeuksellisen vahva. Jos tämä välittyy lukijalle, olen tyytyväinen, mutta toistaiseksi sillä on ollut myös ei-toivottu sivuvaikutus uniini. Maailmaa luodessani minulla oli välillä vaikeuksia nukahtaa, koska olin päivän aikana tullut kutsuneeksi kaikenlaisia hiisiä kylään. (Siis pelkäätkö jotain, jonka olet itse keksinyt? poikaystäväni ihmetteli kulmiaan kohotellen.)

Toinen positiivisempi sivuvaikutus on tietenkin se, että taustatutkimuksessa tulee keräiltyä mieleen kaikenlaista triviaa, jonka avulla voi helposti kerätä Trivial Pursuitissa lisäpisteitä. Esimerkiksi vaikka tietämällä, mihin morsingoa on entisaikaan käytetty. *

* vaatteiden värjäämiseen siniseksi

* * *
Ajattelin ottaa selvää, kuinka kirja syntyy. Seuraan tässä blogitekstisarjassani yhden käsikirjoituksen matkaa kohti valmista käsikirjoitusta. Vielä en tiedä itsekään, kuinka matka päättyy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti