Tavoitteita vuodelle 2018

Kun kirjoitin vuoden 2017 välitilinpäätöstä, heräsin huomaamaan, millaisessa ristiriidassa olivat vuoden aikana saavutetut asiat ja tyytymättömyyden sekä riittämättömyyden tunteeni. Olen muutenkin viime aikoina miettinyt paljon tyytyväisyyttä ja onnellisuutta, ja niihin liittyen elämäni painopisteitä, tavoitteita ja ajanhallintaa. 

Tavoitteiden asettaminen on tärkeää, jos haluaa edistyä jonkin asian suhteen, ja niiden saavuttaminen on palkitsevaa. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että olen sen tyyppinen ihminen, että asetan itselleni helposti liian korkeita tavoitteita, enkä siksi ole koskaan tyytyväinen. Pidän esimerkiksi joitain tekemiäni asioita itsestäänselvyyksinä tai jonkinlaisina minimivaatimuksina (kuten lukeminen, blogipostaukset) ja varsinaisiksi saavutuksiksi lasken vain jonkinlaiset megaluokan tapahtumat (kuten kustannussopimuksen saaminen). Ajaudun siis helposti tilanteeseen, jossa koko ajan teen jotain, mutta minusta tuntuu, etten saa mitään aikaiseksi.

En usko, että tavoitteiden asettamisesta kannattaa kokonaan luopua, mutta stressin välttämiseksi kaltaiseni ihmisen on hyvä opetella realismia. Aikaa ja energiaa ei ole loputtomasti, enkä voi repiä itseäni jokaiseen suuntaan jokaisena päivänä.

Yritin olla tämän vuoden kirjoittamistavoitteita asettaessani realistinen ja myös konkreettinen, eli välttää epämääräisiä komparatiiveja tyyliin teen enemmän (tämän vinkin sain Anna Perhon Antisäätäjä -kirjasta, joka oli minulle muutenkin täsmälukemista). Asetin tavoitteet myös tärkeysjärjestykseen, jotta tiedän, mihin tiukan paikan tullen panostan ensimmäisenä.

1. Suoritan loppuun kirjoittamisen aineopinnot. Opinto-oikeuteni loppuu elokuussa, ja jäljellä on vielä kolme kurssia, (joista kaksi liittyy seuraaviin tavoitteisiin).

2. Saan Laakson poika, Aavan tyttö - kässärin välimaaliin ja hankin lisää palautetta ennen lopullista muokkausta (ja suoritan samalla Genreen harjaantumisen B-osion). 

3. Hankin palautetta 30 jälkeen 30:stä (ja suoritan samalla Tekstikokoelma-kurssin). Viimeistelen käsikirjoituksen kustantajalle lähetettävään muotoon.

4. Luen 50 kirjaa. Kirjoittaja on aina ensisijaisesti lukija, joten mielestäni lukemiselle täytyy löytyä aikaa. Lukemisella on myös muita positiivisia vaikutuksia - se rentouttaa, opettaa, virkistää ja kasvattaa.

5. Kirjoitan blogiin kuukauden kirjavinkin joka kuussa.

6. Kirjoitan Kuinka kirja syntyy - blogitekstisarjaan tähän asti suunnitellut 8-10 osaa valmiiksi.

7. Aloitan uuden romaanikäsikirjoituksen, jos kaikki edistyy suunnitelmien mukaan.

(Olen suunnitellut jo monta käsikirjoitusta odottamaan aikaa, jolloin oikeasti pääsen ne kirjoittamaan. Tällä hetkellä vahvoja vaihtoehtoja on ainakin kolme: näkymättömyyttä ja ystävyyttä käsittelevä lastenkirja, ylisuorittamiseen ja onnellisuuden etsintään liittyvä chick lit -romaani sekä kuolema-aiheinen novellikokoelma. Varasijoilla valintoja käsittelevä nuorten romaani sekä ikuisuusfantasiaromaanini kulttuurien kohtaamisesta.)
(Ehkä myös nämä minua vainoavat ideat selittävät riittämättömyyden tunnetta...)

Kirjoitettuna tavoitteita onkin yllättäen enemmän kuin alun perin ajattelin. Pidän silti näitä tavoitteita realistisesti saavutettavina, jos vertaan niitä viime vuoden saavutuksiin. Niitä lukiessa nimittäin nousin hetkessä masennuksen alhosta ja tajusin, että toivottomalta tuntunut puurtamiseni on tuottanut paljon tulosta. 

Siispä vähemmän stressiä, enemmän iloa pienistä askelista!