Kokemuksia äänikirjoista ja Storytelistä

30 ennen 30 ilmestyi äänikirjana tänä syksynä, ja sen kunniaksi päätin antaa äänikirjoille mahdollisuuden. Kuinka kävi, kun kokeilin kuukauden Storyteliä?

En ole tähän asti ollut oikein innostunut äänikirjoista, vaikka olen monelta kuullut niistä paljon positiivista. En ollut vielä kesällä kuunnellut yhtään kirjaa läpi äänikirjana. Oli siis jo korkea aika kokeillakin!
Sopivasti samaan aikaan kun kokeilin Storyteliä, olivat äänikirjat aiheena myös Kirjamessuilla. Kuuntelemaani keskusteluun osallistuivat Mari Wärri Storyteliltä sekä kirjailijat Henriikka Rönkkönen, Riikka Pulkkinen ja Marko Kilpi.

Keskustelussa selvisi, että äänikirjojen suosio on nousussa.  Tyypillinen Storytelin käyttäjä on nuori ja nainen - eli olen kohderyhmää. Myös lasten kirjoja kuunnellaan paljon, eli äänikirjoista on tullut moderni versio lapsuuteni kasettikirjoista. Wärrin mukaan äänikirjana toimivat erityisen hyvin juonivetoiset kirjat kuten dekkarit ja elämäkerrat. 

Mari Wärri Storytelista, kirjailijat Henriikka Rönkkönen, Riikka Pulkkinen ja  Marko Kilpi. Haastattelemassa Baba Lybeck.

Otetaan miinukset ensin.
Omassa kokeilussani huomasin, että jotkut kirjat toimivat paremmin äänikirjoina kuin toiset. Esimerkiksi Mia Kankimäen Naiset joita ajattelen öisin toimi kyllä enimmäkseen hyvin äänikirjana, mutta faktaosuuksissa huomasin välillä tipahtavani. Näissä yhteyksissä kirja olisi ollut parempi, koska olisi ollut helppoa palata muutama rivi taaksepäin ja tietoa olisi saanut sulatella enemmän omaan tahtiin. Äänikirjan kelaaminen ei ollut kovin helppoa ainakaan minun kännykkäsovelluksellani. Samoin jos olisin halunnut palata johonkin kiinnostavaan kohtaan (jota en tajunnut heti merkitä kirjanmerkillä), ei äänikirjaa voinut samalla tavalla selailla taaksepäin kuin paperista tai e-kirjaa.

Kirjailijat kertoivat kaikki kuuntelevansa äänikirjoja ja yleistä tuntuu olevan, että äänikirjoja kuunnellaan nukkumaan mennessä. Siihen on helppo nukahtaa ja sovelluksen voi asettaa pysäyttämään toiston itsestään. Minun kohdallani kuuntelu nukkumaan mennessä ei toiminut ollenkaan, koska olen nopea nukahtaja. Iltakuunteluni menivät lähes kokonaan harakoille. Sama ongelma on paperikirjankin kanssa, mutta siitä löytyy  kuitenkin helpommin oikea kohta seuraavana iltana.
Toisaalta Baba Lybeck sanoi, että äänikirja vie ajatukset pois stressistä. Voisin kuvitella, että stressaantuneena äänikirjan kuuntelu voisi auttaa nukahtamista.

En ollut kuunnellut kovinkaan paljon äänikirjoja ennen kokeiluani, joten minulla kesti tottua siihen, että joku toinen lukee kirjan minulle ja valitsee puolestani painotukset. Välillä tuntui, että kirjat edistyivät aivan tolkuttoman hitaasti. Esimerkiksi Kankimäen kirjaa kuuntelin lähes 13 tuntia - jos olisin lukenut kirjan itse, siihen olisi mennyt paljon vähemmän aikaa.

Omassa kokeilussani äänikirjat pätkivät välillä, mutta voi olla, että tämä johtui vain ikivanhasta kännykästäni. Voi siis olla, että kaikista vanhimpiin malleihin äänikirjasovellukset eivät käy.

Sitten niitä hyviä puolia - seuraa pitkä lista.Rönkkönen mainitsi, että älypuhelimessa kirjat ovat aina mukana. Äänikirjan kuuntelu myös vapauttaa kädet muuhun toimintaan ja niitä kuunnellessa voi esimerkiksi siivota. Pulkkinen puolestaan kertoi kuuntelevansa kirjoja usein ratikkamatkoilla, eli äänikirjojen kuuntelulle on melko helppo löytää aikaa arjesta.

Tässä ovatkin äänikirjojen parhaat puolet. Niitä oli helppo kuunnella samalla kun teki kotitöitä ja muutamaa kirjaa kuuntelin myös lenkillä (ja saatoin jopa tehdä pienen lisäkierroksenkin, kun halusin kuunnella luvun loppuun). Jos siis äänikirja edistyy hitaammin kuin oma lukeminen, ovat äänikirjat toisaalta paremmin saatavilla ja tilaisuuksia kuuntelemiseen on enemmän. 
Toisaalta jäin miettimään sitä, mitä jatkuva äänikirjojen kuunteleminen tekisi muutenkin liikaa käytetyille aivoilleni. Lenkit ovat olleet minulle parasta pään tuuletusta ja aikaa olla ajattelematta yhtään mitään, joten ainakaan toistaiseksi en ole siirtynyt vakituisesti kuuntelemaan kirjoja lenkkien aikana.

Toinen valtava plussa on tarjonnan laajuus. Storytelissä on mahtava valikoima uutuuskirjoja, joihin pääsee heti käsiksi. Kuten Lybeck mainitsi, sähköisessä muodossa kirjat eivät vie tilaa kirjahyllystä ja Storytel voi tarjota laajempaa valikoimaa kuin yksikään kirjakauppa. Sähköisissä kirjoissa painos ei myöskään koskaan ole loppu. Sain itsekin luettua useita uutuuskirjoja, joita olisin saanut jonottaa kirjastosta vielä viikkoja! (En myöskään halua ostaa jokaista kiinnostavaa uutuuskirjaa itselleni.)

Kilpi mainitsi, että tarinoiden kuunteleminen on ihmisen perimässä. Ihmiset kertoivat tarinoita jo paljon ennen kuin kirjoittivat niitä, ja jollain tavalla minustakin oli helpompi keskittyä kirjaan kuuntelemalla. Ääneen lukeminen teki tekstin myös jollain tavalla intiimimmäksi ja kuulokkeiden kautta pääsi helposti pakoon arkea omaan maailmaan.

Lukijalla on luonnollisesti suuri rooli äänikirjan onnistumisen kannalta. Wärri kertoi, ettei hyvää lukijaa ole helppoa löytää. Äänen on oltava selkeä ja lukijan on pystyttävä eläytymään kirjaan ilman, että alkaa näytellä sitä. 30 ennen 30 :n lukee Kati Tamminen, ja hän on loistava esimerkki siitä, miten lukija voi tehdä kirjasta jopa vielä paremman kun paperiversio. 

Entä äänikirjojen tulevaisuus?
Kaikki keskustelijat uskoivat äänikirjojen kuuntelemisen lisääntyvän. Ne ovat tuoneet kirjoille myös lisää nuoria lukijoita (tai kuuntelijoita). Wärri uskoi, että myös vanhemmat ihmiset kiinnostuvat äänikirjoista, kunhan ne yleistyvät ja sovellukset tulevat tutummiksi. Kaikki kirjailijat olivat avoimia myös ajatukselle kirjoittaa kirja suoraan äänikirjaformaattiin. 
Kukaan kirjailijoista ei ollut huolissaan tulojensa pienenemisestä, vaikka korvaus äänikirjan kuuntelusta onkin pienempi kuin kirjan myynnistä. Wärri uskoi toistojen korvaavan pienemmän korvauksen ja Rönkkönen esimerkiksi kertoi, että lukijat ovat sanoneet kuuntelevansa hänen kirjojaan useita kertoja.

Minusta ei kokeilun myötä tullut äänikirjojen ylintä ystävää ja jatkossa luen varmasti edelleen suurimman osan kirjoistani joko paperisena tai e-kirjana. On kuitenkin hyvä tietää, että myös äänikirjat toimivat joissain tilanteissa. Storytelin tilaustakaan en aio jatkaa joka kuukausi, mutta otan varmasti jatkossa tilauksen erityisesti lomien ajaksi, kun kirjastoonkaan ei pääse. Oli vain niin kätevää, kun koko kirjasto kulki mukana taskussa ja kirjoja saattoi tilanteen mukaan joko lukea tai kuunnella sähköisenä.

Kävi kai siis niin, että minusta tuli (Wärrin sanoin) kirjojen sekakäyttäjä, jolle kaikki formaatit toimivat.