Marraskuun kirjavinkit (ja viimeinen kirjavinkkipostaus)

Blogin viimeisten kirjavinkkien kunniaksi kaksi yhden hinnalla:

Mia Kankimäen Naiset joita ajattelen öisin

sekä

Gail Honeymanin Eleanorille kuuluu ihan hyvää.

Lopuksi vielä kerron, miksi kuukausittaiset kirjavinkit blogissani loppuvat ainakin toistaiseksi. 

Kuva: Otava

Luin Mia Kankimäen esikoisen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin vasta tänä keväänä, ja ihastuin siihen. Enpä olisi voinut olla iloisempi siitä, että pääsin lukemaan toisenkin kirjan Kankimäeltä heti samana vuonna!

Naiset joita ajattelen öisin on samanlainen ja erilainen kuin Kankimäen esikoinen. Molemmissa Kankimäki yhdistää tietokirjallisuuden, omaelämämäkerrallisen kirjallisuuden, matkakirjat ja kerronnallisuuden. Yönaisissa seurattavia naisia ja matkustusmaita on useita, kun esikoisessa niitä oli vain yksi. 

Kankimäki on lapseton, miehetön ja tavallaan työtön, kun hän lähtee Karen Blixenin jalanjäljissä Afrikkaan. Hän kuvaa hämmästyttävän elävästi safarejaan ja huomioitaan Afrikasta. Tämän lisäksi hän esittelee esikuvallisia maailmanmatkaajanaisia ja onnistuu kaikista nostamaan esille kiinnostavia ja hauskuuttavia pikkuseikkoja. Lopussa Kankimäki lähtee vielä Italiaan, jossa hän tutustuu vähemmän tunnettuihin naistaiteilijoihin. 

Kaiken läpi kantaa Kankimäen huumori, terävät havainnot ja sujuva kerronta. Kaltaiselleni lapsettomalle Kankimäki tarjoaa myös erinomaisen esikuvan ja samastumiskohteen.

Gail Honeymanin Eleanorille ei kuulu ihan hyvää. Mutta mitäpä sitä valittamaan, katto on pään päällä ja työpaikkakin löytyy. Monella ovat asiat huonommin.

Asiat alkavat muuttua, kun Eleanor rakastuu keikalla näkemäänsä rokkitähteen. Kun kaikki paljastuukin pelkäksi fantasiaksi, on IT-osaston Raymond onneksi paikalla ja estää katastrofin.

Eleanor on hyvin erilainen naisten viihteen päähenkilö. Hän on sosiaalisesti taitamaton ja kärsii vakavista lapsuuden traumoista. Hän on yksinäinen ja erikoinen ja kaikesta huolimatta rakastettava. Lisää tällaisia outoja, mutta ihania sankarittaria, kiitos!

Kirjan lopusta annan Honeymanille isot pisteet, koska muunlainen loppu olisi ehdottomasti ollut epäuskottava. 

* * *

Olen alkanut suhtautua kuukauden kirjavinkkeihini ristiriitaisesti. Toisaalta haluan jakaa vinkkejä kivoista kirjoista ja nautin kirjoista kirjoittamisesta, sillä se herättää kirjoista aina vielä lisää ajatuksia. Toisaalta tämä kuukausittainen vinkkaaminen on myös alkanut tuntua pakkopullalta. Ajatusten pukeminen sanoiksi ja sujuviksi lauseiksi vaatii paneutumista, mikä taas vie aikaa ja energiaa muilta tehtäviltä.

Mutta kun minä kirjasin tämän tavoitteisiini! sanoo yksi puoli minusta. Miksi keksit itsellesi velvollisuuksia ja koet sitten huonoa omaatuntoa siitä, ettet täytä niitä? sanoo toinen. 

(Kompromissina siis tämä 11. postaus sisältää kaksi vinkkiä, jolloin olen täyttänyt tavoitteeni kirjoittaa 12 kirjavinkkiä tämän vuoden puolella, mutta kuitenkin hieman säästänyt energiaa. )

Tämä on ehkä taas hyvä tilaisuus pohtia sitä, miksi niin helposti alan suorittaa asioita. Joulun lähestyessä väsymys taas painaa ja ensi vuonna aion entistä enemmän keskittyä tekemään sitä, mistä pidän sen sijaan, että tekisin jotain velvollisuudentunnosta. Kirjavinkkien kirjoittaminen vie tällä hetkellä enemmän kuin antaa, eikä se enää tuota samanlaista iloa kuin joskus. Niinpä kuukausittaiset kirjavinkkini blogissa loppuvat tähän. (Vieläkin tuntuu jotenkin vaikealta kirjoittaa näin!)

Lopettamisen vaikeus liittyy myös siihen, että mielestäni on suorastaan kansalaisvelvollisuus jakaa tietoa hyvistä kirjoista eteenpäin. Jatkossakin aion siis ehdottomasti jakaa kirjavinkkejä, mutta kevyemmin ja nopeammin Instagramin ja Twitterin puolella. Tai sitten blogissakin, jos siltä sattuu tuntumaan. Mutta sen enempää paineita en asiasta enää ota.

Siispä lukemisiin!

(Ja jos joku haluaa vinkata lukemista minulle, kuuntelen aina!)