Lukuvuosi 2022 oli hyvä, vaikka muuten vuosi olikin outo ja haastava - tai ehkä juuri siksi. Lukeminen on aina ollut turvapaikkani ja tapa paeta arjen ahdistavuutta. Siksi ei kai ole yllättävää, että juuri tänä vaikeana vuonna tein tilastoennätykseni ja luin yhteensä 114 kirjaa.
Pakoteemaan sopien olen lukenut erityisen paljon eskapistista kirjallisuutta, erityisesti romanttista viihdettä. Sen sijaan tietokirjoja en ole lukenut vuoden aikana kuin pari! Tämä johtuu osittain myös siitä, että alkuvuonna lukemistani ohjasivat paljon suomen kielen ja kirjallisuuden opinnot. Tieteellistä lukemista on siis kertynyt paljonkin, mutta enimmäkseen yksittäisiä artikkeleita tai osia teoksista.
Opintoihin liittyen olen lukenut tänä vuonna myös tavallista enemmän klassikoita, runoutta ja näytelmiä. Samoin työt äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana ovat tuoneet lukemistooni teoksia, joihin en muuten olisi tarttunut.
 |
| Opintoihin kuului klassikoita eri vuosisadoilta. |
Paperikirjojen osuus lukemisessani on vähentynyt entisestään. Suurimman osan kirjoista olen lukenut e-kirjana, mutta tänä vuonna olen kuunnellut myös enemmän äänikirjoja kuin koskaan aiemmin. Aikaa lukemiselle on ollut entistä haastavampi löytää, joten olen hyödyntänyt työmatkat ja lenkit. Tämäkin on osaltaan lisännyt viihteellisen kirjallisuuden kulutusta, sillä enemmän pohdintoja herättävä kirjallisuus ei minulla taivu kuunneltavaksi.
Tämän poikkeuksellisen lukuvuoden perusteella olen valinnut parhaat teokset seitsemässä eri kategoriassa:
Spekulatiivinen fiktio
TJ Klune: Talo taivaansinisellä merellä
Virkansa moitteettomasti hoitava Linus Baker lähtee tarkastamaan orpokotia, jossa asuvat ne kaikkein tarkimmin piilossa pidetyt maagiset nuoret. Vastassa on synkkiä salaisuuksia, mutta myös turkoosia vettä, auringonpaistetta ja sellaista lämpöä, jota sen enempää Linus kuin lukijakaan ei voi vastustaa.
Romanttinen viihde
Emily Henry: Lomalla kaikki on toisin
Poppy ja Alex päättävät pitkästä aikaa lähteä yhdessä budjettimatkalle. Pian he huomaavat, ettei ystävyyttä sekoittanut vetovoima ole tauon aikana kadonnut minnekään -päinvastoin.
Mitä muuta romanttiseen viihteen ystävä voisi toivoa kuin kuumaa kemiaa, eläviä hahmoja virheineen ja ongelmineen sekä ihon alle menevän onnellisen lopun?
Ulkomainen kertomakirjallisuus
Holly Bourne: Girl Friends
Ravisuttava kuvaus tyttöjen ja naisten välisestä ystävyydestä, mutta ennen kaikkea naiseksi kasvamisesta kulttuurissa, jossa naisten pilkkaamista ja hyväksikäyttöä joskus pidettiin normaalina. Herätti ja sanoitti paljon ajatuksia myös omasta nuoruudestani. Bourne tekee feminismistä viihdyttävää!
Kotimainen kertomakirjallisuus
Iida Rauma: Hävitys
Tuskallinen ja vaikea luettava opettajalle, mutta juuri siksi niin tarpeellinen. Rauman romaani ei ole vain kuvaus kouluväkivallasta. Se tekee näkyväksi yhteiskuntamme valtasuhteet ja sen, miten muka-vahvemmat jyräävät säälimättä alleen luonnon, historian ja herkemmät.
Nuoret
Ellen Strömberg: Vi ska ju bara cykla förbi
Kirpeä ja suloinen tarina ysiluokkalaisista ystävyksistä, jotka hieman vain pyöräilevät ohi bileistä, pussailuista ja muista asioista, joihin on ja ei ole vielä valmis. Tyttöyden kuvaus vakuuttaa aitoudella, rehellisyydellä ja myötätunnolla.
Runous
Emily Dickinson: Golgatan kuningatar
Vastakohdille ja vahvoille kuville rakentuvaa lyriikkaa, jonka puhujat kokevat yhtä aikaa tuskaa ja kauneutta.
Klassikot
Art Spiegelman: Maus
Mausin holokaustia kuvaava tarina on tietenkin kamala, mutta taiteellisesti teos on yhtä nautintoa. Rytmitys, hahmot ja myöhemmän aikatason huumori vievät mukanaan. Lopetus teoksessa ravisuttaa eniten: kaiken tämän jälkeen kaikki vasta alkaa. Olen huolissani maailmasta, jossa tällaiset teokset kielletään!
* * *
Montaa tänä vuonna koskettanutta teosta tuntuu yhdistävän tyttöyden tai naiseuden tarkastelu. Tämä luultavasti kertoo omasta tarpeestani tutkia asiaa, mutta tuntuu myös, että taustalla on suurempikin ilmiö. Esimerkiksi naisten välisen ystävyyden kuvaus tuntuu olevan nousussa. Myös kestosuosikkini Mhairi McFarlanen uutuus Mad About You kertoo naisten välisestä solidaarisuudesta, ja tämän vuoden esikoinen Jonna Riikonen tarkastelee tietokirjassaan Nainen on naiselle tuki naisten esikuvia ja auttajia.
Tästä teemasta luen mielelläni lisää myös jatkossa. Toivon myös, että klassikot eivät aivan unohdu, ja että eri formaattien iloinen sekakäyttö jatkuu.
Odotan jo innolla lukuvuotta 2023 - lukulistojeni perusteella siitäkin on tulossa mahtava.
