Vuoden 2023 parhaat lukuelämykset

Uusi lukuvuosi on jo alkanut, mutta vielä ehtii vilkaista taaksepäinkin! Luin viime vuonna 108 kirjaa, joista valitsen nyt tuttuun tyyliini parhaat lukuelämykset kategorioittain. 

Spefi

Anni Kuu Nupponen: Sydänmeri

Viimeinen merenvartija Maria saa uuden koulutettavan ja joutuu samalla kohtaamaan menneisyytensä. Hahmot elävät ja hengittävät, ja tällä kertaa myös merikin. Erityismaininta miljöön kuvauksesta siis. Mukana myös kissoja!

Romanttiset 

Beth O'Leary: Löytöpalkkio

Izzy ja Lucas eivät tule toimeen sattuneista väärinkäsityksistä johtuen. Kun heidän työpaikkansa on vaarassa, he päätyvät etsimään omistajia hotelliin unohtuneille sormuksille. Pian kemiaa heidän välillään on kuitenkin mahdoton vastustaa. Kipinät sihahtelevat sivuilla, ja lukija saa oman taatun annoksensa rakastumishormoneja. 

Yleinen kauno 

Iida Turpeinen: Elolliset

Kyllä, tarina stellerinmerilehmän luurangosta voi olla  kiehtova! Teos etenee läpi vuosisatojen ja kuvaa ihmisiä toiveineen, haluineen ja virheineen. Samalla käsitellään tieteen sekä luonnonsuojelun historiaa, haparoivia askelia kohti nykyisyyttä. Ehkä kiehtovuus on katseessa: ihmisissä ja historiassamme on niin paljon typeryyttä ja pahaa, mutta Turpeinen kuvaa erheitämme yhtä aikaa ymmärtäväisesti ja hauskasti.   

Tietokirjat

Suvi Auvinen: Lihan loppu

Auvinen esittää syyt sille, miten olemme päätyneet syömään lihaa ja miksi se tulee loppumaan. Kirja ei sisällä painostamista eikä syyllistämistä, vaan tuhoaa jokaisen vasta-argumentin viileän rauhallisesti. Häkellyttävän toimiva tietopaketti. 

Elämäkerrat

Trevor Noah: Laiton lapsi

En yleensä voi sietää elämäkertoja, ja tämänkin luin vain, koska elämäkerrat kuuluvat yhden opintojakson lukulistalle. Laiton lapsi voitti minut kuitenkin täydellisesti puolelleen! Noah kuvaa lapsuuttaan apartheidin keskellä, mutta löytää huumoria synkkyyden keskeltäkin. Keveys ja syvyys yhdistyvät luontevasti. 

Novellikokoelmat 

J.S. Meresmaa & Anni Kuu Nupponen (toim.): Tinarinnat

Mitä tekisivät Kalevalan naiset? Muuttuisivat petolinnuiksi, keräisivät sieluja, ottaisivat sisäänsä itseään suurempia voimia. Tinarinnat nostaa valoon varjoihin jääneet Kalevalan naiset, eikä tyydy vain toistamaan vanhoja tarinoita vaan luo myös uusia. 

Jännittävät 

Holly Jackson: Kiltin tytön murhaopas

Kaikki tietävät, kuka murhasi Andie Bellin, ainakin siihen asti että Pippa aloittaa tutkimuksensa. Tämäkin kirja kuului kirjallisuuden opettajan velvollisuuksiin. Jacksonin teos on vetävä nuortenromaani ja dekkari, joka nostaa esiin myös yhteiskunnallisia ongelmia. Yöunet menivät telttakohtauksen jälkeen. (P.S. Opiskelijat tykkäsivät, menestysvalinta kirjalistalle!)

Sarjakuvat 

Kaisa Leka & Christoffer Leka: Audarya-Lila

Kuvaus siitä, kuinka Tuomas Mäkinen jätti taakseen entisen elämänsä ja valitsi henkisen polun. Myös äiti ja entinen tyttöystävä kertovat omat versionsa.

(Luin tässä sarjassa viime vuonna ainoastaan Lekojen teoksia. Täytynee jälleen toistaa lupaus siitä, että laitan lukulistalle lisää sarjakuvia.)

Kirjoitusoppaat 

Kumma kirjoitusopas

Luin viime vuonna vain kaksi kirjoitusopasta, mutta tämä teos pärjäisi kovemmassakin seurassa! Usea kokenut kirjoittaja pääsee kertomaan omalla tyylillään vinkkinsä onnistuneeseen teokseen. Toimii erinomaisesti myös muille kuin spefi-kirjoittajille. 

On yhteiskunnallinen ongelma, ettei kirjoittamisella elä

HS kirjoittaa tänään kirja-alan murroksesta, jossa häviävät kaikki paitsi lukijat. Erityisen kovaa muutos osuu kirjailijoihin, joiden mediaanitulo on n. 1700€ VUODESSA.

Keskustelin jokin aika sitten opekollegani kanssa pitkään syistä, joiden johdosta olemme valinneet palkkatyön ja jättäneet taiteen enemmän harrastuksen rooliin. Syymme olivat hämmästyttävän samanlaiset, vaikka taiteenlajimme ovat erilaiset.

Kotimme ja sukumme ovat taidepiirien ulkopuolelta. Kontakteja tai malleja ei ole ollut. Siinä tilanteessa tuntuu mahdottomalta löytää tila maailmasta, jossa harva elää taiteella. Kilpailu, laskelmointi ja jatkuva epävarmuus eivät sovi kaikille luonteenlaaduille. Kaikki eivät myöskään ole kasvaneet uskomaan itseensä ja tekemiseensä ehdoitta, eikä kaikilla ole turvaverkkoja, joiden varaan nojata.

Harvoille tarjoutuu lopulta tilaisuus tehdä taidetta tosissaan. Ilmiönä tämä on minusta huolestuttava. Kaikkien ei tietenkään tarvitse saada vapaasti toteuttaa itseään, mutta nyt tilaisuus elää taiteella tarjoutuu liian harvalle. Moni lahjakas päätyy tekemään muuta. Monen vähemmistön edustajan ääni jää kuulumattomiin.
Ei tarvitse myöskään ihmetellä, miksi minullakin on opetettavana lähes luku- ja kirjoitustaidottomia nuoria, kun kirjallisuuden arvostus on yhteiskunnassamme tätä.

Taide ei ole pelkästään viihdykettä. Kirjallisuus on syvästi inhimillistä, mahdollisuus nähdä mennyttä ja tulevaa, kurkistaa toisten ihmisten ja kulttuurien todellisuuksiin, oppia itsestä, muista ja maailmasta. Suomenkielinen kirjallisuus on edellytys elinvoimaiselle suomen kielelle.

Siksi on ihan kaikkien ongelma, jos kirjoittamisella ei voi elää. Ilman kirjailijoita ei ole kirjallisuutta, ja ilman kirjallisuutta yhteiskunta köyhtyy tavalla, jota ei euroissa voi koskaan laskea.

Vuoden 2022 parhaat lukuelämykset

 Lukuvuosi 2022 oli hyvä, vaikka muuten vuosi olikin outo ja haastava - tai ehkä juuri siksi. Lukeminen on aina ollut turvapaikkani ja tapa paeta arjen ahdistavuutta. Siksi ei kai ole yllättävää, että juuri tänä vaikeana vuonna tein tilastoennätykseni ja luin yhteensä 114 kirjaa. 

Pakoteemaan sopien olen lukenut erityisen paljon eskapistista kirjallisuutta, erityisesti romanttista viihdettä. Sen sijaan tietokirjoja en ole lukenut vuoden aikana kuin pari! Tämä johtuu osittain myös siitä, että alkuvuonna lukemistani ohjasivat paljon suomen kielen ja kirjallisuuden opinnot. Tieteellistä lukemista on siis kertynyt paljonkin, mutta enimmäkseen yksittäisiä artikkeleita tai osia teoksista.

Opintoihin liittyen olen lukenut tänä vuonna myös tavallista enemmän klassikoita, runoutta ja näytelmiä. Samoin työt äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana ovat tuoneet lukemistooni teoksia, joihin en muuten olisi tarttunut.  

Opintoihin kuului klassikoita eri vuosisadoilta.

Paperikirjojen osuus lukemisessani on vähentynyt entisestään. Suurimman osan kirjoista olen lukenut e-kirjana, mutta tänä vuonna olen kuunnellut myös enemmän äänikirjoja kuin koskaan aiemmin. Aikaa lukemiselle on ollut entistä haastavampi löytää, joten olen hyödyntänyt työmatkat ja lenkit. Tämäkin on osaltaan lisännyt viihteellisen kirjallisuuden kulutusta, sillä enemmän pohdintoja herättävä kirjallisuus ei minulla taivu kuunneltavaksi. 

Tämän poikkeuksellisen lukuvuoden perusteella olen valinnut parhaat teokset seitsemässä eri kategoriassa:

Spekulatiivinen fiktio

TJ Klune: Talo taivaansinisellä merellä

Virkansa moitteettomasti hoitava Linus Baker lähtee tarkastamaan orpokotia, jossa asuvat ne kaikkein tarkimmin piilossa pidetyt maagiset nuoret. Vastassa on synkkiä salaisuuksia, mutta myös turkoosia vettä, auringonpaistetta ja sellaista lämpöä, jota sen enempää Linus kuin lukijakaan ei voi vastustaa. 

Romanttinen viihde

Emily Henry: Lomalla kaikki on toisin

Poppy ja Alex päättävät pitkästä aikaa lähteä yhdessä budjettimatkalle. Pian he huomaavat, ettei ystävyyttä sekoittanut vetovoima ole tauon aikana kadonnut minnekään -päinvastoin.

Mitä muuta romanttiseen viihteen ystävä voisi toivoa kuin kuumaa kemiaa, eläviä hahmoja virheineen ja ongelmineen sekä ihon alle menevän onnellisen lopun?

Ulkomainen kertomakirjallisuus

Holly Bourne: Girl Friends

Ravisuttava kuvaus tyttöjen ja naisten välisestä ystävyydestä, mutta ennen kaikkea naiseksi kasvamisesta kulttuurissa, jossa naisten pilkkaamista ja hyväksikäyttöä joskus pidettiin normaalina. Herätti ja sanoitti paljon ajatuksia myös omasta nuoruudestani. Bourne tekee feminismistä viihdyttävää!

Kotimainen kertomakirjallisuus

Iida Rauma: Hävitys

Tuskallinen ja vaikea luettava opettajalle, mutta juuri siksi niin tarpeellinen. Rauman romaani ei ole vain kuvaus kouluväkivallasta. Se tekee näkyväksi yhteiskuntamme valtasuhteet ja sen, miten muka-vahvemmat jyräävät säälimättä alleen luonnon, historian ja herkemmät.

Nuoret

Ellen Strömberg: Vi ska ju bara cykla förbi

Kirpeä ja suloinen tarina ysiluokkalaisista ystävyksistä, jotka hieman vain pyöräilevät ohi bileistä, pussailuista ja muista asioista, joihin on ja ei ole vielä valmis. Tyttöyden kuvaus vakuuttaa aitoudella, rehellisyydellä ja myötätunnolla.

Runous

Emily Dickinson: Golgatan kuningatar

Vastakohdille ja vahvoille kuville rakentuvaa lyriikkaa, jonka puhujat kokevat yhtä aikaa tuskaa ja kauneutta.

                           

Klassikot

Art Spiegelman: Maus

Mausin holokaustia kuvaava tarina on tietenkin kamala, mutta taiteellisesti teos on yhtä nautintoa. Rytmitys, hahmot ja myöhemmän aikatason huumori vievät mukanaan. Lopetus teoksessa ravisuttaa eniten: kaiken tämän jälkeen kaikki vasta alkaa. Olen huolissani maailmasta, jossa tällaiset teokset kielletään!

* * *

Montaa tänä vuonna koskettanutta teosta tuntuu yhdistävän tyttöyden tai naiseuden tarkastelu. Tämä luultavasti kertoo omasta tarpeestani tutkia asiaa, mutta tuntuu myös, että taustalla on suurempikin ilmiö. Esimerkiksi naisten välisen ystävyyden kuvaus tuntuu olevan nousussa. Myös kestosuosikkini Mhairi McFarlanen uutuus Mad About You kertoo naisten välisestä solidaarisuudesta, ja tämän vuoden esikoinen Jonna Riikonen tarkastelee tietokirjassaan Nainen on naiselle tuki naisten esikuvia ja auttajia. 

Tästä teemasta luen mielelläni lisää myös jatkossa. Toivon myös, että klassikot eivät aivan unohdu, ja että eri formaattien iloinen sekakäyttö jatkuu.

Odotan jo innolla lukuvuotta 2023 - lukulistojeni perusteella siitäkin on tulossa mahtava.