– Meidän pitäisi lopettaa, Mikko kuiskasi suudelmien välissä.
– Mm, mm, minä vastasin.
Mikko painoi minut vasten kuulutuskopin seinää. Hänen kätensä kulkivat alas pitkin kylkiäni ja ujuttautuivat helman alle. Kosketus sai minut värähtämään. Jos olisimme olleet jossain muualla kuin töissä, olisin pian päässyt eroon paidastani.
Oli välitunti. Meidän olisi kuulunut olla joko korjaamassa kokeita tai kahvittelemassa kollegoiden kanssa. Sen sijaan olimme jälleen kerran tehneet koulun kuulutuskopista pussauspisteen. Toimintamme oli tietenkin täysin sopimatonta, mutta kiinni jäämisen riskiä ei ollut. Ovessa oli lukko, eivätkä muut opettajat käyttäneet koppia kuin kaatopaikkana.
Voihkaisin, kun Mikon huulet löysivät korvanlehteni.
– Nyt lopetetaan, kuiskasin, vaikka vedin Mikkoa vain lähemmäs. – En voi taas myöhästyä tunnilta.
– Mm, mm, lopetetaan kohta, Mikko vastasi ja painautui tiukemmin minua vasten.
Kohotin käteni upottaakseni sen Mikon hiuksiin, mutta sormeni tarttui matkalla johonkin. Vetäisin vahingossa hyllyltä alas köynnöksen, jolla oli joskus muunnettu jumppasali juhlatilaksi. Sen päältä putosi maahan pikkutavaraa, pakka papereita ja pölyisiä piirtoheitinkalvoja.
Kaatuva kaaos sai meidät hetkeksi irrottamaan huulet toisistaan. Seisoimme pölypilven keskellä ja tuijotimme sotkua. Sitten katsoimme toisiamme.
– Siivotaan huomenna, sanoimme yhteen ääneen.
Huulemme hakeutuivat taas yhteen kuin magneetit. Käteni löysi viimein tiensä Mikon paksuihin, pörröisiin pellavahiuksiin. Mikko oli juuri ujuttamassa kättään rintaliivieni alle, kun kello soi. Hidastimme hieman suudelmia.
– Mitä luulet, voisimmeko sittenkin hieman myöhästyä tunnilta? Mikko kuiskasi korvaani matalalla äänellä.
– Mm, mm, pari minuuttia vielä.
Olin vannonut, etten enää myöhästyisi tunnilta, mutta olimme siinä kohtaa suhdetta, jota sinkkuystäväni Mira kutsui kateellisena pornovaiheeksi. En voinut mitään sille, että suudelmien kaipuu ylitti kaikki sovinnaisuuden ja säädyllisyyden rajat.
Mira oli myös väittänyt, että alkuhuuma loppuisi aikanaan. Sitä oli sillä hetkellä vaikea uskoa. Minä ja Mikko olimme koko kesän olleet kiinni toisissamme ja yrittäneet ottaa takaisin kaiken sen ajan, jonka olimme menettäneet. Olimme kuukausia olleet salaa rakastuneita toisiimme, aivan kuin romanttisen komedian pääpari, jonka tunteet ovat selviä kaikille muille paitsi heille itselleen. Kaikkien kommellusten jälkeen tunnustimme lopulta ihastuksemme elokuvatyyliin lentokoneessa matkalla Pariisiin, jonne kumpikin olimme menossa kevään leirikoulun valvojiksi. Matkan jälkeen olimme viettäneet niin paljon aikaa sängyssä (sekä esimerkiksi sohvalla, suihkussa ja sovituskopissa), että olimme jo alkaneet miettiä, millä määrällä perättäisiä pornopäiviä pääsisimme Guinnessin ennätystenkirjaan.
Minuutteja oli kulunut jo enemmän kuin pari. Olisin luultavasti unohtanut koko oppitunnin, ellei avain olisi äkkiä rahissut ovessa. Säikähdimme ja vetäydyimme nopeasti irti toisistamme.
– Käyttääkö joku tätä roinaa oikeasti? ehdin suhahtaa Mikolle.
Käytävän valo ujuttautui sisään. Siristelimme silmiä. Oven takana oli historian opettaja Kari tutussa villapaidassa. Hän hätkähti, sulki oven, tajusi kai tulleensa jo nähdyksi ja avasi oven uudestaan.
– Jaahas, täällä oli muitakin, Kari sanoi.
En tiennyt, tajusiko Kari mitä oli keskeyttänyt. Huuleni polttelivat paljastavan punaisina. Kiirehdin sanomaan:
– Etsiskelin tässä vain materiaalia ruotsin tunnille.
Tartuin ensimmäiseen käteeni osuvaan tavaraan. Se oli iso laatikko pääsiäismunista tulleita esineitä. Hmm, ehkä niitä voisi käyttää vaikka pelinappuloina? Mikko puolestaan tarrasi pahvilinnaan, joka joskus oli palvellut koulunäytelmäkulissina.
– Oli tarkoitus tänään matematiikan tunnilla, tuota… laskeskella pinta-aloja, Mikko sanoi.
– Eikä näin laadukkaita dokumentteja enää tehdä, Kari sanoi ja otti hyllyltä muutaman VHS-kasetin. – Mitä sitä vaihtamaan, kun on kerran hyvän löytänyt!
Tuijotimme hetken aikaa toisiamme kuin kolme rikoskumppania. Solmimme sanattoman sopimuksen. Mikä tapahtui kuulutuskopissa, jäi kuulutuskoppiin. Kari nyökkäsi meille, piilotti kasetin väljän villapaitansa poimuihin ja lähti kohti luokkaa.
– Minä kun luulin, että historian luokan VHS-laitteisto on vain rekvisiittaa, Mikko kuiskasi minulle.
– Kuinka hän on onnistunut välttämään kaikki digiajan puhdistukset? kuiskasin takaisin puoliksi kateellisena.
Kari vilkaisi käytävällä taaksepäin. Minulle ja Mikolle tuli kiire nostaa laatikoista kyhätty linnake ulos varastosta. Katseista välittämättä kannoimme pahvipalatsin matematiikan luokkaan. Oven takaisessa turvassa Mikko huoahti.
– Huh, se oli lähellä.
– Ehkä meidän pitäisi jatkossa pysytellä erossa toisistamme työpäivän aikana. Joudumme vielä rehtorin puhutteluun.
Kumarruin vaihtamaan Mikon kanssa vielä yhden kiusoittelevan suudelman ja kuiskasin:
– Mutta illalla meitä ei estä kukaan.
– Mm, illalla, Mikko mutisi ja suukotti korvaani.
Tilanne olisi saattanut lähteä jälleen eskaloitumaan, ellei Mikko olisi kuiskannut korvaani vielä jotain, joka sai minut värähtämään jostain aivan muusta kuin intohimosta.
– Puhutaanko sitten sunnuntaistakin? Mikko kysyi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti