tiistai 12. tammikuuta 2021

Kuinka kirja syntyy 19: Kustannussopimus!

Nyt se on virallista - olen allekirjoittanut kustannussopimuksen. Otava julkaisee Laakson ja Aavan tarinan!


Olen vieläkin täysin epäuskoisissa tunnelmissa. Kustannussopimuksen saaminen on ollut suurin ja pitkäaikaisin unelmani, enkä oikein pysty käsittämään, että se oikeasti toteutuu. (Odotan itse asiassa koko ajan, että joku soittaa minulle ja pahoittelee, että sopimusta tarjottiin vahingossa väärälle henkilölle.) Onneksi on aikaa sulatella asiaa vielä, sillä kirja ei ole ilmestymässä vielä tänä vuonna.

Kirjan julkaiseminen on monestakin syystä jännittävää, mutta tällä kertaa erityisesti siksi, että tulen uudelleen kirjoittajakaapista ulos. Kuvailisin tätä tekstiä historiaväritteiseksi, fantasiasävytteiseksi YA-romaaniksi, eli toisin sanoen hyvin erilaiseksi kuin aiemmat julkaisuni. Olen kyllä kirjoittanut spekulatiivista fiktiota paljon kauemmin ja paljon enemmän kuin chick litiä, mutta harva on vielä toistaiseksi päässyt lukemaan spefi-tekstejäni. Tämä teksti on myös kaunokirjallisempi ja vakavampi kuin aiemmat julkaisuni. 

Jännityksestä huolimatta on ihan mahtavaa päästä jakamaan tämä mielettömän rakas teksti lukijoiden kanssa. Se on kulkenut mielessä mukana pitkään, tekstinäkin jo vuodesta 2009, jolloin viime tipassa päätin osallistua NaNoWriMoon (eli kirjoittaa romaanin kuukaudessa). Sain silloin kyllä vaaditut 50 000 sanaa kasaan marraskuun aikana, mutta aika pikaisella laskutoimituksella selviää, ettei tästä ihan kuukaudessa kirjaa tullut…

Näiden vuosien aikana olen opiskellut kirjoittamista, pyytänyt palautetta, lukenut, lukenut, lukenut ja kirjoittanut, kirjoittanut, kirjoittanut. Illat, viikonloput ja lomat ovat menneet tiiviisti tietokoneen äärellä. Olisi helppo puhua vain siitä, miten kova työ kyllä palkitaan, mutta totuus on, että olen myös onnekas. Suuret kustantamot saavat n. 1000 uutta käsikirjoitusta vuodessa, ja niistä julkaistaan noin viisi. Tekstin täytyy osua oikeaan aikaan oikeaan paikkaan, vaikka se olisi kuinka hyvä. Olen siis todella kiitollinen, että juuri minä sain tämän käsittämättömän hienon tilaisuuden - ja vieläpä kaikista kustantamoista juuri perinteikkään ja maineikkaan Otavan kanssa. 

Vielä ei myöskään ole aika sen suuremmille juhlille. Teksti ei todellakaan ole valmis, vaan odottelee jo työpöydällä seuraavia editointeja. Ziljoonas versio täytyy saada valmiiksi seuraavia kommentteja varten.

Työtä on siis vielä paljon edessä, mutta kaiken tuskailun ja vääntämisen jälkeen on ainakin viimein varmaa, että tästä on oikeasti tulossa kirja.  

* * *

Ajattelin ottaa selvää, kuinka kirja syntyy. Seuraan tässä blogitekstisarjassani yhden käsikirjoituksen matkaa valmiiksi kirjaksi. 

keskiviikko 16. joulukuuta 2020

Vuoden 2020 parhaat kirjat

On tullut jälleen aika paljastaa vuoden parhaat lukuelämykseni. Poimi tästä lukuvinkit joululomalle tai ensi vuoteen!

Vuosi 2020 on ollut erikoinen lukuvuosi. En ole ollut päivääkään töissä ja perinteinen työmatkalukemiseni on jäänyt. Vauva taas on pitänyt huolta siitä, ettei päiväohjelmassa ole ollut turhaa vapaa-aikaa viikonloppuisinkaan. Ison osan tämän vuoden kirjoista olen lukenut yöllä unettomina hetkinä. (Tätä en suosittele kenellekään, koska uni ei takuulla tule kesken hyvän kirjan.) Oman mausteensa vuoteen on tuonut myös korona, jonka takia kirjaston käyttö on ollut rajattua.

Poikkeusolot näkyvät lukemisissani erityisesti siinä, että olen lukenut enemmän e-kirjoja kuin koskaan aiemmin. Kaikesta huolimatta olen tähän mennessä lukenut 102 kirjaa, eli hyvin saman verran kuin aiempinakin vuosina. Hyviä kirjoja on ollut paljon enemmän kuin yhteen postaukseen mahtuu. Ehdokkaat, kategoriat, arviointikriteerit ja voittajat olen valinnut omavaltaisesti omien mieltymysteni mukaan. 

KIRJOITUSOPPAAT 
Taisin tänä vuonna lukea ainoastaan kaksi kirjoitusopasta, mutta ne olivat molemmat erinomaisia ja ansaitsevat maininnan. 

Anneli Kanto: Kirjoittamassa
Kanto ei kaunistele, mutta kannustaa. Harvinaisen rehellistä ja suoraa puhetta kirja-alasta ja kirjoittamisesta, mutta myös paljon konkreettisia neuvoja ja vinkkejä esimerkiksi apurahan hakemiseen, kouluvierailulle tai haastatteluun.

Koko arvioni kirjasta löydät Indieklubin blogista.

Päivi Haanpää & Terhi Rannela: Miksi en kirjoittaisi?
Tekstikokokoelma, joka tarkastelee kirjoittamista monesta eri suunnasta. Erityisen mielenkiintoista olivat taiteilijatreffikokeilut, kirjoittaminen vapaaehtoistyönä ja erään pöytälaatikkoon jääneen käsikirjoituksen tarina.

Lisää teoksesta voit lukea blogitekstistäni.

INDIE
Tänä vuonna syntynyt Indieklubi sai minut tutustumaan entistä enemmän Suomessa julkaistuun indiekirjallisuuteen. Suosittelen muitakin kokeilemaan! Jos epäilet, voiko indiekirjallisuus olla laadukasta, kannattaa aloittaa esimerkiksi tästä:

Anna Kaija & S. A. Keränen: Rajatut
Anna Kaijan novelleissa pääset seikkailemaan lohikäärmeiden Suomeen ja taikatyttöjen kouluun. Erityisesti lohikäärme-Suomen loppu iski täysillä!

S.A. Keräsen Kuoleman kysymys -pienoisromaani laittaa kuolemanenkelin vaikean tehtävän eteen. Suuressa onnettomuudessa on korjattavana entisen rakastetun sielu. Tapahtumien taustalla on Kanarian lento-onnettomuus, jonka yksityiskohdat Keränen ujuttaa varsin taitavasti tekstin lomaan. Jännittävä, hytisyttävä ja hauska!

SARJAKUVA
Tästä kategoriasta löytyy listaltani vain yksi ehdokas, mutta se onkin sitä kiinnostavampi.

Tiitu Takalo: Minä, Mikko ja Annikki
Yhden puutalokorttelin historiaa jääkaudesta tähän päivään. Omaelämäkerrallisessa tarinassa Takalon elämä kietoutuu yhteen Annikin puutalokorttelin kanssa. Tampereen historian kuvaus on tarkkaa, mutta kaukana kuivasta. Tarinan kuljetus kuvan kanssa on taitolaji!

Sai innostumaan sarjakuvista – niitä on lisätty ensi vuoden lukulistalle.

SPEFI
Alastair Reynolds: Ikirouta
Mesmeroiva tarina aikamatkustelusta. Epätyypillinen Reynolds monellakin tapaa: lyhyt teos, eikä avaruudessa seikkailla ollenkaan. Napakka tarina heittää Reynoldsille tuttuun tyyliin keskelle tapahtumia ja aikamatkustelun kierrokset heittävät pään pyörälle. Panoksena luonnollisesti maailman tulevaisuus.

Bonus: Suomi mainittu!

TIETO/NONFIKTIO

Noora Jokinen: Aikuinen nainen ratissa
Tämä pitäisi jokaisen ajamista jännittävän naisen lukea! Noora Jokinen hankkii ajokortin keski-ikäisenä eronneena äitinä ja opettelee ajamaan sekä huoltamaan autoa. Tarinan keskellä on tietoiskuja autoilusta ja Jokinen pohtii autoilua myös yhteiskunnan ja ilmaston näkökulmista. Ehkäpä naiset uskaltaisivat ajaa enemmän ja tekisivät vähemmän virheitä, jos koko maailma ei uskottelisi, että naiskuskit ovat huonoja? (Naiskuskeillehan sattuu itse asiassa tutkitusti vähemmän onnettomuuksia.)

YA/ LAPSET JA NUORET
Tähän kategoriaan osuu aika moni viime vuonna lukemani kirja. Laadukasta lasten ja nuorten kirjallisuutta julkaistaan tällä hetkellä todella paljon.

Anne-Maija Aalto: Korento

Satomin ystävä Mai lähtee nymfiksi. Satomin on päätettävä, taisteleeko hän vapauden puolesta kuten äitinsä. Kannattaako ulkokansalaisen toivoa? Voiko yksi ihminen pelastaa enemmän kuin itsensä? Tummatunnelmainen, mutta kauniskielinen dystopia. 

Jessica Townsend: Nevermoor – Morriganin koetukset
Morriganin on määrä kuolla, kun hän täyttää 11. Sen sijaan häntä saavutaankin noutamaan Nevermooriin, jossa hän pääsee osallistumaan erikoiseen kykyjenetsintäkilpailuun. Mutta mikä onkaan Morriganin kyky?

Nevermoorin maailmassa koin hieman samanlaista värisyttävää taikaa kuin Harry Pottereiden kanssa aikoinaan. Maailma on rikas, sadunomainen ja mitä vain voi tulla vastaan... Myös jatko-osa kannattaa lukea!

Angie Thomas: Viha jonka kylvät
Starr on ainoa todistaja, kun poliisi ampuu hänen aseettoman, tummaihoisen ystävänsä. Starrin on päätettävä, kuinka kovalla äänellä hän kertoo totuuden, joka voi vahingoittaa häntä ja hänen perhettään.

Ahmittava, mutta myös sydäntä särkevä kirja. Teiniromaani romansseineen, mutta myös yhteiskunnallisesti kantaa ottava. Tekstin maailma ei ole mustavalkoinen, vaikka rodusta puhutaankin.

VIIHDE
Vaikea vuosi vaati viihdettä lukulistalle, joten tässäkin kategoriassa ehdokkaita oli monta. Yhtään täysosumaa ei tälle vuodelle kuitenkaan osunut. 


Mhairi McFarlane: Mitä jos en löydä sinua koskaan 

Kun pitkä parisuhde päättyy, Laurie päätyy teeskenneltyyn suhteeseen. Arvata voi, millaisia ongelmia tästä seuraa. 

Tämä ei ole paras teos McFarlanen tuotannosta, vaikka viihdyttävä onkin. Tässä on vähän liikaa kaikkea minun makuuni, eikä McFarlane saa seksismi-teemasta ihan kaikkea irti. Eron aiheuttamat tuntemukset erittäin samaistuttavia ja lopun suudelmassa on mielettömästi sähköä! 

Marian Keyes: Tarinan toinen puoli 
Gemman isä lähtee, Lily potee syyllisyyttä varastetusta miehestä ja Jojo on julkistamassa salasuhdetta naimisissa olevan miehen kanssa. Näiden kahden kirjailijan ja agentin tarinat kietoutuvat myös toisiinsa. Sujuvaa ja nopeasti luettavaa tekstiä, varsinkin jos ei anna joidenkin ärsyttävien yleistysten häiritä itseään. 

MUU KIRJALLISUUS

Marisha Rasi-Koskinen: REC

Luk, Col ja mystinen kaksoisveli Nik. Tarina tarinoista, kuvista ja monesta muusta. REC on hämmentävän helppolukuinen ollakseen niin monitasoinen. Huikea, mystinen, outo teos, joka imaisee mukaansa, vaikkei koko aikana ole ihan varma siitä, mitä on lukemassa. Lue kuten haluat, valmiita vastauksia et saa. Tällainen teos voisi helposti olla tekotaiteellinen, mutta Rasi-Koskinen onnistuu pitämään tekstin aitona.


Suvi Vaarla: Westend

90-luvun lama kuulostaa ankealta aiheelta, mutta Vaarla löytää myös kauneutta ja myötätuntoa kerrontaansa. Miksihän lamasta muuten on niin vähän kirjoja, vaikka ainekset draamaan ovat valmiina?

* * *
Kuten aina, otan lukuvinkkejä vastaan. Paljasta siis lempparikirjasi tältä vuodelta!

torstai 10. joulukuuta 2020

Kanto ei kaunistele, mutta kannustaa

Mistä saan ideoita? Miten tekstiä editoidaan? Miten kirjailija tulee toimeen ja miten on toimittava kouluvierailulla, haastattelussa tai apurahoja hakiessa? Anneli Kannon Kirjoittamassa kokoaa yhteen ajatuksia kirjoittamisesta ja ohjeita kirjailijaelämään.


Kirjoitin arvion Kannon oppaasta Indieblogiin -  pääset lukemaan sen tästä