perjantai 22. maaliskuuta 2019

Klassikkoputki ja 5 väärää uskomusta klassikoista

Vuosi alkoi klassikkoputkella, kun luin 11 klassikkoteosta kirjallisuuden opintojen tenttiä varten. Samalla pohdiskelin, millaisia vääriä uskomuksia klassikoiden lukemiseen liittyy. 


1. Klassikot ovat kuivia ja tylsiä.
Aika monen käsitys vanhoista kirjoista tuntuu olevan, että ne joutuu työllä, tuskalla ja väkipakolla kahlaamaan läpi. Tämä ei todellakaan pidä paikkaansa! Esimerkiksi Don Quijote sai nauramaan ääneen, Humiseva harjun tunnelma oli todella tiivis, Rikos ja rangaistus sai jännittämään Raskolnikovin puolesta eikä Candiden tapahtumissa ehtinyt tulla tylsää hetkeä.
Välillä lukeminen oli kyllä kahlaamista (en todellakaan aio lukea Don Quijoten osaa 2), mutta jokaisesta 11 klassikosta löysin kuitenkin myös lukemisen iloa. Ja ennen kaikkea ajateltavaa.

2. Klassikot ovat vanhanaikaisia. 
Oli itse asiassa aika hämmentävää lukea 1300-luvulla kirjoitettua Decameronea ja tajuta, että aika samanlaiset asiat ihmisiä edelleen liikuttavat, viihdyttävät ja mietityttävät. (Osa Decameronen novelleista oli kuin suoraan jostain Temptation Islandilta.)

Yhtymäkohtia tähän päivään löytyi yllättävilläkin tavoilla. Kafkan aikaan ei tapahtunut somelynkkauksia, mutta Oikeusjuttu sai minut ajattelemaan niiden itseään ruokkivaa mekaniikkaa.  Ehkä pysäyttävin yhtäläisyys oli tajuta, että oma tuleva kirjani  30 jälkeen 30 käsittelee osin samaa teemaa kuin Madame Bovary, eli suurten odotusten ja unelmien yhteentörmäystä arkitodellisuuden kanssa. Ehkäpä  klassikot ovat säilyneet, koska ne ovat tallentaneet jotain syvästi ihmisyyteen liittyvää, joka toistuu eri aikoina, vain eri muodossa?




Sitäkään ei voi kieltää, etteivätkö eri aikakaudet ja eri arvot näkyisi klassikoissa. Olin pöyristynyt lukiessani Decameronesta novellin, jossa kiukkuinen ja tottelematon vaimo asetettiin paikalleen hakkaamalla hänet henkihieveriin. Vaimonhakkaaja esitettiin tarinassa sankarina ja vaimo pahiksena. Apua! On myös hyvin vaikea ymmärtää, miten äärimmäisen siveellisesti kuvattu aviorikos Rouva Bovaryssa oli omana aikanaan skandaali ja aiheutti sakot siveettömyydestä.

Nämä ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten jokainen kirja kertoo omasta ajastaan. Jos haluaa tietää, miten ihmiset eri aikaan elivät, kannattaa lukea klassikoita. Ne kuvaavat omaa aikaansa aivan eri tavalla aidosti kuin oman aikakautensa läpi peilaavat historialliset romaanit (joilla on tietysti  myös oma paikkansa kirjallisuudessa). 

3. Klassikot ovat klassikoita, koska ne ovat parasta kirjallisuutta.  
Klassikot ovat klassikoita syystä. Kaikkien kohdalla syy ei vain ole, että ne (edelleen) ovat hyvää kirjallisuutta. 

Miten kirjasta tulee klassikko? Useimmat ovat jääneet historiaan, koska ne ovat omana aikanaan tuoneet kirjallisuuteen jotain uutta tai edustaneet omaa tyylisuuntaansa puhtaimmin. Kuitenkin se, mikä joskus on ollut uutta, on tehty jo moneen kertaan sen jälkeen. Frankenstein ei enää kauheasti pelota, vaikka kauhuklassikko onkin.

Ennen kaikkea kirjallisuuden arvostus on myös oman aikansa lapsi. Nykylukija arvostaa kirjallisuudessa eri asioita kuin 1600-luvun lukija. Nykykriteereillä moni näistäkin 11 teoksesta taitaisi kaivata reipasta tiivistämistä. 

Klassikoiksi eivät myöskään ole nousseet jokaisen kauden absoluuttisesti parhaat ja loistavimmat teokset. Esimerkiksi naiskirjailijoita on kirjallisuuden kaanonissa vähän. Toki kirjoittavia naisia on olosuhteista johtuen ollut vähemmän, mutta luulenpa, että monen naiskirjailijan teos ei koskaan ole saanut edes mahdollisuutta miesten hallitsemassa maailmassa. Puhumattakaan vääränvärisistä tai vääräuskoisista kirjoittajista.




4. Kannattaa lukea vain klassikoita, koska ne sivistävät (toisin kuin esimerkiksi viihde).
Klassikoita kannattaa kyllä lukea ja niiden lukeminen on yleissivistystä. Moni kulttuurinen viittaus aukeaa aivan eri tavalla, kun tietää sen taustan. (Minun mielessäni taistelu tuulimyllyjä vastaan on muuttunut paljon traagisemmaksi.) 

Minusta kaiken ei kuitenkaan aina tarvitse olla niin sivistävää. Viihde virkistää ja pieni pako arjesta on enemmän kuin sallittua! Sitä paitsi käsitys siitä, etteikö viihdekirjallisuudesta voisi oppia jotain, on täysin väärä. 

5. Jokainen klassikko on luettava itse. 
Hulluksihan sitä tulisi, jos yrittäisi jokaisen klassikon lukea. Kaikkea ei tarvitse lukea itse, joskus riittää, että hankkii tietoa kirjallisuudesta, sen eri aikakausista ja arvostetuista teoksista. (Tietoa teoksen taustoista kannattaa kyllä hankkia siinäkin tapauksessa, että lukee itse kirjan. Se auttaa pääsemään sisälle teoksen maailmaan ja ymmärtämään, mikä siinä on hienoa.)

Ei ole olemassa myöskään tiettyä 10, 20 tai 50 klassikkoa, jotka jokaisen tulisi lukea. Minusta klassikoista kannattaa valikoida ne, jotka aidosti kiinnostavat. 

Ja hei, klassikonkin saa jättää kesken. Minun luvallani.   


P.S. Lisää ajatuksiani klassikoista löytyy Instasta.

perjantai 22. helmikuuta 2019

Elina seikkailee jälleen - 30 jälkeen 30 tulossa!

Viimeinkin se tapahtuu. Tänä vuonna 30 jälkeen 30 julkaistaan ja Elina pääsee jatkamaan seikkailujaan!
Chin chin! Kirjan alussa Elina on lähdössä
Pariisiin juhlimaan 30-vuotissyntymäpäiviään.
Tarkkaa julkaisuajankohtaa en vielä uskalla julistaa, mutta jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, on kirja markkinoilla jo tänä keväänä. Ajatella! Viisi vuotta sitten kirjoitin käsikirjoituksen, joka oli jatko-osa silloin vielä julkaisemattomalle 30 ennen 30 -käsikirjoitukselle. Vuosien aikana on tapahtunut paljon, ja alkuperäisestä versiosta on tuskin jäljellä enää sanaakaan. Välillä on tuntunut siltä, että teksti on jo valmis, ja välillä taas siltä, ettei tämä projekti koskaan valmistu... nyt maalisuora on vain kuukausien päässä. 

Lukijat joutuvat kuitenkin vielä hetkisen odottelemaan, sillä teksti käy ensin kustannustoimittajalla. Tämä teksti on jo nyt ehdottomasti parempi kuin 30 ennen 30, mutta rima on nyt korkeammalla kuin viimeksi. Siksi haluan, että tämän tekstin viimeistelyssä minua auttaa ammattilainen. Omalle tekstilleen sokeutuu niin helposti, että toiset silmät löytävät minulle varmasti vielä editoitavaa.

Kaiken muun aion tehdä taas itse, joten tekstin editoinnin lisäksi on edessä vielä taitto, kannen suunnittelu, markkinoinnin miettiminen ja julkaisuprosessin tekniset koukerot. Paljon on siis vielä tehtävää, mutta toisaalta tämän vuosien kirjoitusmaratonin jälkeen tuntuu siltä kuin maalisuora alkaisi jo.

Koekuvaukset
Niin, siitä itse tekemisestä... olen tässä pyöritellyt ideaa esiintyä itse kannessa. Olen etsinyt sopivaa kuvaa, mutta en vain löydä yhtään sellaista, joka näyttäisi oikealta. Oma kuva olisi jotenkin sopivan itseironinen, sekä omakustantamisen että naisille suunnatun viihteen näkökulmasta. Minä ja Elina olemme kuitenkin sisaruksia, erikoisella tavalla toisiimme yhteen liittyneitä, joten ajatus tuntuu monin tavoin oikealta. 

Sitten taas ajatus omasta naamasta kirjan kannessa kauhistuttaa. Puhumattakaan siitä, että tässä pitäisi kaiken muun ohessa vielä opetella mallin, maskeeraajan, kuvaajan ja kuvankäsittelijän työt...

Tällä hetkellä olen kuitenkin hyvillä mielin menossa kohti julkaisua. Näin tämän pitää mennä, itse alusta loppuun. Ehkä joskus tulevaisuudessa julkaisen kustantamon kautta, mutta tämä projekti on niin syvästi minun ja minusta, ettei mikään muu lopputulos olisi voinut olla yhtä hyvä. 

Kevättä odotellessa. Ihanan valoisaa on jo!


tiistai 1. tammikuuta 2019

Tavoitteita vuodelle 2019

Mikä olisi symbolisesti parempi paikka miettiä tavoitteita kuin uuden vuoden alku?

Viime vuonna mietin ensimmäistä kertaa konkreettiset tavoitteet tulevalle vuodelle. Kun palasin niihin vuoden lopussa, huomasin saaneeni yllättävän paljon aikaan. Kirjoittamistouhuissa edistys on niin hidasta, ettei sitä huomaa kuin pidemmällä tarkasteluvälillä. Siksi välitavoitteiden asettaminen auttaa hahmottamaan loputonta matkaa.
Sitä paitsi hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, eikö vain? *


*Ihan jokainen kirjoittaja tietää, että hyvin suunniteltu ei ole vielä ollenkaan tehty.  

1. Lähden kohti jotain uutta.
Mietin pitkään, laitanko tämän tavoitteisiini ollenkaan. Päädyin sitten lopulta tekemään siitä ykkösen.

Minulle on ollut todella vaikeaa yhdistää kirjoittaminen ja opettajan työ. (En ymmärrä, miten esimerkiksi Tommi Kinnunen saa tähän yhtälöön mahtumaan vielä lapset, perheen ja Twitter-aktiivisuuden.) Niinpä asialle täytyy tehdä jotain, vaikka tähän liittyy aivan hirvittävästi epävarmuutta, ahdistusta ja pelkoa toimeentulosta.

Mitä se jotain uutta sitten on? Sitä en vielä tiedä, eikä se ole täysin minusta kiinni. Tiedän, että aion hakea Taideyliopiston kirjoittamisen maisteriohjelmaan, mutta muita hakijoita lienee lähes miljoona. Minä haen vielä takuulla kaikista suosituimman vaihtoehdon suosituimmassa suuntauksessa (kirjoittaminen perinteisissä lajeissa/ proosa). 

Suomen kielen ja kirjallisuuden opintojen jatkaminen opintovapaalla on myös vaihtoehto. (Ja myös kovin järkevä, k0ska äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan pätevyys vain lisää mahdollisuuksiani jatkaa töitä opettajana.) Tämäkin toki edellyttää opiskelupaikan ja opintovapaan saamista. Paljon on siis vielä auki!

2. Pidän vähintään kahden viikon kirjoituskesäloman ja vähintään yhden kirjoitusvälipäivän viikossa (ainakin noin keskimäärin). 

Jälleen mietin, kirjaanko tätä tavoitteisiini ollenkaan, mutta kyllä tämä on tavoite, ja vielä hyvin tärkeä.

Olen miettinyt ajanhallintaa todella paljon (täällä 10 vinkkiäni), ja ymmärtänyt, että sen tärkein pohja on lepo, liikunta ja riittävä ravinto. Näistä erityisesti tuo ensimmäinen on tuottanut minulle vaikeuksia. Syksyn aikana yritin lanseerata elämääni aivolepopäivän, ja havaitsin sen hyväksi. Jostain syystä en kuitenkaan saanut pidettyä siitä kiinni - minun on todella vaikeaa antaa itselleni lomaa ja levätä ilman huonoa omaatuntoa. 

Siksi tämä on nyt lopulta tavoitteissani näin korkealla. Jospa ensi vuonna oppisin paremmin suunnittelemaan aikatauluuni myös lepohetkiä. Viime kesästä viisastuneena aion myös lomailla ilman huonoa omaatuntoa. Elämässä on muutakin. Ihan joka päivä ja joka viikko ei tarvitse istua koneen ääressä. Ei ehkä edes ihan joka vuoden joka kuukausi. 

3. 30 jälkeen 30 lähtee maailmalle.
Tästäkään tavoitteesta en vielä tiedä juuri sen enempää, mutta teksti on nyt siinä pisteessä, että haluan sen pois käsistäni. Ihan kaikella rakkaudella, olen viettänyt sen kanssa nyt ihan riittävästi aikaa. 

4. Laakso ja Aava valmiuspisteeseen ja kustantamoihin.
Minusta on ollut yllättävän mukavaa olla omakustannekirjailija. Siitä huolimatta haaveilen edelleen kustannussopimuksesta ja aion yrittää saada sen tälle tekstille. 
Ennen kuin voin lähestyä kustantamoita on teksti luonnollisesti hiottava valmiiksi. Tällä hetkellä teksti on jälleen yhdellä editointikierroksella. (Menossa versio 7.8, vaikkei tämä taida kertoa mitään kenellekään muulle kuin itselleni.)

5. Suoritan kirjallisuuden perusopinnot loppuun.
Jäljellä on kaksi verkkokurssia vuoden alussa (kotimaisen kirjallisuuden historia ja kirjallisuuden analyysi) ja etätentti 11 klassikkokirjasta. Teoriassa on mahdollista tehdä kaikki maaliskuun loppuun mennessä ja pidän tätä jopa ensisijaisena tavoitteena. Tarvittaessa etätentin voi siirtää toukokuun tenttipäivälle. 

6. Luen 80 kirjaa.
Lukeminen on tärkeää ja kirjoittajalle vieläkin tärkeämpää. Haluan, että se näkyy tavoitteissani. Mietin kuitenkin pitkään sopivaa lukumäärää (ja onko tätä järkevää mitata sivuina tai kappaleina ylipäätään). Viime vuoden 50 täyttyi jo kesäkuussa eli tavoite oli liian helppo. Sellainen tavoite ei motivoi. 

Toisaalta viime vuosien n. 100 kirjaa tuntui vähän liialta ottaen huomioon, että opintoihin kuuluviin klassikkokirjoihin on budjetoitava hieman enemmän aikaa. Sitten taas katsoin muiden viime vuoden kirjakoonteja ja 100 alkoi kuulostaa aivan liian vähältä...

Päädyin lopulta siihen, että 1,5 kirjaa viikossa on minulle sekä sopivan realistinen että sopivan haastava tavoite. (1,5 x 52 =78 itse asiassa, mutta pyöristin seuraavaan tasalukuun.)

7. Lasten fantasiaromaanin ensimmäinen lukuversio.
Tämän toistaiseksi nimettömän esiintyvän tekstin ensimmäinen versio syntyi jo marraskuun aikana NaNoWriMo:ssa. Tämä kuukaudessa purskautettu raakaakin raaempi versio on tällä hetkellä aikamoinen sotku! 

Mietin jälleen, mikä olisi sopiva konkreettinen tavoite, joka kuitenkin jättäisi tekstille riittävästi tilaa hakea muotoaan. Päädyin nimeämään tavoitteeni ensimmäiseksi lukuversioksi. Tällä tarkoitan sellaista ronskilla kädellä editoitua ensimmäistä versiota, jonka voisi antaa jo jollekin luettavaksi. Tekstissä olisi siis siinä vaiheessa hyvä olla ainakin alku, loppu ja keskikohta ja jonkinlainen koheesio, että lukija saa karkean käsityksen siitä, mitä kohti olen menossa ;)

8. Saan aikaan ensimmäisen version toisesta aikuisten romaanista. 
Työn alla on kaksi aihiota, uusi chick lit -romaani ja vakavampi ohittelijaprojektiksi nimittämäni käsikirjoitus. 

Kummankaan ensimmäisen version aika ei voi aikataulullisista syistä olla ainakaan ennen huhtikuuta, joten jätän vielä pohdintaan, kumpaan panostan. 

Tässä kohtaa edessä on vaikea valinta, mutta täytyy muistaa, että tavoitteissani on jo kaksi loppusuoralla olevaa käsikirjoitusta ja lasten fantasiaromaani. Ei ole kovin realistista yrittää työstää viittä tekstiä saman vuoden aikana (päivätyön ohessa).  

9. Pidän somekanavani aktiivisina.
Minulle some on vertaistukea ja nopea kanava ilmaista luovuutta. Tämän vuoden aikana olen tajunnut, miten paljon virtaa somesta on ammennettavissa. Siksi halusin pitää somen jollain tavalla tavoitteissani, vaikka viimeisen tavoitteen muotoilu jäi nyt melko epämääräiseksi. 

Haluan kuitenkin pitää sometoimintani kevyenä ja aitona enkä rakentaa mitään virallista somestrategiaa. Ehkä jonkinlainen osatavoite voisi olla 30 ennen 30 -Facebook-sivujen kohtalon päättäminen ja sen miettiminen, mikä kanava sopii parhaiten mihinkin aktiviteettiin. 

Tähän liittyen osa bloggaamisenergiastani siirtyy luultavasti Instagramiin ja Twitteriin. Olen miettinyt bloggaamista ja blogini tulevaisuutta jo jonkin aikaa. En usko blogien kuolemaan yleisesti enkä ainakaan omani. Viime vuonna kirjoitin eniten postauksia blogihistoriani aikana ja ideoita olisi vaikka kuinka, mutta toisaalta on selvää, että tarvitsen lisää aikaa työstää käsikirjoituksiani. Sitä ei tule muuten kuin niin, että luovun jostain.  

Päätin jo luopua kuukauden kirjavinkkien kirjoittamisesta ja jatkossa mietin muutenkin tarkemmin, mitä blogissa kirjoitan. Bloggaaminen ei siis tähän lopu, mutta jatkossa postauksia tulee ehkä vähemmän. Strategiani voisi ehkä tiivistää vanhaan totuuteen laatu korvaa määrän. 

+ Suunnitelmat on tehty muutettaviksi.
Minun on todella, todella vaikea luopua tavoitteesta, jos olen sellaisen asettanut, tai edes muuttaa sitä. Tämä on elämän käsittämättömiä asioita: Olen jostain syystä hirveän huolissani siitä, että tavoitteiden muuttaminen/poistaminen johtaisi siihen, että alkaisin laiskotella - eiköhän minun pitäisi ennemminkin olla huolissaan siitä, että en osaa laiskotella.

Annan siis jo tässä vaiheessa ihan kirjallisesti luvan itselleni säätää näitä tavoitteita vuoden aikana. Ohittelijaprojektin syntyminen opetti, että joskus jonkun tekstin on vain päästävä pöydälle aiemmin kuin olin suunnitellut. Vaikka yritin tehdä tavoitteet sellaisiksi, että niiden toteutuminen on omissa käsissäni, voi kuitenkin käydä niin, ettei joku lopulta olekaan minun hallittavissani. Muutenkin elämä on arvaamatonta ja ennen kaikkea sitä on muuallakin kuin tekstitiedostoissa (totean tämän noin kerran viikossa ja olen joka kerta aivan yhtä hämmentynyt). 

Flunssasta huolimatta on jostain syystä pitkästä aikaa fiilis, että tämä vuosi tule olemaan mikään välivuosi elämässäni. Kohti uusia seikkailuja siis! (Kirjoittajana on tietysti ihanaa, ettei niitä kaikkia varten tarvitse lähteä itse kotisohvalta minnekään.)

Onnea ja menestystä kaikille muillekin vuoden 2019 tavoitteiden saavuttamisessa!