lauantai 31. joulukuuta 2016

Katri Siskon 2016: Vuosikatsaus


Ne, jotka väittävät, ettei päivän vaihtuminen ole vuoden vaihtuessa sen kummempi juttu kuin muutenkaan, eivät kyllä ymmärrä mistään mitään. 1.1. on psykologisesti mitä mainioin hetki katsoa sekä eteen- että taaksepäin.

Aloitetaan menneistä. Tänä vuonna tein paljon merkittäviä asioita: aloitin tämän blogin, sain (ainakin johonkin pisteeseen asti) valmiiksi kaksi käsikirjoitusta, julkaisin 30 ennen 30-romaanin, päätin aloittaa kirjoittamisen aineopinnot ja suoritin jo 10 op:n verran opintoja. 

Välillä (aika useinkin) on tuntunut siltä, ettei mikään etene yhtään mihinkään, mutta jo tuo lista todistaa, ettei se ole totta. Pienistä askelista syntyy kuitenkin lopulta polku, vaikka sinnikkyyttä tämä homma vaatii, paljon enemmän kuin koskaan osasin kuvitella.


Ensi vuonna tavoitteeni on
- suorittaa kirjoittamisen aineopinnot loppuun tai loppusuoralle
- kirjoittaa suoamalaista chick litiä ja saada 30 jälkeen 30 -käsikirjoitus valmiiksi
- osallistua pitkästä aikaa NaNoWriMoon
- lukea enemmän (koska kirjoittaja on aina ensin lukija)
- jatkaa sinnikkäästi tekemistä.


Viimeisin kohta on ehkä vaikein, koska viime vuoden jälkeen tiedän hurjasti paljon enemmän kirjoittamisesta, kirjoittajista ja kustantamisesta. Tieto on lisännyt tuskaa, ja eilenkin illalla aloin miettiä, että mitä hemmetin järkeä tässä oikein on. Kaikki on jo tehty, ja kaikki on jo tehty paljon minua paremmin ja kiinnostavammin. 

Tänä aamuna taas heräsin Carrie Fisherin sanat mielessä, ja muistin, ettei kukaan huipulta ole aloittanut, vaan jostain. Ensi vuoteen siis rohkeasti Carrie Fisherin sanoin:


Kuva löytyi Huffington Postin sivuilta. (Kannattaa lukea koko juttu, Carrie Fisher oli todellinen oman elämänsä prinsessa.)

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Leikkisää kuria - luovuuden kaksijakoinen luonne

Millainen tyyppi on luova ihminen? (Käsi ylös kenelle tulee neroudesta ja luovuudesta mieleen Albert Einsteinin kuva ;)

Tietenkin kaikki ovat yksilöitä, mutta tiettyjä samoja piirteitä on löydettävissä luovista ihmisistä alasta riippumatta. Flow-käsitteen isä Mihály Csíkszentmihályi listaa esimerkiksi kymmenen ristiriitaisuutta, jotka löytyvät luovista ihmisistä. Kirjoittajalle tämä lista ainakin toimii. 
(Listan lähde: Csíkszentmihályi 1996: Flow and the Psychology and of Discovery and Invention)

1 Energisyys ja rauhallisuus.
Tämä kahtiajakoisuus kuvaa työskentelyäni osuvasti. Vaikka voin kirjoittaa hyvinkin päämäärätietoisesti, suunnitelmallisesti ja tehokkaasti, kaipaan myös paljon lepoa, taukoja ja laiskottelua. Luovuuden kannalta tärkeää on tehdä töitä jatkuvasti, mutta myös tauot ovat tärkeitä, sillä uudet ideat syntyvät tiedostamattomasti ja kaipaavat aikaa kypsyä.

2 Älykkyys ja naiivius.
Älykkyydellä ajattelen tässä kohtaa kykyä ratkaista ja myös löytää ongelmia sekä myös tiettyä sivistystä tai halua selvittää asioita. On selvää, että teksti tarvitsee tuekseen sekä faktoja että oivalluksia.
Toisaalta hyvä teksti ei toista vain vanhoja kliseitä, vaan kirjoittaja ihmettelee tekstiä/genreä/sanoja kuin pieni lapsi, vanhat totuudet kyseenalaistaen.

3 Leikkisyys ja kuri.
Minulle varsinkin tekstin syntyessä on tärkeää, ettei sitä kahlitse liikaa. Leikittelen eri vaihtoehdoilla, annan henkilöhahmojeni tehdä, mitä lystäävät. Joskus siitä syntyy jotain, joskus ei. Kun teksti on pidemmällä, on sitä taas työstettävä kurinalaisemmin. Teksti täytyy siistiä esiintymiskelpoiseksi.

Haluan kirjoittamisen myös säilyvän leikkinä elämässäni ja haluan tehdä sitä vain sen itsensä takia. Toisaalta taas tavoitteellisuus aiheuttaa sen, ettei lomaa voi ottaa loputtomasti.

4 Mielikuvitus ja realismi.
Kirjoittajalla täytyy tietenkin olla mielikuvitusta ja kykyä keksiä uusia tarinanaiheita, mutta täytyy olla realisti sen suhteen, mitä lähtee toteuttamaan. Kaikkeen eivät aika, energia eivätkä kyvyt riitä.

5 Ekstroverttiys ja introverttiys.
Itse olen vahvasti introvertti, ja kirjoittajan täytyykin viihtyä yksin. Se on luultavasti yksi tärkeimmistä (ja ehkä myös vaikeimmista) taidoista kirjoittajalle. 
Toisaalta tarinat eivät synny tyhjiössä, ja kirjoittajan on hakeuduttava myös muiden ihmisten seuraan, elettävä elämää ja mielellään kokeiltava monia eri asioita avoimesti.

6 Ylpeys ja nöyryys.
Kuka kirjoittaisi romaanikäsikirjoituksen, ellei olisi täysi egomaanikko? Täytyy olla hieman päästään vialla, että oikeasti kuvittelee pystyvänsä kirjoittamaan jostain uudella, erilaisella tavalla. Kukaan kirjoittaja ei koskaan saisi mitään valmiiksi, ellei olisi ylpeä työstään.

Samaan aikaan täytyy kuitenkin olla nöyrä, hyväksyä oma epätäydellisyytensä, antaa anteeksi oma kyvyttömyytensä. Täydellisyyden tavoittelu ei tee hyvää luovuudelle. Täytyy myös aina haluta oppia uutta ja ymmärtää se, miten vähän lopulta mistään tietää.

7 Maskuliinisuus ja feminiinisyys.
No, kirjoittajanhan täytyy pystyä asettumaan kaikensukupuolisten asemaan ;)
Kirjoittajan on tietenkin hyvä myös pohtia sukupuolirooleja jo kiinnostavien henkilöhahmojen kehittämisen kannalta, mutta tässä kohdassa on enemmänkin kyse maskuliinisista ja feminiisistä ominaisuuksista (sukupuolesta riippumatta). On hyvä pystyä löytämään sekä omasta että henkilöhahmojen persoonista molempia.

8 Kapinallisuus ja konservatiivisuus.
Tekstin, tekstilajin ja tarinoiden perinteet täytyy tuntea, että ylipäätään voi kirjoittaa uskottavasti. Mitään täysin uutta ei voi luoda, vaan kaikki perustuu entiselle. Tiettyjä traditioita kirjoittaja aina jatkaa.
Samaan aikaan kirjoittaja myös kapinoi vanhoja totuuksia vastaan. Chick lit-kirjoissa esimerkiksi on yleensä aika selvää, kenen kanssa päähenkilö päätyy lopussa yhteen, mutta vähintäänkin matkan lopputulokseen täytyy olla jollain tavalla yllätyksellinen ja uusi.

9 Intohimo ja objektiivisuus.
Kirjoittamista täytyy rakastaa. Siihen täytyy suhtautua intohimoisesti - ainakin jos haluaa saavuttaa tietyn tason.
Kuitenkin oma teksti täytyy pystyä näkemään objektiivisesti ja muiden silmin. Jos omaa tekstiään rakastaa liikaa ja liian kritiikittä, siitä ei tule hyvä.

10 Tuska ja nautinto.
Blogia nimetessäni mietin juuri tätä ristiriitaisuutta. Työtä se vaatii, mutta eiväthän eniten palkitse ne asiat, jotka ovat helppoja, vaan ne, jotka ovat vaivan arvoisia. Sitä on kirjoittaminen - kepeää sietämättömyyttä.

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Katri Siskon kirjoittajan 10 käskyä

1.      Kirjoita.
Tämä on käskyistä tärkein ja ylimmäinen. Ei ole väliä, oletko inspiroitunut, innostunut tai ihanteellisessa mielentilassa – sinun on kirjoitettava joka päivä. Tauot tylsyttävät kynän terän, kirjoittaminen ruokkii kirjoittamista.

2.      Lue.
Lukeminen pitää ovea mielikuvitukseen avoinna. Lukemalla opit, mitä on jo tehty, mitä voisi tehdä ja miten voi tehdä.
Suuntaa lukemista: Lue niitä genrejä, joissa haluat kehittyä ja niistä aihepiireistä, joita itse parhaillaan työstät.
Lue kaikkea: Aina voi oppia uutta.

3.      Suunnittele ja priorisoi.
Kirjoittamiselle on varattava aikaa ja tilaa joka päivä, joka viikko ja joka kuukausi. Se on laitettava kalenteriin samalla tavalla kuin maratontreenit ja hammaslääkärikäynnitkin.
Jos aikaa on vähän, laita kirjoittaminen etusijalle. Mieti, mikä on elämässä tärkeää, ja mikä vähemmän tärkeää. Mistä voit luopua, missä voit laskea tasoa, mistä voit pitää välillä taukoa, että kirjoittamiselle jää aikaa?
Kaiken voi kyllä saada, mutta ei yhtä aikaa, eikä ehkä ihan sillä tasolla, kuin haluaisi.

4.      Luovu perfektionismista.
Joskus riittää, että kirjoittaa viisitoista minuuttia päivässä. Joskus kliseinen, huonosti kirjoitettu teksti on parempi kuin ei tekstiä ollenkaan. Joskus voi olla jopa parempi levätä kuin kirjoittaa.
Aina ei voi vaatia itseltään enemmän ja enemmän.

5.      Tee montaa asiaa yhtä aikaa.
Ota käsittelyyn kaksi tai kolme projektia kerrallaan. Jos yksi ei suju, voit jatkaa toista. Voit saada ideoita yhdestä projektista toiseen.
Harrasta myös muuta kuin kirjoittamista. Tapaa ihmisiä, käy teatterissa, innostu töissä. Kaikki kokemukset antavat ajatuksia ja syvyyttä myös teksteihin.

6.      Ole hartain ihailijasi.
Älä koskaan tuomitse tekstiäsi liian varhain, vaan näe aina jotain hyvää ja kehittämiskelpoista työssäsi. Anna itsellesi hyvää palautetta onnistumisista ja kyllä, välillä saa leijua ja kuvitella tulevasi maailmankuuluksi kirjailijaksi. Haaveileminen on sallittua!
Kirjoita sellaista, jota itse haluaisit lukea. Jos kirjoitat jollekin toiselle jonkun toisen ihanteiden mukaan, ei kirjoittaminen luultavasti jaksa myöskään kiinnostaa sinua kovin kauan.

7.      Ole inhottavin kriitikkosi.
Älä päästä itseäsi liian helpolla. Jos jokin kohta tuntuu epämääräisesti väärältä, kyllästyttää tai nolottaa, voit olla varma siitä, että myös lukijat tarttuvat näihin kohtiin. Älä jätä tällaisia kohtia, vaikka ne tuntuvatkin hankalilta.
Älä hätäile kohti valmista, vaan hyväksy se, että tekstisi voi vaatia vielä paljonkin kehittämistä. Älä tyydy puolivalmiiseen.

8.      Opiskele.
Mitä enemmän tiedät kirjoittamisesta, sen helpompaa kirjoittaminen voi olla.
Opiskele myös muuta, ole kiinnostunut maailmasta, lue lehtiä ja esitä kysymyksiä maailmasta. Koskaan ei voi tietää liikaa.

9.      Kirjoita ja puhu kirjoittamisesta
Älä jää poteroon, vaan puhu avoimesti kirjoittamisestasi. Ehkäpä saat uusia tuttavia, kontakteja, ideoita, näkökulmia, palautetta... Kirjoittamisesta puhuminen myös murtaa turhia myyttejä ja auttaa ehkä jotain aloittelevaa kirjoittajaa tulevaisuudessa.

10.  Opettele pyytämään palautetta

On typerää kuvitella pärjäävänsä yksin. On pelkurimaista vältellä kritiikkiä. On ylpeyttä kuvitella osaavansa jo. 

Teksti on osa kirjoittamisen opintojen oppimispäiväkirjaani Kirjoittaminen luovana prosessina -kurssilta.