sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Vuosikatsaus 2017


Tuntuu, että vuosi vasta vaihtui, ja nyt se on jo loppumassa. Vuoden 2017 oli tarkoitus olla välivuosi, jolle en ollut asettanut suuria tavoitteita. Nopeasti ajateltuna tuntuukin, ettei monikaan asia edistynyt kuluneen vuoden aikana. Tarkemmin ajateltuna paljonkin on tapahtunut. Jälkeenpäin katsottuna vuosi 2017 on ollut merkittävä etappi polullani.



30 ennen 30
Vuoden 2016 lopussa julkaisin ensimmäisen omakustanteeni. Luulin matkan loppuvan siihen, mutta siitä alkoikin toinen matka. Opettelin kirjamarkkinointia, minusta julkaistiin ensimmäiset haastattelut, kirjastani tehtiin ensimmäiset arviot ja olin BoD:n pisteellä puhumassa Helsingin Kirjamessuilla. Kirjaani on tilattu kirjastoihin eri puolelle Suomea ja olen saanut 30 ennen 30:sta ihanaa palautetta lukijoilta. 
Tekstini on siis ensimmäistä kertaa ollut maailmalla kaikkien luettavissa, ja minä olen tullut kirjoittajakaapista ulos. Nämä ovat valtavan isoja asioita, ja vaikka olen iloinnut niistä hurjasti, olen myös kokenut paljon turhautumista ja riittämättömyyttä.

Kirjoittamisen opinnot
En saanut suoritettua niin paljon kursseja kuin olin ajatellut, mutta suoritin kuitenkin Terapeuttisen kirjoittamisen, Pelikäsikirjoittamisen ja Genreen harjaantumisen A-osion. Muiden kurssien siirtyminenkään ei ollut laiskuutta vaan sitä, että asetin asioita kerrankin oikeaan tärkeysjärjestykseen. Keskityin käsikirjoituksiini syksyn aikana, kun tiesin kirjoittamiselle olevan rajatusti aikaa, ja jätin keväälle loput opinnot, kun töitä on tiedossa vähemmän.

Käsikirjoitukset
Alkuvuodesta kärsin suurista sitoutumisvaikeuksista. En kyennyt keskittymään isompiin kokonaisuuksiin. Kirjoitin sen sijaan novelleja, lasten tarinan ja esseen kirjoituskilpailuihin, mutta niissä ei menestystä tullut.

Kesällä viimein löysin intoa ja uskoa lähteä kohti romaanikäsikirjoitusta. Sain lopulta jonkinlaisiin välimaaleihin myös työn alla olevat käsikirjoitukset 30 jälkeen 30 ja Laakson poika, Aavan tyttö
Molempien parissa jatkan ensi vuonna.

Välitilinpäätös
Kun nyt listaan tähän kaiken, mitä tämän vuoden aikana olen saanut aikaan, tuntuu itse asiassa aika käsittämättömältä, miten masentunut ja epätoivoinen olen ollut kirjoittamisen suhteen. Ehkä olen (tapani mukaan) ollut taas liian ankara itselleni ja asettanut mahdottomia tavoitteita.

Erityisesti viime viikkojen jouluväsymyksen aikoina olen kyseenalaistanut koko touhun järkevyyden. Kirjoittajia on paljon, lukijoita vähän, ja minä haluan elättää itseni. Kirjoittamisesta ei ole kovin realistista haaveilla itselleen elantoa, mutta päivätyön ja tavoitteellisen kirjoittamisen yhdistäminen on tavattoman turhauttavaa ja tuskallista. Tuntuu, että revin itse itseäni koko ajan kahteen suuntaan, ja tällä hetkellä yhtälö tuntuu mahdottomalta ratkaista. 

Kirjoittamista en aio lopettaa, enkä voisikaan, mutta ehkä unelmani sen suhteen muuttuvat. Ehkä luovun tavoitteellisuudesta kokonaan tai sitten opin olemaan itselleni armollisempi.

Joka tapauksessa aion nyt hetken iloita vuodesta 2017 ja kaikista ihanista asioista, jotka se toi tullessaan, siitäkin huolimatta, ettei vuosi täyttä ilotulitusta ollutkaan.



lauantai 30. joulukuuta 2017

Joulukuun kirjavinkki: Nuoren tytön päiväkirja

On itsestään selvää, miksi Anne Frankin Nuoren tytön päiväkirja (uudempi versio pelkästään Päiväkirjaon tärkeä kirja. Jokainen tietää toisen maailmansodan tapahtumista, mutta on eri asia lukea niistä todellisten ihmiskohtaloiden kautta. Anne Frank kirjoitti päiväkirjaansa toisen maailmansodan aikaan perheensä piilopaikassa. Hän haaveili kirjoittajan urasta ja siitä, kuinka julkaisisi tekstinsä, mutta ei varmasti voinut aavistaa, kuinka merkittävä hänen tekstistään tulisi.

Vaikka kirja on klassikko ja kuuluu yleissivistykseen, luin sen vasta nyt (!). Minun oli vaikea aloittaa kirjan lukeminen, koska tiesin sen järkyttävän minua. Todellisen maailman pahuudelta ei voi eikä saa täysin sulkea silmiään, mutta täytyy myös miettiä, milloin tieto vain ja ainoastaan lisää tuskaa. En esimerkiksi koe tarpeelliseksi käydä koskaan Auschwitzissa, koska ketään ei auttaisi millään tavalla, että menettäisin yöuneni kauheiden yksityiskohtien takia. 

Nuoren tytön päiväkirjan luettuani voin suositella sitä kaikille. Anne kuvaa päiväkirjassaan toisen maailmansodan aikaista arkea yhden perheen näkökulmasta. Elämä on köyhää ja yksinkertaista, ruokaa ei aina ole ja tieto ulkona tapahtuvista kauheuksista painaa mieltä. Piilottelijat riitelevät mitättömän tuntuisista pikkuasioista ja heidän välejään hiertävät pikkumaisuus ja itsekkyys. 

Kaikesta huolimatta välillä nauretaan, syntymäpäiviä juhlitaan, Anne ihastuu ja haaveilee tulevasta. Eikä perhe olisi voinut elää piilossa, elleivät heitä olisi auttaneet ihmiset, jotka vaaransivat oman turvallisuutensa toisten ihmisten takia.

Ehkä juuri siksi kirja koskettaa eniten. Se kuvaa todellisuutta, jossa on paljon pahaa, mutta kaiken pahan keskellä myös ripaus hyvää ja paljon uskoa parempaan tulevaisuuteen.
On yksi neuvo, joka kannattaa pitää mielessä: nauraa kaikelle ja välittää vähät kaikista muista!
- Anne Frank

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

100 kirjaa

    Tänä vuonna tavoitteeni oli lukea 100 kirjaa. Tavoite on nyt  täynnä ja onnittelen itse itseäni! 

    11 kirjaa olen esitellyt kuukauden kirjavinkki - teksteissäni. Ne eivät ole 11 parasta tänä vuonna lukemaani kirjaa, vaan oman kuukautensa suosikkeja, syystä tai toisesta. 

Tämän vuoden suurin muutos lukutottumuksissani oli, että aloin lukea e-kirjoja. Ne ovat käteviä työmatkoilla, jotka ovat ensisijaista lukuaikaani. Pidän silti edelleen enemmän paperikirjoista.
Toinen suuri muutos on se, että lainaan nykyisin yhä vähemmän kirjoja kirjaston hyllystä näppituntumalla. Viime aikoina lähes kaikki kirjat ovat tulleet minulle varattuina, eli etsin aktiivisemmin itselleni sopivaa/kiinnostavaa/ uuden tyyppistä luettavaa esim. kirjablogeista. 
Luin myös aiempaa enemmän nuorten kirjoja (taustatutkimusta) ja tietokirjoja, joita olen aiemmin suorastaan vältellyt. 

Kuvittelin lukeneeni monipuolisesti, mutta listaa lukiessani huomasin, etten ehkä sitten kuitenkaan ihan niin ennakkoluulottomasti, kuin olin kuvitellut. Ensi vuonna tavoitteeni voisikin olla lukea hieman enemmän mukavuusalueen ulkopuolelta. Lukuvinkkejä otan aina mielelläni vastaan!


Vuonna 2017 (tähän mennessä) lukemani kirjat:
(kirjailijan mukaan aakkosissa)

1.       Ahern, Cecelia: Mitä huominen tuo tullessaan
2.       Alakoski, Susanna: Sikalat
3.       Alatalo, Katri: Karnin labyrintti
4.       Alatalo, Katri: Käärmeiden kaupunki
5.       Alcott, Louisa M: Naamion takana
6.       Bach, Richard: Lokki Joonatan
7.       Barbery, Muriel: Haltiaelämää
8.       Benjamin, Ali: Mitä sain tietää meduusoista
9.       Berest, Anne et al: Pariisitar, missä ja milloin vain
10.   Bradley, Alan: Kuolema ei ole lastenleikkiä
11.   Burton, Jessie: Nukkekoti
12.   Byrne, Rhonda: Salaisuus
13.   Carole, Maria: Tulen tyttäriä
14.   Cline, Emma: Tytöt
15.   Frank, Anne: Nuoren tytön päiväkirja
16.   Gawdat, Mo: Onnellisuuden yhtälö
17.   Gilbert, Elizabeth: Big Magic
18.   Hallava, Anna: Operaatio huulituli
19.   Hallava, Anna: Sammakkoprinsessa
20.   Hassinen, Pirjo: Sauna paradis
21.   Havaste, Paula: Tuulen vihat
22.   Heikkilä, Mervi: Louhen liitto
23.   Heiskanen, Heli: Herkkyyden voima
24.   Hirvisaari, Laila: Hiljaisuus
25.   Hirvonen, Elina: Kun aika loppuu
26.   Holopainen, Anu: Ilmestyskirjan täti
27.   Hubara, Koko: Ruskeat Tytöt
28.   Itkonen, Juha: Minun Amerikkani
29.   Itäranta, Emmi: Kudottujen kujien kaupunki
30.   Izzo, Kim: Avioliitto Jane Austenin tapaan
31.   Jones, Sadie: Ehkä rakkaus oli totta
32.   Jääskeläinen, Pasi Ilmari: Lumikko ja yhdeksän muuta
33.   Jääskeläinen, Pari Ilmari: Taivaalta pudonnut eläintarha
34.   Jääskeläinen, Pasi Ilmari: Väärän kissan päivä
35.   Kamula, Mikko: Ikimetsien sydänmailla
36.   Kapari-Jatta, Jaana: Pollomuhku ja posityyhtynen
37.   Kinnunen, Tommi: Neljäntienristeys
38.   Kinnunen, Tommi: Lopotti
39.   Kinsella, Sophie: Kuka on pomo
40.   Lassila, Pertti: Kesän kerran mentyä
41.   Lehikoinen, Tiina: Yksityisiä tragedioita
42.   Lento, Liliana: Dionnen tytöt
43.   Leppälahti, Merja: Vahvaa väkeä
44.   Luhtanen, Sari: Linssit huurussa
45.   Luhtanen, Sari: Murusia
46.   Malmquist, Tom: Joka hetki olemme yhä elossa
47.   Marklund, Liza: Uhatut
48.   Maskame, Estelle: DIMILY- rakastan
49.   McFarlane, Mhairi: Sinusta kaikki alkoi
50.   McFarlane, Mhairi: Sinuun minä jäin
51.   McFarlane, Mhairi: Tyttö muiden joukossa
52.   Meyer, Stephenie: Kemisti
53.   Mipham, Sakyong: Meditatiivinen juokseminen
54.   Moyes, JoJo: Kerro minulle jotain hyvää
55.   Moyes, JoJo: Jos olisit tässä
56.   Moyes, JoJo: Parillisia ja parittomia
57.   Murakami, Haruki: Norwegian wood
58.   Murakami, Haruki: Värittömän miehen vaellusvuodet
59.   Myllymäki, Mia: Väkevä mieli
60.   Myllyoja, Ninni & Kullas, Emilia: Mitä jokaisen kotiäidin tulisi tietää sijoittamisesta
61.   Niemi, Juuli: Et kävele yksin
62.   Noronen, Paula: Supermarsu lentää Intiaan
63.   Nothomb, Amélie: Le crime du comte Neville
64.   Nothom, Amélie: Le voyage d’hiver
65.   Oksanen, Sofi: Norma
66.   Ollikainen, Aki: Musta satu
67.   Paloheimo, Laura: Mama mojo
68.   Pancol, Katherine: Mimmit
69.   Pancol, Katherine: Mimmit 2
70.   Pancol, Katherine: Mimmit 3
71.   Parkkinen, Leena: Säädyllinen ainesosa
72.   Perho, Anna: Antisäätäjä
73.   Pettersen, Siri: Odinsbarn
74.   Premoli, Anna: Ti prego lasciati odiare
75.   Pulkkinen Riikka: Paras mahdollinen maailma
76.   Pöyliö, Sari: Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä
77.   Rannela, Terhi: Amsterdam, Anne F. ja minä
78.   Rannela, Terhi: Kirjoita nuorille
79.   Reijonen, Kati: Lyhyt matka perille – meditaatiosta, elämästä ja rakkaudesta
80.   Reynolds, Alastair: Pääteasema
81.   Reynolds, Alastair: Terästuulen yllä
82.   Rice, Anne: Kuinka prinsessa Ruusunen hurmataan
83.   Rytisalo, Minna: Lempi
84.   See, Lisa: Lumikukka ja salainen viuhka
85.   Simukka, Salla: Punainen kuin veri
86.   Simukka, Salla: Valkea kuin lumi
87.   Simukka, Salla: Sisarla
88.   Syvärinen, Katri: Löydä elämän taika – Sisäinen matka suorittamisesta iloon
89.   Thoreau, Henry David: Walden
90.   Tuominen, Taija: Minusta tulee kirjailija
91.   Turtschaninoff, Maria: Maresi – Punaisen luostarin kronikoita
92.   Utrio, Kaari: Ruma kreivitär
93.   Vaahtera, Veera: Kevyesti kipsissä
94.   Vanhatalo, Pauliina: Keskivaikea vuosi
95.   Wells, Rebecca: Jumalaiset jajasiskot
96.   Weselius, Hanna: Alma!
97.   With, Niina: Taisit narrata, Stella
98.   With, Niina: Joko taas, Stella
99.   Wohlleben, Peter: Puiden salattu elämä
100.                   Ylimartimo, Sisko & Montgomery, Lucy M: Alppipolku. L. M. Montgomeryn elämä ja teokset

perjantai 1. joulukuuta 2017

Marraskuun kirjavinkki: Väärän kissan päivä

Kuva: Atena
Väärän kissan päivä on Pasi Ilmari Jääskeläisen yhdenpäivänromaani. Sen genreä on vaikeaa - ja turhaa - määritellä. Se on kiehtova tarina, jota on vaikea kertoa eteenpäin. 

Kaikki alkaa, kun keski-ikäinen kaupunkisuunnittelija Kaarna saa viestin, että hänen muistisairas äitinsä on kuollut. Kun Kaarna lähtee katsomaan äitiään, tämä nouseekin pystyy, lähtee kävelemään ja karkaa Kaarnalta. Äitiin on testattu kokeellista lääkettä, jonka tarkoitus on palauttaa muistot, mutta lääkettä on saatava säännöllisesti. Kaarnan on siis pian löydettävä äitinsä lapsuuden kaupungistaan muistojaan seuraten. 

Tästä tarina kuitenkin vasta alkaa. Huomasin pian lukevani aivan toisenlaista kirjaa kuin olin kuvitellut. Kirjan tapahtumat karkasivat otteestani yhä uudestaan juuri, kun olin luullut saavani niistä kiinni. Kaupungin karnevaalipäivä ja sivuilta kurkkivat väärät kissat vain lisäävät kirjan surrealistista tunnelmaa. 

Kaarna on pian yhtä sekaisin kuin lukijakin. Muistisairaan äidin muistoihin ei ole luottamista, mutta myös Kaarnan omat muistot alkavat osoittautua virheellisiksi tai valheellisiksi. Mikä on totuus niistä lapsuuden tapahtumista, joita Kaarna ei muista? Mikä tai kuka ihminen on, jos hänen mielensä on tuhoutunut tai konstruoitu uusiksi?
Jotain kirjan onnistumisesta kertoo sekin, että muisti ja muistot mietityttivät pitkään kirjan lukemisen jälkeenkin.
Äiti oli selittänyt hymyillen, että kaikki tarinat, älyttömimmätkin, olivat jollain tasolla tosia. Ihmisillä nimittäin oli syvällinen tarve puhua totta. Oli hyvin raskasta ja kuluttavaa jättää asioita kertomatta. Tarinoiden kertominen oli viekas tapa saada puhua salaa, turvallisesti ja kenenkään huomaamatta ääneen niistäkin asioista, joiden oli pysyttävä ikuisesti salaisuuksina. Siksi tarinat olivat niin tärkeitä: ilman niitä olisi ollut pakko vaieta siitä, mistä ei voi puhua.

Useat sivujuonet lisäävät kierroksia ja kerroksia. Lukijalle vihjaillaan toistuvasti, ettei hänellekään kerrota kaikkea. En yleensä pidä liiasta salamyhkäisyydestä tai monitulkintaisuudesta, ja välillä juonenkäänteet ärsyttivätkin (missä vaiheessa on sovittu, että päähenkilö voi vain äkkiä nukahtaa ja alkaa nähdä unta ilman, että tämä lukijalle selvästi etukäteen ilmoitetaan?). Tällä kertaa minun on kuitenkin pakko myöntää, että tällä kertaa sekametelisoppamaisuus oli osa kirjan hienoutta.

Jääskeläinen itse kutsuu tyyliään reaalifantasiaksi (wikipedia). Hänen tapansa sotkea genrerajat osuu oman makuni napakymppiin. Tämänkin kirjan voisi lukea varsin realistisella otteella, mutta halutessaan kirjassa voi nähdä niin fantasiaa, sci-fiä, jännityskertomusta kuin dekkariakin.
Näin monen aineksen keitos voisi helposti tulla sekavaksi, mutta tämän tarinan kohdalla monet maut ovat vain osa sen viehätystä.  Lukijalle heitetyt yllätykset toimivat kuin sopivat makupalat sopassa.  

Kaiken kaikkiaan Väärän kissan päivä on kirja, jonka toivotan todella tervetulleeksi suomalaisen marrasräntärealismin rinnalle.  

P.S. Väärän kissan päivä oli 93. lukemani kirja tänä vuonna. Loppurutistus jäljellä omassa Suomi 100 - 100 kirjaa - haasteessani!