Lukemisen vuosi 2024 oli täynnä fantasiaseikkailuja, elämäkertoja ja klassikoita.
Olen tänä vuonna lukenut 114 kirjaa (jos kirjanpito pitää enkä ehdi saada yhtä megaopusta valmiiksi huomiseen iltaan mennessä). Saman verran olen saanut luettua tällä vuosikymmenellä vain yhtenä vuonna aiemmin, joten määrässä mitattuna lukemisen vuoteni oli hyvä.
Myös laadussa mitattuna vuosi oli enemmän kuin hyvä Tänä vuonna hemmoteltiin fantasian ystäviä oikein kunnolla, koska todella monta mahtavaa teosta ilmestyi. Ehkä sekin osaltaan vaikutti siihen, että monen heikomman fantasiavuoden jälkeen jaksoin taas syventyä monisatasivuisiin seikkailuihin. Myös kohonneet energiatasot tietysti auttoivat. Fantasiahan ei ole mikään helppo laji lukijalle: täytyy omaksua kokonainen uusi maailma uusine sääntöineen.
Toinen suosikkigenreni eli romanttinen viihde sen sijaan ei tänä vuonna innostanut entiseen tapaan. En tänä vuonna selvästikään ollut niin eskapismin tarpeessa (ja ehkä sitä romantiikkaa löytyy nyt ihan oikeastakin elämästä).
Lukemistani määritti jälleen paljon työni äidinkielenopettajana. Luen paljon sellaista, jonka toivon sopivan jollekin lukulistoistani. Siksi kahlasin läpi ison kasan elämäkertoja. Myös klassikoita tuli luettua kirjallisuushistorian kurssia varten. Olen muuten jo kaikki nämä top 3 -listalle päätynyttä lukenut jo aiemminkin: ehkäpä klassikkoaineksen tunnistaa siitä, että kirjan voi lukea uudestaan ja uudestaan.
Myös laadussa mitattuna vuosi oli enemmän kuin hyvä Tänä vuonna hemmoteltiin fantasian ystäviä oikein kunnolla, koska todella monta mahtavaa teosta ilmestyi. Ehkä sekin osaltaan vaikutti siihen, että monen heikomman fantasiavuoden jälkeen jaksoin taas syventyä monisatasivuisiin seikkailuihin. Myös kohonneet energiatasot tietysti auttoivat. Fantasiahan ei ole mikään helppo laji lukijalle: täytyy omaksua kokonainen uusi maailma uusine sääntöineen.
Toinen suosikkigenreni eli romanttinen viihde sen sijaan ei tänä vuonna innostanut entiseen tapaan. En tänä vuonna selvästikään ollut niin eskapismin tarpeessa (ja ehkä sitä romantiikkaa löytyy nyt ihan oikeastakin elämästä).
Lukemistani määritti jälleen paljon työni äidinkielenopettajana. Luen paljon sellaista, jonka toivon sopivan jollekin lukulistoistani. Siksi kahlasin läpi ison kasan elämäkertoja. Myös klassikoita tuli luettua kirjallisuushistorian kurssia varten. Olen muuten jo kaikki nämä top 3 -listalle päätynyttä lukenut jo aiemminkin: ehkäpä klassikkoaineksen tunnistaa siitä, että kirjan voi lukea uudestaan ja uudestaan.
Tässäpä siis tämän vuoden top 3 -kirjat lajeittain (lajimäärittelyt omavaltaisia ja ongelmallisia, kuten aina):
