maanantai 30. lokakuuta 2017

Kirjamessutunnelmia

Tänä vuonna pääsin paikalle Kirjamessuille vain sunnuntaina. Tässä pikainen paluu viimeisen messupäivän tunnelmiin:

Oma käyntini alkoi koko vierailun kohokohdalla. Pääsin lyhyesti kertomaan 30 ennen 30:n synnystä, julkaisuprosessista ja markkinoinnista BoD:n osastolla. Kiva, että kaiken ohjelmatarjonnan keskellä minullekin riitti kuulijoita!


Mauri Kunnas kertoi Koiramäen tarinoiden synnystä. Selvisi esimerkiksi, että Kunnaksesta itsestään herra Hakkarainen on tylsä ja vaikeakin hahmo (koska on aina unessa), mutta hahmon suosion takia hän joutuu kirjoittamaan siitä. Hauska, miten kirjailijalle itselleen jokin hahmo voi näyttäytyä erilaisena kuin lukijoille!

Ehdin nähdä Juba Tuomolan haastattelusta vain alun, ja siinä Juba Tuomola laitettiin muistelemaan Viivin ja Wagnerin alkuaikoja niin ahkerasti, että hän jo ilmoitti, ettei toistaiseksi vielä kärsi dementiasta.
Kirjailijaliiton järjestämässä paneelissa pohdittiin, miten sytyttää nuorten lukuinto. Keskustelussa keskityttiin erityisesti koulujen kirjailijavierailuihin. 
Nuorten lukutaito on niin ajankohtainen asia, että sitä käsiteltiin myös KirjaKalliossa. Tästä keskustelusta ja sen herättämistä ajatuksista ajattelin kirjoittaa lisää vielä myöhemmin, mutta tässä vaiheessa on jo sanottava, että aika monesti olen löytänyt itseni KirjaKallion lavan edustalta aiempinakin vuosina. Sieltä löytyy monesti mielenkiintoisia teemoja ja keskusteluja. 

Minua ei kiinnosta kuin tarinoiden kehittely, lapsenlapset ja Topi-koira, sanoi Raija Oranen joka kertoi kirjailijan työstä ja historiallisen romaanin syntyprosessista. Hän antoi esimerkkejä siitä, miten tiedon löytäminen voi joskus olla haastavaa ja selvisi sekin, mistä on tullut sanonta kreivin aikaan. Hienosti tiivistetty oli ajatus, että kirjallisuus on hauska ja helppo tapa saada tietää keitä me olemme, mistä me tulemme ja minne me menemme.

HS:n esikoiskirjapalkintoehdokkaat pääsivät esittäytymään ja kertomaan kirjastaan. Jos jo esikoiskirjoista löytyy näin monta kiinnostavaa, milloin minun olisi tarkoitus ehtiä lukemaan kaikki kiinnostavat kirjat maailmassa?

Aki Palsanmäkeä kävin vain nopeasti vilkaisemassa esikoiskirjailijoiden välissä. Huutokauppakeisari on hauska sarja  ja Kirjamessuille mahtuu monenlaisia esiintyjiä, mutta tänä vuonna mietitytti kyllä, olivatko julkkisten kirjat saaneet vähän liiankin paljon tilaa esiintymislavoilta. 

Jos jonkun mielestä luontokuvat ovat tylsiä, kannattaa tutustua esimerkiksi näihin kahteen. Tea Karvinen esitteli Kirjakahvilassa kansallispuistoista kertovaa kuvateostaan ja Kirsi MacKenzie antoi vinkkejä valokuvaukseen. 

Asianajaja Lottaliina Pekkinen kertoi kirjastaan Artisti maksaa. Teoksen nimi tulee siitä, hän toivoisi, että jatkossa sanonta tarkoittaisi, että artistin työ ja esiintyminen maksavat. Teoksessa hän antaa neuvoja luovan alan neuvottelijoille, esimerkiksi miten välttää hankalan ihmisen maine erottamalla toisistaan asia ja ihminen. Kommentoimassa oli myös Sofi Oksanen, joka kertoi kirja-alan kustannussopimuksista ja oman näkökulmansa taiteilijoiden neuvotteluasemasta.
Haastattelemassa oli jälleen Baba Lybeck - ihmettelen hänen turnauskestävyyttään ja ammattitaitoaan, niin monta haastattelua hän veti tyylillä läpi.

Viimeiseksi näin vielä Katri Alatalon puhumassa Käärmeiden kaupungista. Luin kirjan loppuun juuri edellisenä päivänä, joten oli hauska kuulla tarinan taustoja. Katri kertoi halunneensa kirjoittaa aikuisten fantasiaa, koska sitä ei ole juurikaan kirjoitettu. Teos on ollut mielessä mukana jo useiden vuosien ajan ja siksi siitä on ollut myös vaikeaa päästää irti.

Kirjamessusunnuntain jälkeen oli taas tuttu tunne: En ehtinyt läheskään kaikkea, mitä olisin halunnut, mutta enemmän ei olisi ollut fyysisesti mahdollista. :)

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Kirjamessuja odotellessa - sunnuntain parhaat palat

Kirjamessut alkavat jo huomenna! Kirjamessut ovat aina olleet minulle yksi vuoden kohokohdista, mutta tämän vuoden messut ovat minulle aivan uusi ja erilainen kokemus. Pääsen nimittäin kertomaan julkaisukokemuksistani BoD:n pisteellä sunnuntaina. Jännittävää, mutta hienoa!

Ajattelin kertoa hieman siitä, miksi päädyin julkaisemaan omakustanteen, miten toteutin kirjan ja miten markkinoin sitä. Kerron myös siitä, millaisia ajatuksia minulla oli ja on omakustanteista. Jos omakustantaminen kiinnostaa, kannattaa tulla kuuntelemaan! Muutenkin kannattaa tutustua BoD:n kokoamaan messukalenteriin.

Kirjamessuille tyypillistä on, että ohjelmaa ja kaikkea kiinnostavaa on niin paljon, ettei kaikkea yksinkertaisesti ehdi tehdä eikä nähdä. Siksi käynti kannattaa suunnitella jo etukäteen. Katselin jo hieman sunnuntain ohjelmista parhaita päältä eri lavoilta:

12.00 Aleksis Kivi: Mauri Kunnas kertoo Koiramäen Suomen historiasta. Haastattelijana on Baba Lybeck. 

Kirjakallio: paneeli, jossa keskustellaan siitä, miten lukijasta tulee tekijä. Keskustelemassa on myös esikoiskirjailijoita.

12.30 Takauma: Miten herättää nuorten lukuinto? Tämä aihe on puhuttanut monia ja mietityttää minua opettajanakin jatkuvasti. 

Minna Canth: Juba Tuomola kertoo Viivi ja Wagner -juhlakirjasta. Sarjakuva oli nuorempana yksi suosikeistani, ja vaikka nykyisin en siitä enää niin innostu, olisi hauska kuulla tarinoita hahmojen takaa.

13.00 Takauma: Raimo Pesonen ja Riikka Ala-Harja keskustelevat siitä, missä heidän tekstinsä syntyvät parhaiten. Taas aihe, jota mietin itse koko ajan - minulla on kyllä työhuone, mutta en minä koskaan siellä kirjoita...

Kirjakahvila: Peltsi Peltola kertoo siitä, miksi palaa Lappiin yhä uudestaan. Peltsi on hyvä tyyppi ja luontomatkailu kiehtoo, joten tätäkin olisi kiva päästä kuuntelemaan.

13.30 Kirjakallio: Mikä innostaa nuoret miehet lukemaan? 

Takauma: Kuinka arkistot herätetään eloon? Haastateltavana Anna Kortelainen ja Katja Kallio, jotka ovat käyttäneet arkistoja taustatyössään.

14.00 Kirjakahvila: Metsän salainen elämä. Ehkäpä eliövinkkejä työn alla olevaan Laakson poika, Aavan tyttöön?

14.30 Kirjakahvila: Luontokuvia ja tarinoita niiden takaa. Haastateltavana myös Kirsi MacKenzie, jonka ottamia kuvia on minulla luokan seinällä. Olisi hauska kuulla tarinoita kuvien takaa.

15.00 Aleksis Kivi: HS:n esikoiskirjapalkintoa tavoittelevia haastatellaan.

15.30 Eino Leino: Huutokauppakeisari Aki Palsanmäki antaa vinkkejä vanhojen tavaroiden myyntiin ja ostoon. Pakko päästä katsomaan legendaarista huutokauppakeisaria!

Olohuone: Miten lauluni ovat syntyneet? Maija Vilkkumaa ja Olavi Uusivirta kertovat. 

16.00 Katri Vala: Artisti maksaa. Mm. Sofi Oksanen puhuu neuvottelutaidoista.

16.30 Mika Waltari: Katri Alatalo kertoo Käärmeiden kaupungista. Kirja on juuri luettavana, joten todella mielenkiintoista myös siksi!

17.30 Tottiscenen: Haiku-verkstad. Saa tehdä omia haikurunoja! 

Karsin jo monta mielenkiintoista juttua pois, mutta tästäkin näkee, ettei kaikkea ehdi tekemään. Jossain välissä pitäisi ehtiä kirjaostoksille, ja olisi varmaan hyvä syödä ja juodakin jotain... 

Toivottavasti paranen flunssasta sunnuntaihin mennessä ja jaksan olla täysillä mukana. Kirjamessuja odotellessa!

P.S. Jos selviytyminen messuilla mietityttää, kannattaa lukea Bookishteapartyn introvertin selviytymisopas messuille.

tiistai 17. lokakuuta 2017

Kuinka kirja syntyy

Tein viime syksynä Kirjoittaminen luovana prosessina -kurssin, ja pohdin sen aikana paljon omaa tapaani kirjoittaa. Silloin olin aika varma omasta tyylistäni, mutta kurssin jälkeen tulin eri tavalla tietoiseksi omasta työskentelytavastani. Seurasin keskustelua eri kirjoitustyyleistä ja -tavoista ja reittejä lopputulokseen näyttää olevan hyvin erilaisia. (Ja tähänkin liittyy ilmeisesti paljon varmoja ja vankkoja mielipiteitä ja käsityksiä siitä, miten asiat pitäisi tehdä.)

Huomaan siis pohtivani edelleen, mitä kaikkia kaikkia vaiheita kirjan syntyprosessiin kuuluu. Mikä on tyypillistä minun tavalleni kirjoittaa ja mitkä ovat sen hyvät ja huonot puolet? Voisinko nopeuttaa prosessia jotenkin tai välttää joitain virheitä seuraavalla kerralla? Mitä missäkin vaiheessa pitäisi ottaa huomioon?

Pohdinta paisui niin isoksi, että päätin tehdä asiasta pienen tutkimuksen. Aion ruotia blogissani läpi prosessin, jonka aikana (toivottavasti) syntyy valmis käsikirjoitus, alkaen ideasta ja päättyen vähintäänkin kustantamokierrokselle. Käytän esimerkkinä Laakson poika, Aavan tyttö- tarinaa. 

Käsikirjoitus on tällä hetkellä kaukana valmiista, joten en vielä itsekään tiedä, miten tässä lopulta käy, tai milloin saavutan (omasta mielestäni) valmiin. Keskeneräisyys kuitenkin tekee tästä mielenkiintoista. Valmiista käsikirjoituksesta vaiheita on jo vaikea muistaa ja tunnistaa, eikä niitä jaksa enää samalla tavalla pohtia.

Toivottavasti saan tästä myös lisämotivaatiota puuduttavaan muokkausvaiheeseen, sillä se kestäääääää, eikä todellakaan kuulu suosikkeihini luovassa prosessissa...