Kannattaako kirjoittamista opiskella?

Viime viikolla päättyi pitkä matka, kun tililleni tulivat viimeiset opintopisteet kirjoittamisen opinnoista. Olen nyt suorittanut Jyväskylän avoimessa yliopistossa kirjoittamisen perusopinnot (30 op) ja aineopinnot (40 op). 

Moni on kysellyt, onko opinnoista ollut hyötyä. Kannattaako kirjoittamista opiskella?

Lyhyt vastaus: Kyllä.

Pitkä vastaus: 
Pohdin kirjoittamisen perusopintojen jälkeen, voiko kirjoittamista opiskella. Edelleen olen sitä mieltä, että kirjoittaminen on taito, jota voi (ja pitää) kehittää yksin ja itsenäisesti, mutta kehittyminen on nopeampaa, kun saa apua ja tukea. Eli kirjoittamista voi ja kannattaa opiskella. 

Minulle suurin syy aloittaa opinnot oli palaute. Sen saaminen omista teksteistä on arvokkainta saatavilla olevaa apua, varsinkin kun palautetta on mahdollista saada kirjoittamisen ammattilaisilta. Pidemmistä proosateksteistä ohjaajilta saamani palaute olikin minulle odotetusti opintojen parasta antia. Sen avulla sain kahta käsikirjoitusta isot harppaukset eteenpäin. 

Lyhyistä harjoitusteksteistä saatu vertaispalautekin on jälkeenpäin ollut arvokasta - se auttoi huomaamaan omia maneereita ja heikkouksia, mutta myös vahvuuksia. Samoin toisten tekstien kommentointi oli yllättävän hyödyllistä myös itselle, sillä se opetti analysoimaan omia tekstejä paremmin.

Palautetta voi toki hankkia muillakin tavoilla. Kirjoituskurssit, vertaispalaute ja maksulliset palautepalvelut voivat auttaa kehittymään kirjoittajana aivan yhtä hyvin. Minä valitsin kuitenkin yliopisto-opinnot kahdesta syystä.
Ensimmäinen oli hinta. Jyväskylän avoimen yliopiston opinnot olivat paljon halvemmat kuin monet nelinumeroista panostusta vaativat kirjoittajakoulut. Toisekseen yliopistossa suoritetuista opinnoista saa opintopisteitä ja opintokokonaisuuksia. Ennakoin, että jossain vaiheessa saattaisin olla tekemässä toista tutkintoa, jolloin valmiista sivuaineesta voisi hyötyä.

Tietokirjoittamisen kurssilla riitti luettavaa.. 

Yliopisto-opintoihin liittyy kuitenkin aina tieteellisyys ja teoreettisuus. Opiskeluun sisältyi siis paljon muuta kuin fiktiivisten tekstien kirjoittamista, ja näiden kurssien suorittaminen vei tietenkin aikaa minulle tärkeimmältä eli käsikirjoitusten työstämiseltä. Vaikka kurssien taustamateriaalit oli valittu hyvin ja niihin tutustuminen oli lähes poikkeuksetta todella mielenkiintoista, oli teoreettisen esseen kirjoittaminen lähdeviittauksineen lähes yhtä poikkeuksetta tuskallista. Esseet aiheuttivat myös aikatauluhaasteita. Niiden kirjoittaminen vaati, että sain raivattua aikataulusta vapaaksi useamman tunnin mittaisia keskittymispätkiä. 

Toisaalta enpä olisi tullut tutustuneeksi pelikäsikirjoittamiseen tai terapeuttiseen kirjoittamiseen ilman opintoja. Löysin matkan varrelta itsestäni myös pienen tietokirjoittajan ja jopa runoilijankin. Jyväskylän opintokokonaisuuden kautta sain kirjoittamisesta laajemman kuvan. Oli yllättävää, miten paljon "turhalta" tuntuvilta kursseilta saattoi tarttua mukaan. Tietokirjoittamisen kurssilta löysin uusia eväitä blogiini. Pelikäsikirjoittamisen kurssilla tutustuin sattumalta kasveihin liittyvään mytologiaan, ja hyödynsin tietoja myöhemmin käsikirjoituksessa. Terapeuttisen kirjoittamisen kurssilla en oppinut niin paljon kirjoittamisesta, mutta sitäkin enemmän itsestäni. 

Ehkä suurin yllätys oli runouskurssi, joka tuntui itsestäni kaikista kaukaisimmalta ja herätti eniten ennakkovastustusta. Se kuitenkin herätti minut aivan eri tavalla huomioimaan tekstin rytmin ja pohtimaan sanojen monimerkityksellisyyttä. Kurssi olikin yksi hyödyllisimmistä, ja sen jälkeen tuntui, että kirjoittamiseni nousi aivan uudelle tasolle. 

Iskee suorastaan nostalgia,
kun katselee runouskurssin kirjapinoa..

Epäsuorasti opiskeluista oli hyötyä myös siinä, että löysin muiden kirjoittajien pariin. Tietenkin olisin voinut etsiä muita kirjoittajia somesta tai kirjoittajakursseilta, mutta en tiedä, olisiko sitä tullut tehtyä. Olen epäsosiaalinen introvertti enkä herkästi lähesty muita ihmisiä. Opinnot pakottivat minut tekemään yhteistyötä muiden kanssa ja hankkimaan vertaispalautetta. 

Kun löysin muiden kirjoittajien pariin, käsitykseni kirjoittamisesta ja itsestäni kirjoittajana muuttui ja kasvoi. Oman kirjoittajaidentiteetin kasvattaminen onkin opintojen suurimpia etuja. Omaa työskentelytapaa ja omaa tyyliä on joutunut etsimään, pohtimaan sekä vertaamaan muihin. Minulla on nyt realistisempi käsitys kirjoittamisen kentästä ja omasta paikastani siellä. 

Luovuus. Niin kiehtovaa. Niin käsittämätöntä.
Niin kaksijakoista. 

Opiskelu ei tietenkään joka heti tuntunut ihanalta itsensä kehittämiseltä. Työstressin lisäksi tuli väistämättä välillä opiskelustressiä ja ajanhallintaongelmia, vaikka suunnittelin tahtini maltilliseksi. Onneksi Jyväskylän avoimessa yliopistossa oli otettu todella hyvin huomioon myös työssä käyvät. Tarjolla oli useita, joustavia suoritustapoja. Itsenäiset tehtävät oli helppo sovittaa omiin aikatauluihin, kun taas verkkokursseilla pienet välitavoitteet ja yhteistyö muiden opiskelijoiden kanssa auttoivat edistymään. Kurssikokonaisuudet ja oppimistehtävät olivat hyvin suunniteltuja ja opettajat sekä ohjaajat ammattitaitoisia, kannustavia ja tarkkanäköisiä. Tämän helpommaksi ei opiskelua enää olisi voinut tehdä.

On ehkä lopulta vaikea määritellä, miten suurta hyötyä opiskelusta minulle oli. Siitä olen varma, että olen kehittynyt kirjoittajana näiden vuosien aikana, ja että osa siitä kehityksestä on opintojen ansiota. Sinänsähän kirjoittamisen opinnot eivät suoraan anna pätevyyttä mihinkään. (Tämä taitaa tosin koskea aika isoa osaa yliopisto-opinnoista...) On itsestä kiinni, kuinka aktiivisesti osaa hyödyntää oppimaansa. Uskon vahvasti elinikäiseen oppimiseen jo itseisarvona ja siihen, että kaikesta uudesta on aina jotain hyötyä jossain yhteydessä. 

Stephen King vertaakin Kirjoittamisesta -teoksessaan kirjoittajan ammattitaitoa työkalupakkiin. Mukana on hyvä olla erilaisia työkaluja, vaikka niistä normaalisti tarvitsee vain paria. Koskaan kun ei voi tietää, milloin teksti tuottaa yllättäviä hankaluuksia, ja harvinaisemmat työkalut ovatkin tarpeen. 

Suosittelen lämpimästi kirjoittamisen opiskelua, jos haluat kehittyä kirjoittajana. Saat varmasti pakkiisi uusia työkaluja - sellaisiakin, joita et ennen tiennyt olevan olemassakaan. 

Luonnollisesti suuri kiitos opintojen loppuun saattamisesta kuuluu Mimille,
joka toimi henkisenä tukena, taukovahtina
ja suurena apuna näppäimistön harhalyöntien määrän kasvattamisessa.