Vuoden 2019 tilinpäätös

Vuosi on taas mennyt ja on aika tilinpäätöksen. Vuosi 2019 oli kirjoittamisen suhteen ristiriitainen, vaikka lähes kaikki asettamani tavoitteet täyttyivät.

Minulla oli vuodelle 2019 yhteensä 9 tavoitetta.
Pyrin olemaan niitä asettaessani realistinen, ja ilmeisesti onnistuin, sillä lähes kaikki täyttyivät. Tärkeimpänä tietysti sain valmiiksi kaksi käsikirjoitusta, 30 jälkeen 30:n ja Laakson ja Aavan tarinan. 

30 jälkeen 30:n julkaiseminen oli luonnollisesti kirjoitusvuoteni kohokohta. Oli ihanaa saada valmiiksi pitkään työstetty teksti! Aikaa kuitenkin kannatti käyttää, sillä olen edelleen todella tyytyväinen lopputulokseen. Jokainen sana on takuulla mietitty paikalleen :) Kirja otettiin hyvin vastaan ja Helmet-kirjastoissa kirjaa joutuu edelleen jonottamaan, eli varauksia on riittänyt julkaisusta asti tähän päivään! Olen saanut kirjasta oikeastaan vain ja ainoastaan ihanaa palautetta lukijoilta.
Lue esimerkiksi nämä kaksi mahtavaa arviota:
Kulttuurimedia Kuiske
Kirjavinkit

Yksi kohokohta julkaisuun liittyen oli syksyn omakustanneilta Tapiolan kirjastossa. Olin siellä  BoD:n vieraana kertomassa 30 jälkeen 30:n kirjoittamisesta, julkaisusta ja markkinoinnista.

Kuva: Ami Surakka

Toinen tärkeä etappi oli Laakson ja Aavan tarinan saattaminen siihen pisteeseen, että kehtasin lähestyä kustantamoja. Pohdin kyllä, kannattaako kustantamoja ylipäätään lähestyä, mutta onneksi rohkaistuin. Tästä kirjoitan lisää myöhemmin, mutta tällä hetkellä odottelen tapaamista erään kustantamon edustajien kanssa. Kyseisessä kustantamossa tekstissäni nähtiin selvästi potentiaalia. Olen sulatellut tätä ilouutista pari viikkoa ja odotan innolla alkuvuoden tapaamista. Jännittää tietysti myös, mutta olen jo nyt saanut todella paljon uutta virtaa ja uskoa itseeni. 
Lue lisää: Kuinka kirja syntyy: Omakustanne vai kustantamo?

Onneksi tämä uutinen tuli loppuvuodesta ja piristi huomattavasti muuten ankeaa kirjoittamissyksyä. Totuus on nimittäin se, että huolimatta täyttyneistä tavoitteista olen kirjoittanut tänä vuonna vähemmän kuin edellisinä vuosina. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että elämäntilanteeni on ollut kirjoittamisen kannalta haastava. Olen tällä hetkellä viimeisilläni raskaana ja olen mm. nukkunut viimeiset kuukaudet huonosti. Fyysinen olotilani ei yksinkertaisesti ole sallinut samanlaista keskittymistä teksteihin kuin aiemmin. Myös ajatukset ovat luonnollisesti olleet muualla. Tästä olen kokenut paljon huonoa omaatuntoa, mutta toisaalta, ainakin olen pitänyt riittävästi taukoa kirjoittamisesta ja miettinyt sen roolia elämässäni. 

Vaikka en siis syksyn aikana saanut aikaiseksi ihan niin paljon kuin olisin halunnut, on lastenromaanini (työnimi Kippo) ensimmäinen lukuversio valmis, eli olen editoinut ensimmäistä versiota niin paljon, että voisin (teoriassa) antaa tekstin jollekin toiselle luettavaksi. Teksti on siis vielä hyvin hiomatonta ja raakaa, mutta ainakin siinä on alku, keskikohta ja loppu omilla paikoillaan.

Seuraavan aikuisten romaanin projektin suhteen on myös tapahtunut jonkinlaista vähäistä edistystä. Valitsemani projekti on ollut vaikein projektini ikinä. Olen tehnyt taustatyötä enemmän kuin koskaan, eikä tekstin aihe jätä minua rauhaan, mutta toisaalta olen aivan uusilla vesillä eikä teksti ole ottanut syntyäkseen. Joka toinen päivä olen hylkäämässä koko tekstin itselleni mahdottomana ja/tai vääränä, joka toinen päivä päätän kirjoittaa sen vaikka väkisin, en vain tiedä miten. Siksipä oikeastaan ainoa tavoite, joka ei toteudu tänä vuonna, on aikuisten romaanin ensimmäinen versio.

Tämän lisäksi sain valmiiksi kirjallisuuden perusopinnot, seurasin kirja- ja kirjoittamissomea ja luin 100 kirjaa. Käväisin myös syksyn flunssakierteen keskellä Helsingin kirjamessuilla bloggaajapassin turvin. Kaiken kaikkiaan tämän vuoden tilinpäätös jää reilusti plussalle, varsinkin huomioiden kokopäivätyön ja elämäntilanteen. 
Lue lisää: Kirjamessuviikon tunnelmia
Kirjallisuutta kannattaa opiskella - 7 hyvää syytä
Vuoden 2019 parhaat kirjat

Ensi vuonna puhaltavat elämässäni uudet tuulet, kun uusi perheenjäsen saapuu. Jotain uutta on siis todellakin tulossa elämääni, ei vain ehkä ihan sillä tavalla kuin tarkoitin tavoitteita asettaessani. Ainakin kolmoiselämäni opettajana, kirjoittajana ja opiskelijana keskeytyy hetkeksi. Odotan muutosta innolla, mutta myös jännityksellä, sillä en tiedä, miten kirjoittamiselle tulee olemaan tilaa elämässäni. Siksi en ensi vuodeksi aio asettaa mitään muita tavoitteita kuin että luen ja kirjoitan jatkossakin. Enkä oikein tiedä, miten tämä tavoite voisi olla toteutumatta, sillä kumpaakaan en edes osaisi lopettaa.

Hyvää uutta vuotta!

Tavoitteita vuodelle 2019

Mikä olisi symbolisesti parempi paikka miettiä tavoitteita kuin uuden vuoden alku?

Viime vuonna mietin ensimmäistä kertaa konkreettiset tavoitteet tulevalle vuodelle. Kun palasin niihin vuoden lopussa, huomasin saaneeni yllättävän paljon aikaan. Kirjoittamistouhuissa edistys on niin hidasta, ettei sitä huomaa kuin pidemmällä tarkasteluvälillä. Siksi välitavoitteiden asettaminen auttaa hahmottamaan loputonta matkaa.
Sitä paitsi hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, eikö vain? *


*Ihan jokainen kirjoittaja tietää, että hyvin suunniteltu ei ole vielä ollenkaan tehty.  

1. Lähden kohti jotain uutta.
Mietin pitkään, laitanko tämän tavoitteisiini ollenkaan. Päädyin sitten lopulta tekemään siitä ykkösen.

Minulle on ollut todella vaikeaa yhdistää kirjoittaminen ja opettajan työ. (En ymmärrä, miten esimerkiksi Tommi Kinnunen saa tähän yhtälöön mahtumaan vielä lapset, perheen ja Twitter-aktiivisuuden.) Niinpä asialle täytyy tehdä jotain, vaikka tähän liittyy aivan hirvittävästi epävarmuutta, ahdistusta ja pelkoa toimeentulosta.

Mitä se jotain uutta sitten on? Sitä en vielä tiedä, eikä se ole täysin minusta kiinni. Tiedän, että aion hakea Taideyliopiston kirjoittamisen maisteriohjelmaan, mutta muita hakijoita lienee lähes miljoona. Minä haen vielä takuulla kaikista suosituimman vaihtoehdon suosituimmassa suuntauksessa (kirjoittaminen perinteisissä lajeissa/ proosa). 

Suomen kielen ja kirjallisuuden opintojen jatkaminen opintovapaalla on myös vaihtoehto. (Ja myös kovin järkevä, k0ska äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan pätevyys vain lisää mahdollisuuksiani jatkaa töitä opettajana.) Tämäkin toki edellyttää opiskelupaikan ja opintovapaan saamista. Paljon on siis vielä auki!

2. Pidän vähintään kahden viikon kirjoituskesäloman ja vähintään yhden kirjoitusvälipäivän viikossa (ainakin noin keskimäärin). 

Jälleen mietin, kirjaanko tätä tavoitteisiini ollenkaan, mutta kyllä tämä on tavoite, ja vielä hyvin tärkeä.

Olen miettinyt ajanhallintaa todella paljon (täällä 10 vinkkiäni), ja ymmärtänyt, että sen tärkein pohja on lepo, liikunta ja riittävä ravinto. Näistä erityisesti tuo ensimmäinen on tuottanut minulle vaikeuksia. Syksyn aikana yritin lanseerata elämääni aivolepopäivän, ja havaitsin sen hyväksi. Jostain syystä en kuitenkaan saanut pidettyä siitä kiinni - minun on todella vaikeaa antaa itselleni lomaa ja levätä ilman huonoa omaatuntoa. 

Siksi tämä on nyt lopulta tavoitteissani näin korkealla. Jospa ensi vuonna oppisin paremmin suunnittelemaan aikatauluuni myös lepohetkiä. Viime kesästä viisastuneena aion myös lomailla ilman huonoa omaatuntoa. Elämässä on muutakin. Ihan joka päivä ja joka viikko ei tarvitse istua koneen ääressä. Ei ehkä edes ihan joka vuoden joka kuukausi. 

3. 30 jälkeen 30 lähtee maailmalle.
Tästäkään tavoitteesta en vielä tiedä juuri sen enempää, mutta teksti on nyt siinä pisteessä, että haluan sen pois käsistäni. Ihan kaikella rakkaudella, olen viettänyt sen kanssa nyt ihan riittävästi aikaa. 

4. Laakso ja Aava valmiuspisteeseen ja kustantamoihin.
Minusta on ollut yllättävän mukavaa olla omakustannekirjailija. Siitä huolimatta haaveilen edelleen kustannussopimuksesta ja aion yrittää saada sen tälle tekstille. 
Ennen kuin voin lähestyä kustantamoita on teksti luonnollisesti hiottava valmiiksi. Tällä hetkellä teksti on jälleen yhdellä editointikierroksella. (Menossa versio 7.8, vaikkei tämä taida kertoa mitään kenellekään muulle kuin itselleni.)

5. Suoritan kirjallisuuden perusopinnot loppuun.
Jäljellä on kaksi verkkokurssia vuoden alussa (kotimaisen kirjallisuuden historia ja kirjallisuuden analyysi) ja etätentti 11 klassikkokirjasta. Teoriassa on mahdollista tehdä kaikki maaliskuun loppuun mennessä ja pidän tätä jopa ensisijaisena tavoitteena. Tarvittaessa etätentin voi siirtää toukokuun tenttipäivälle. 

6. Luen 80 kirjaa.
Lukeminen on tärkeää ja kirjoittajalle vieläkin tärkeämpää. Haluan, että se näkyy tavoitteissani. Mietin kuitenkin pitkään sopivaa lukumäärää (ja onko tätä järkevää mitata sivuina tai kappaleina ylipäätään). Viime vuoden 50 täyttyi jo kesäkuussa eli tavoite oli liian helppo. Sellainen tavoite ei motivoi. 

Toisaalta viime vuosien n. 100 kirjaa tuntui vähän liialta ottaen huomioon, että opintoihin kuuluviin klassikkokirjoihin on budjetoitava hieman enemmän aikaa. Sitten taas katsoin muiden viime vuoden kirjakoonteja ja 100 alkoi kuulostaa aivan liian vähältä...

Päädyin lopulta siihen, että 1,5 kirjaa viikossa on minulle sekä sopivan realistinen että sopivan haastava tavoite. (1,5 x 52 =78 itse asiassa, mutta pyöristin seuraavaan tasalukuun.)

7. Lasten fantasiaromaanin ensimmäinen lukuversio.
Tämän toistaiseksi nimettömän esiintyvän tekstin ensimmäinen versio syntyi jo marraskuun aikana NaNoWriMo:ssa. Tämä kuukaudessa purskautettu raakaakin raaempi versio on tällä hetkellä aikamoinen sotku! 

Mietin jälleen, mikä olisi sopiva konkreettinen tavoite, joka kuitenkin jättäisi tekstille riittävästi tilaa hakea muotoaan. Päädyin nimeämään tavoitteeni ensimmäiseksi lukuversioksi. Tällä tarkoitan sellaista ronskilla kädellä editoitua ensimmäistä versiota, jonka voisi antaa jo jollekin luettavaksi. Tekstissä olisi siis siinä vaiheessa hyvä olla ainakin alku, loppu ja keskikohta ja jonkinlainen koheesio, että lukija saa karkean käsityksen siitä, mitä kohti olen menossa ;)

8. Saan aikaan ensimmäisen version toisesta aikuisten romaanista. 
Työn alla on kaksi aihiota, uusi chick lit -romaani ja vakavampi ohittelijaprojektiksi nimittämäni käsikirjoitus. 

Kummankaan ensimmäisen version aika ei voi aikataulullisista syistä olla ainakaan ennen huhtikuuta, joten jätän vielä pohdintaan, kumpaan panostan. 

Tässä kohtaa edessä on vaikea valinta, mutta täytyy muistaa, että tavoitteissani on jo kaksi loppusuoralla olevaa käsikirjoitusta ja lasten fantasiaromaani. Ei ole kovin realistista yrittää työstää viittä tekstiä saman vuoden aikana (päivätyön ohessa).  

9. Pidän somekanavani aktiivisina.
Minulle some on vertaistukea ja nopea kanava ilmaista luovuutta. Tämän vuoden aikana olen tajunnut, miten paljon virtaa somesta on ammennettavissa. Siksi halusin pitää somen jollain tavalla tavoitteissani, vaikka viimeisen tavoitteen muotoilu jäi nyt melko epämääräiseksi. 

Haluan kuitenkin pitää sometoimintani kevyenä ja aitona enkä rakentaa mitään virallista somestrategiaa. Ehkä jonkinlainen osatavoite voisi olla 30 ennen 30 -Facebook-sivujen kohtalon päättäminen ja sen miettiminen, mikä kanava sopii parhaiten mihinkin aktiviteettiin. 

Tähän liittyen osa bloggaamisenergiastani siirtyy luultavasti Instagramiin ja Twitteriin. Olen miettinyt bloggaamista ja blogini tulevaisuutta jo jonkin aikaa. En usko blogien kuolemaan yleisesti enkä ainakaan omani. Viime vuonna kirjoitin eniten postauksia blogihistoriani aikana ja ideoita olisi vaikka kuinka, mutta toisaalta on selvää, että tarvitsen lisää aikaa työstää käsikirjoituksiani. Sitä ei tule muuten kuin niin, että luovun jostain.  

Päätin jo luopua kuukauden kirjavinkkien kirjoittamisesta ja jatkossa mietin muutenkin tarkemmin, mitä blogissa kirjoitan. Bloggaaminen ei siis tähän lopu, mutta jatkossa postauksia tulee ehkä vähemmän. Strategiani voisi ehkä tiivistää vanhaan totuuteen laatu korvaa määrän. 

+ Suunnitelmat on tehty muutettaviksi.
Minun on todella, todella vaikea luopua tavoitteesta, jos olen sellaisen asettanut, tai edes muuttaa sitä. Tämä on elämän käsittämättömiä asioita: Olen jostain syystä hirveän huolissani siitä, että tavoitteiden muuttaminen/poistaminen johtaisi siihen, että alkaisin laiskotella - eiköhän minun pitäisi ennemminkin olla huolissaan siitä, että en osaa laiskotella.

Annan siis jo tässä vaiheessa ihan kirjallisesti luvan itselleni säätää näitä tavoitteita vuoden aikana. Ohittelijaprojektin syntyminen opetti, että joskus jonkun tekstin on vain päästävä pöydälle aiemmin kuin olin suunnitellut. Vaikka yritin tehdä tavoitteet sellaisiksi, että niiden toteutuminen on omissa käsissäni, voi kuitenkin käydä niin, ettei joku lopulta olekaan minun hallittavissani. Muutenkin elämä on arvaamatonta ja ennen kaikkea sitä on muuallakin kuin tekstitiedostoissa (totean tämän noin kerran viikossa ja olen joka kerta aivan yhtä hämmentynyt). 

Flunssasta huolimatta on jostain syystä pitkästä aikaa fiilis, että tämä vuosi tule olemaan mikään välivuosi elämässäni. Kohti uusia seikkailuja siis! (Kirjoittajana on tietysti ihanaa, ettei niitä kaikkia varten tarvitse lähteä itse kotisohvalta minnekään.)

Onnea ja menestystä kaikille muillekin vuoden 2019 tavoitteiden saavuttamisessa!