30 ennen 30 täyttää vuosia - ja poistuu myynnistä

30 ennen 30 täyttää vuoden lopussa viisi vuotta. Kirjailijan taipaleeni aloittaneen teoksen paperiversiot poistuvat markkinoilta joulukuussa.

Viisi vuotta sitten viimeistelin esikoiskirjaani 30 ennen 30. Se ei suinkaan ollut ensimmäinen kirjoittamani kirja, mutta se oli ensimmäinen, joka oli mielestäni julkaisun arvoinen. Annoin projektille kaikkeni enkä tuolloin olisi mitenkään pystynyt parempaan. 

Onnellinen esikoiskirjailija joulukuussa 2016,
käsissä maailman ensimmäinen 30 ennen 30.

En ole koskaan katunut omakustanteen julkaisua. Päinvastoin, se on ollut yksi parhaista päätöksistäni. Tulin kirjoittajakaapista ulos ja aloin elää unelmaani todeksi. En olisi tässä ja nyt, jos 30 ennen 30 olisi jäänyt julkaisematta. 

Kirjaa myös luetaan edelleen ja saan siitä välillä positiivista palautetta. En ollut väärässä, kun uskoin kustantamojen epäilyistä huolimatta, että suomalaiseen maisemaan sovitetulle chick litille löytyy lukijoita.

Jokainen kirja on kuitenkin oman aikansa lapsi. Nykyisin silmin haluaisin ainakin tiivistää tekstiä ja kirkastaa keskeisiä ajatuksia. Myös naisten viihteen konventiot ovat kehittyneet vuosien varrella ja sen myötä omat ajatukseni siitä, mitä kaikkea viihteelliseltä kirjalta voi odottaa. Joitain asioita kirjoittaisin tänä päivänä toisin tai jättäisin kokonaan pois, esimerkiksi painon tarkkailun (vaikka se onkin mukana lähinnä piruiluna lajin kliseitä kohtaan).

Viisi vuotta sitten käsitykseni omakustanteesta oli myös toisenlainen. En kokenut panostusta ulkoasuun silloin kovin tarpeelliseksi, vaan ajattelin tekstin olevan tärkein. Niinhän se toki onkin, mutta tyylikkäällä taitollakin on tehtävänsä.

Kaikista ansioistaan huolimatta 30 ennen 30 ei siis enää parhaalla tavalla edusta kirjoittajana tai indietekijänä tänä päivänä. Siksi on tullut aika poistaa myynnistä kirjan paperiversiot. Kovakantisia kirjoja ei enää voi ostaa ja pehmeäkantinen poistuu myynnistä 9.12.2021.

30 ennen 30 ei kuitenkaan täysin poistu markkinoilta joulukuussa. Äänikirjasopimus on edelleen voimassa, joten tarinan pääsee kuuntelemaan mahtavan Kati Tammisen lukemana esimerkiksi Storytelista tai BookBeatista. Erittäin edullinen e-kirjakin jää myyntiin, että lukijoilla on mahdollisuus tutustua Elinan tarinaan alusta asti.

Tarina ei nimittäin suinkaan ole päättymässä tähän. Kirjoitan parhaillaan jatko-osaa, jonka valmistuttua Elinan tarina täydentyy trilogiaksi. Samalla polulla kuljen siis edelleen - vain viisaampana ja paljon oppineena, kiitos esikoiseni.

Kirjahistoriani: Danielle Steel

Ahmin Steelin romaaneja teini-ikäisenä ja hän oli luullakseni yksi varhaisista esikuvistani. Bestseller-hylly houkutti testaamaan, vieläkö Steel veisi mukanaan.

Kuin satua kertoo Camillesta, jonka äiti on kuollut ja isä menee uusiin naimisiin ranskalaisen kreivittären kanssa. Äitipuolessa on heti jotain epäilyttävää, mutta Camille ei osaa aavistaakaan, mihin kaikkeen nainen vielä pystyy. Vaarassa ei ole vain perheen rauha, vaan myös viinitila ja Camillen turvallisuus. Pystyvätkö prinssi ja hyvä haltia auttamaan Camillea ajoissa?

Ensimmäiset 50 sivua olivat sellaista taustainfodumppausta, että kirja jäi melkein kesken. Kun varsinainen tarina sitten alkoi jostain sivulta 60, en voinut olla kiinnostumatta klassisesta asetelmasta, jossa hyväsydäminen hahmo kokee epäoikeudenmukaisuutta. Halusin niin kovasti päästä onnelliseen loppuun, että saatoin hetkittäin sortua jopa ahmimiseen, vaikka tekstin lukeminen ei varsinaisesti mikään nautinto ollutkaan. Kuinka paljon kliseitä, toistoa ja yliselittäviä kohtia saakaan yhteen romaaniin mahtumaan? Kustannustoimittaja taisi olla lomalla, kun tämä romaani laitettiin painokoneeseen.

Miksikään kielen ja kerronnan mestariteokseksi romaania ei siis voi nimittää. Nykyiseen makuuni tarinakin on liian kevyt, siitä puuttuu syvyys pinnan alta. En jaksa enää oikein innostua pelkistä juonenkäänteistä, kaipaan viihteeltäkin pientä ajattelun herättelyä ja vähintäänkin samaistuttavia, eläviä henkilöhahmoja. 

Kaikesta epäuskottavuudesta, yksiulotteisista hahmoista ja yksioikoisista asetelmista huolimatta kirjassa oli silti jonkinlaista sadun tunnelmaa. Höttöisyyskin oli jollain tavalla hellyttävää eikä kirja kesken jäänyt.

En usko ihan heti palaavani Steelin tuotannon pariin, mutta löysin kuitenkin siemenen siitä, mikä hänen tyylissään joskus kiehtoi. Eivät miljoonat lukijat yleensä aivan täysin väärässä ole.

Lisää ajatuksia lukemistani kirjoista löytyy Instagram-tililtäni. 

Kuinka kirjoittaa vauvavuonna

Vauvavuosi ja kirjoittaminen eivät ole paras mahdollinen yhdistelmä, mutta eivät välttämättä mahdotonkaan. Jos mietit, kuinka se voisi toimia, tässä omat vinkkini! (Noudata omalla vastuulla.)

1) Tauko tekee hyvää

En aio valehdella - uusi perheenjäsen vie paljon aikaa, energiaa ja ajatuksia. Omalla kohdallani jopa enemmän kuin osasin ajatella, vaikka kuvitelmani vauvavuodesta eivät kovin ruusuiset olleetkaan. Voi siis olla hyvä jättää kirjoittaminen joksikin aikaa tauolle heti vauvan syntymän jälkeen. 

Tiedän, että ajatus tauosta on lähes mahdoton tunnolliselle ja intohimoiselle kirjoittajalle! On kuitenkin hyvä muistaa, että tauko tekee hyvää. Ajatukset hautuvat, mielikuvitusenergia latautuu, uusia ideoita syntyy. Kirjoittaminen ei katoa minnekään. 

2) Ei tiukkoja aikatauluja

Vauvan kanssa vaiheet vaihtuvat nopeasti. Vaikka tällä viikolla vauva nukkuu alkuyöstä useamman tunnin putkeen, voi olla, että seuraavalla viikolla hän heräilee vartin välein. Kiinteiden aloittaminen, liikkumaan oppiminen tai hampaiden tuleminen saavat päivärytmin hetkessä heittämään häränpyllyä.

Suosittelen siis unohtamaan aikataulut. On turhaa aiheuttaa itselleen stressiä siitä, ettei pysy suunnitelmissa, kun aikataulut eivät kuitenkaan ole omissa käsissä.

3) Älä vertaa itseäsi muihin

Kyllä, jotkut kirjoittavat väitöskirjaa, matkustavat maailman ympäri ja juoksevat maratoneja vauva kainalossa. Ei, sinun ei tarvitse olla niitä vanhempia. 

Sinun tahtisi on sinun tahtisi. Useimpien kohdalla perheenlisäys hidastaa harrastustahtia huomattavasti. Myrkyllisintä mitä voit tehdä, on alkaa verrata itseäsi muihin tai lapsettomaan itseesi. 

Iloitse ennemmin joka kerta, kun saat jotain tehtyä.

4) Muista, että työ voi viedä etuutesi

Jos olet äitiys-, isyys- tai vanhempainvapaalla, työskentely vie Kelan myöntämät etuutesi. Ei siis kannata kirjoittaa julkaistavia tekstejä, jotka voitaisiin tulkita työksi! Ideointi ei sentään ole kiellettyä, ja sunnuntaisin saa työskennellä vapaasti. 

Hoitorahaan työskentely ei vaikuta. Hoitorahakauden alkaessa vauva on jo isompi ja päivissä alkaa olla rytmiä, joten työskentelykin sujuu silloin muutenkin paremmin.

5) Hyödynnä päiväuniaika

Onneksi vauvat nukkuvat paljon (miten helposti, on sitten eri asia). Siinä vaiheessa, kun päivissä alkaa olla rytmiä, voi oman kirjoittamisen siirtää päiväuniaikaan. 

Voin kertoa, että itsekuria tarvitaan. Koko aamupäivä lentäviä lusikoita, pukemiskiukkua ja vaipanvaihtoa, ja kun vauva viimein nukkuu, pitäisikin jaksaa keskittyä täysillä. Kokeile pomodoro-menetelmää, jos ajatukset harhailevat!

6) Etsi kirjoitusaikaa sieltä, missä sitä on

Olen onnekas, koska vauvani ei ole yhtä aamuvirkku kuin minä. Kirjoitin siis usein aamuisin ennen kuin vauva heräsi. Iltavirkku puolestaan voi löytää kirjoitusaikaa alkuillasta, koska monet vauvat menevät aikaisin nukkumaan.

Ehkä et aloitakaan uutta sarjaa tai pidät somevapaan päivän? Ajankäyttö on osittain myös valintoja.

7) Hanki lastenhoitoapua

Oma vauvavuoteni sijoittui korona-aikaan, joten lastenhoitoapua ei juuri ollut tarjolla. Vuorottelu toisen vanhemman kanssa antoi kuitenkin välillä mahdollisuuden viettää omaa aikaa. 

8) Ole luova

Kun vauva nukkui kantoliinassa, minä kirjoitin. Vaunulenkkien aikana pyörittelin mielessäni juonenkäänteitä.

Arjesta voi löytää useita pieniä luovia hetkiä, jos käyttää mielikuvitusta.

9) Muista levätä

Vauvavuosi on useimmille väsyttävää aikaa. Sekä vauvalla että vanhemmalla on paljon uutta opittavaa, ja yöt voivat olla pitkäänkin katkonaisia. Minulle heräily aiheutti unihäiriön, joka jatkui vielä pitkään senkin jälkeen, kun vauva oppi nukkumaan yönsä. 

Aina ei voi olla tehokas. Joskus on priorisoitava uni, lepääminen ja rentoutuminen. Ei kirjoittaminen väsyneellä päällä joka tapauksessa onnistu. 

10) Muista, ettei vauvavuosi kestä ikuisesti

Vaikeina päivinä tuntui, ettei vauvavuosi lopu i-ki-nä. Oli turhauttavaa, kun omaa aikaa ei ollut, mitään ei saanut aikaiseksi ja kaikki aika meni vauvan hyssyttelyyn, ruokailuista hermoilemiseen tai tiedon etsimiseen, kun pieni ihminen oli taas heittänyt eteen uuden haasteen.

Lopulta vauvavuosi oli sitten kuitenkin nopeammin ohi kuin olin ajatellut - tai olisin edes halunnut. Elämä jatkuu todistettavasti sen jälkeenkin, joten tärkeintä on muistaa nauttia ohikiitävistä päivistä. Kaikkea muuta ehtii myöhemminkin, mutta vauva on vauva vain kerran.