Kuinka kirja syntyy 21 - Kansi, kuvauksia ja katalogi

Laakson linnut, Aavan laulut on nyt Otavan katalogissa! Kulisseissa katalogia on tehty jo jonkin aikaa. Mitä kaikkea onkaan oman sivuni takana?

Upean kannen on suunnitellut
Tuuli Juusela.

Sain aamulla viestin katalogin ilmestymisestä juuri, kun olin lapsen kanssa lähdössä ulos. Jotain tunnekuohusta kertoo ehkä se, että jouduimme palaamaan kahdesti takaisin. Ensimmäisellä kerralla unohtuivat lapselta kengät, toisella kertaa minulta avaimet. 

Pääset tutustumaan kirjaan katalogin sivulla 24, kotimaisen kaunokirjallisuuden viimeisellä sivulla. 

Kirjailijakuva ja kansi

Katalogiin valmistautuminen alkoi minun osaltani jo keväällä, kun kävin Otavalla kirjailijakuvauksissa. Meikkaaja kuunteli hyvin toiveitani ja sain kuviin luonnollisen ehostuksen. Lopputuloksen näet katalogin lisäksi Otavan mediapankista. 

Ennen kannen suunnittelua sain esittää omat ajatukseni. Toivoin sinistä sekä joitain tarinan kannalta merkityksellisiä elementtejä kuten merta, metsää ja lintuja. Kustannustoimittajani puolestaan näki kannessa oranssia, mikä ei itselleni olisi ikinä tullut mieleen.

Olin valehtelematta purskahtaa itkuun, kun näin kannen ensimmäisen luonnoksen. Se ylitti kaikki odotukseni. On uskomatonta, miten omalta kuva tuntuu ja miten hyvin se kuvastaa kirjan tunnelmaa. Alkuun vierastamani oranssikin sopii siihen täysin. Iso kiitos graafikko Tuuli Juuselalle! 

Mikä kirjalle nimeksi?

Ennen katalogin ilmestymistä minulla oli edessäni myös kaksi vaikeaa päätöstä: minun oli päätettävä sekä kirjan nimi että oma kirjailijanimeni.

Olen julkaissut aiemmat omakustanteeni nimellä Katri Sisko, mutta olin jo kauan ennen kustannussopimusta päättänyt julkaista tämän kirjan eri nimellä. Tämä teos on niin eri genreä, että selvyyden vuoksi haluan käyttää kahta eri nimeä. 

Kuvauksista tulossa

Kuvittelin aina, etten haluaisi käyttää oikeaa nimeäni kirjailijanimenä, mutta pseudonyymin keksiminen osoittautui vaikeaksi. Päädyin lopulta melko luontevasti siihen, ettei mikään keksitty nimi kuulosta riittävän oikealta ja omalta. Kannesta löytyy siis oikea nimeni Katri Kauppinen. 

Tekstillä puolestaan oli heti alusta asti varma nimi. Jouduin kuitenkin hylkäämään sen, kun alkuperäinen idea muuttui matkan varrella. Uuden nimen keksiminen kesti kauan. Lopulta kannesta löytyy sama työnimi, jonka alla lähetin tekstin kustantamoon tarjolle. Kustannustoimittajani piti siitä ja olen kieltämättä hänen kanssaan samaa mieltä siitä, että Laakson linnut, Aavan laulut kuvaa hyvin tekstin tyyliä.

Niin paljon sanottavaa, niin vähän merkkejä

Laakson ja Aavan tarinan tiivistäminen katalogikuvaukseen osoittautui haastavaksi. Kun näkökulmahenkilöitä on viisi, muinaissuomalaista maailmaa täytyisi avata lukijalle ja tapahtumiakin raottaa, merkit loppuvat nopeasti kesken.

Onneksi Otavan ammattilaiset olivat apuna ja tekivät päätökset puolestani. Lopputuloksena syntyi teksti, jollaista en olisi itse kehdannut omasta kirjastani kirjoittaa. Eli ei, minä en ehdottanut, että kirjaa kutsuttaisiin lumoavaksi tai runolliseksi! 

Katalogin ilmestymisen jälkeen teksti on taas askeleen enemmän totta. Valmis se ei kuitenkaan vielä ole. Teen parhaillaan viimeisiä viilauksia tekstiin, mutta loppusuora häämöttää jo! Enää muutama kuukausi, ja teksti pääsee maailmalle muiden luettavaksi. 

* * *

Ajattelin ottaa selvää, kuinka kirja syntyy. Seuraan tässä blogitekstisarjassani yhden käsikirjoituksen matkaa valmiiksi kirjaksi. 

Kirjamessut 2021

Ihmisiä! Kirjoja! Kirjapuhetta! Tänä vuonna Helsingin kirjamessut järjestettiin jälleen fyysisesti Messukeskuksessa ja kirjaihmiset pääsivät pitkästä aikaa tapaamaan toisiaan.

Osallistuin messuille saadulla somepassilla. 

Jouduin hieman odottelemaan messuille pääsemistä. Messutungos ei houkutellut pienen lapsen kanssa ja perjantai ja lauantai vierähtivät läsnäolopakollisten opintojen parissa. Kun sitten viimein sunnuntaina seisoin portaiden yläpäässä katselemassa ihmisvilinää ja notkuvia kirjapöytiä, oli tunne lähinnä epätodellinen. Täällä taas! 

Moni tuntui messujen viimeisenä päivänä jo jääneen kotiin, sillä liikkuminen oli aiempia vuosia väljempää. Kävijöitä ei ollut muutenkaan aivan samalla tapaa kuin aiempina vuosina. (Yle uutisoi jopa kärjekkäästi, että messujen kävijämäärä romahti, vaikka kävijöitä oli kuitenkin 50 000! Olisi ollut melko erikoista, jos tänä vuonna olisi tullut kävijäennätys.)

Pitkän sosiaalisen eristäytymisen jälkeen ymmärsin viimeinkin, miten erinomainen tilaisuus messut ovat kollegojen tapaamiseen. Käytinkin hyväkseni tilaisuuden ja tapasin muutamia somesta tuttuja kirjailijakollegoita. Osan kanssa vaihdoin ajatuksia, toiset taas näin lavalla.

Dess Terentjeva kertoi Kallio-lavalla kirjastaan Ihana.
Hän kertoi mm. jatkavansa työtään toiseuden ja vähemmistöjen kuvaajana.

Olen aiempina vuosina seurannut aktiivisesti messujen ohjelmaa. Ihmisvilinä vei kuitenkin täysin keskittymiskykyni ja suunnittelemani ohjelma unohtui saman tien. Esplanadi-lavan vanhemmuutta käsittelevät keskustelut jäivät ja keskityin lapsivapaaseen. (Vanhemman näkökulmasta kiinnitin kyllä huomiota siihen, että lapsille ja nuorille oli tarjolla paljon kaikenlaista ohjelmaa. Tulevina vuosina aionkin osallistua messuille jälkikasvun kanssa.)

Sunnuntain ohjelma ei myöskään ollut minun mielestäni erityisen mielenkiintoinen. Vaikutti siltä, että tarjolla oli aiempaa enemmän yksittäisten kirjojen esittelyjä ja vähemmän yleistä kirjallisuuskeskustelua.  

Janina Orlov, Koko Hubara ja Malin Kivelä keskustelivat kääntämisestä
ja siitä, kuka saa kääntää kenen tekstejä.

Moni kiinnostava ohjelmanumero jäi toki näkemättä jo aiempina päivinä. Onneksi osa keskusteluista löytyy verkosta. Tulenkin marraskuun aikana vielä useamman kerran palaamaan kirjamessujen ohjelmaan. Verkko-ohjelma onkin tämän vuoden ehdottomasti paras uudistus!

Jotain hyvää siis seurasi viime vuoden verkkomessuistakin. Onneksi kuitenkin palattiin fyysisiin messuihin. Viime vuoden kaupallisuuden jälkeen oli ihanaa, kun paikalla oli kirjakansa koko kirjossaan, pienkustantamot, omakustanteet ja antikvariaatit. 

Kirjoja ei pitänyt ostaa, mutta en voinut vastustaa Nysalor-kustantamon omistajan Matti Järvisen pitämää myyntipuhetta. Niinpä laukkuuni päätyi Eve Lumerton Unitytöt, joka käsittelee mm. aseksuaalisuutta ja erityisherkkyyttä. 

Messutuliaisia

Messujen jälkeen olin aivan poikki. Huomasi, ettei pitkään aikaan ole tullut ihmiskontakteja! Oli kuitenkin aivan ihanaa pitkästä aikaa nähdä kirjailijoita, kirjojen ystäviä ja kuunnella kirjapuhetta. Messuilla on aina vaikea uskoa, että kirja-ala olisi jotenkin vaikeuksissa. Tänäkin vuonna Messukeskus oli täynnä innostusta, energiaa ja kiinnostavia uutuuksia.

30-trilogian päätösosa tulee - omakustanteena tietenkin!

Iloisia uutisia - 30 ennen 30 ja 30 jälkeen 30 saavat isosiskon! Samalla Elinan elämää seuraava kirjasarja täydentyy trilogiaksi. Mitä on luvassa ja miksi päädyin jälleen omakustanteeseen?

 

Kun 30 jälkeen 30 ilmestyi, kuvittelin Elinan tarinan tulleen päätökseen. Olin väsynyt pitkästä projektista, kirjoittaminen ei kiinnostanut ollenkaan ja tulin vielä pian julkaisun jälkeen raskaaksi. Kun työkaverini sitten vauvauutiset kuultuaan kysyi, ilmestyykö seuraavaksi Elinan vauvakirja, ensimmäinen ajatukseni oli "no ei tod!"

Äitiyslomalla ajatus Elinan vauvakirjasta palasi kuitenkin mieleeni. Vaunuja työnnellessäni kurkkasin varovaisesti Elinan maailmaan ja pohdin, mitähän siellä onnellisen lopun jälkeen tapahtuu. Eräänä aamuyönä vauvani jälleen valvottaessa kirjasin ylös tarinan rungon. 

Ajattelin, että kirjoittaisin tarinan valmiiksi joskus paljon myöhemmin, mutta Elina ei tapansa mukaan suostunut odottelemaan pöytälaatikossa. Vauvan nukkuessa aamu-unia parvekkeella minä aloin kirjoittaa. Pian huomasinkin olevani taas täysin uppoutunut tarinaan, enkä vähiten siksi, että teksti tarjosi myös tilaisuuden käsitellä omia kokemuksiani vauvan odottamisesta.

Paljastettakoon siis, että trilogian päätösosassa Elinan elämään on luvassa perheenlisäystä. Kuinka käykään, kun tuoreeseen parisuhteeseen ilmestyy kolmanneksi pyöräksi pieni ihminen? Onnellisen lopun jälkeen voi vielä tapahtua kaikenlaista.

Tulossa on esilukijoiden mukaan hieman syvällisempää chick litiä. Hulluttelut ja kommellukset jäävät tässä kirjassa vähemmälle, mutta romantiikkaa on sen sijaan luvassa enemmän. Sisäinen feministinikin ilmestyi kirjan sivuille kuiskimaan välihuomautuksia. 

Kutsun tätä nuorimmaista teostani aiempien teosten isosiskoksi, koska se on omasta mielestäni paras kirja, jonka olen tähän mennessä naisten viihteen saralla kirjoittanut. Se toimii myös itsenäisenä teoksena, vaikka ei olisi tutustunut aiempiin. 

Kuva: Pixabay

Miksi omakustanne?

Elinan tarinan kaksi aiempaa osaa (30 ennen 30 ja 30 jälkeen 30) ovat molemmat ilmestyneet omakustanteina. 30 ennen 30:n kohdalla päädyin ratkaisuun siksi, etten löytänyt tekstille kustantajaa yrityksistä huolimatta. Tämän käsikirjoituksen kohdalla taas en edes aio lähestyä kustantamoita, vaan valitsen suoraan omakustanteen.

Sain hiljattain kustannussopimuksen toisen genren kirjasta, joten tiedän hyvin, mistä kaikesta jään omakustantajana paitsi. Kunnioitan kustantamoiden tekemää työtä, yhteistyö ammattilaisten kanssa on ollut ihanaa ja monen muun tekstini toivon todellakin saavan kustannussopimuksen, mutta juuri tämän tekstin kohdalla omakustanne on ainoa oikea ratkaisu.

Olen ensinnäkin huomannut, että minä ja suomalaiset kustantamot olemme hieman eri linjoilla suomalaisen viihteen suhteen. Haluan pitää tämän tekstin langat omissa käsissäni, vaikka se tarkoittaakin, että joudun yksin taistelemaan suurten kustantamoiden markkinointimenestyksiä vastaan. Luotan siihen, että minunkin tarinalleni löytyy lukijoita - ovathan aiemmatkin osat löytäneet niitä ja saaneet vielä kehuja ja kiitostakin.

Toisekseen indiekirjan julkaisemisessa on myös omat etunsa. Kaikki päätösvalta on minulla, aikataulut ovat omissa käsissäni eikä minkäänlaisia myynti- tai menestyspaineita ole. Saan tehdä kaiken itse, alusta loppuun asti. 

(Lisää ajatuksiani omakustanteen hyvistä ja huonoista puolista täältä.)

Ihan yksin en kuitenkaan ole kirjaa tekemässä. Yksikään teksti ei pääse täysiin oikeuksiinsa ilman palautetta ja kritiikkiä.  Siksi olen hankkinut uudelle kirjalleni sekä ammattimaista palautetta että kustannustoimittajan hiomaan ilmaisuani. Markkinoinnissa takanani on Indieklubin tuki. 

Milloin kirja ilmestyy?

Kuten sanottu, omakustantajan aikataulut elävät ja liukuvat. En siis lupaa mitään varmaksi, mutta tavoitteeni on, että joulumarkkinoille olisi luvassa ihanaa, elämänmakuista naisten viihdettä.  

Odotan jo kovasti, että pääsen jakamaan tämän minulle rakkaan tarinan lukijoiden kanssa! Sitä odotellessa luvassa on lisää kuulumisia tekstin matkan varrelta, sekä täällä että Instagramissa:)