Johanna Sinisalo: Joutsenlaulu
Jane tutustuu lintuja tarkkailevaan tekoälyyn ja kyseenalaistaa sen, mitä on oppinut kielestä ja tajunnasta. Ihmisen ja eläimen suhdetta tarkasteleva tarina näyttää, etteivät ihmiset ole niin erityisiä kuin luulevat olevansa.
Emmi Itäranta: Lumenlaulaja
Kalevalan Louhen tarina uusin kerrottuna. Itäranta kirjoittaa häkellyttävän kauniisti kuten aina.
Anni Kuu Nupponen: Auringonkuori
Lauran parantumattomasti sairas ystävä Peter odottaa eutanasiaa. Romaani tutkii ystävyyttä ja kuvaa tunteita synesteettisesti värien kautta.
(huom! kaikki sarjojen jatko-osia)
Rebecca Yarros: Myrskynsilmä
Violet matkaa lohikäärmeratsastajien kanssa etsimään liittolaisia ja parannuskeinoa elämänsä rakkaudelle. Alkuosa kirjasta on itse asiassa mielestäni tylsä verrattuna sarjan aiempiin osiin, mutta lopetus on melkoista tykitystä. Loppuroikutus saa janoamaan lisää.
S.K. Rostedt: Mustan tulen laulu
Moorna on löytänyt voimansa, mutta ei vielä hallitse sitä. Tässä osassa pidän erityisesti ystävyys- ja perhesuhteiden monimutkaisuuden kuvauksesta.
Sarah J. Maas: Taivaan ja hengen huone
Bryce voisi pitää päänsä matalana, tai sitten hän voisi liittyä kapinaan. Sudet, noidat, keijut ja monet muut muodostavat omalaatuisen liittouman, jonka yhteishengestä nautin.
VUODEN PARHAAT
En osannut valita! Joten valitsin kaksi sarjaa Robin Hobbilta.
Näkijän taru matkaa Fitzin ja Narrin matkassa kuninkaallisiin valtataistoihin ja lohikäärmeiden jäljille. Eeppinen sarja pienistä ihmisistä suurten muutosten keskellä palautti minut alkuvuodesta fantasian viehätyksen juurille.
Elolaivat-sarja sijoittuu samaan maailmaan ja avaa elolaivojen syntyä sekä lohikäärmeiden historiaa. Elolaivoissa on enemmän vahvoja naishahmoja ja vähemmän paikallaan junnaamista. Juonenkäänteet kietoutuvat monisäikeisesti yhteen. Mestarillista tarinan kerrontaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti