Bird by Bird on kokoelma kokeneen kirjoittamisen opettajan ohjeista. Se ei anna konkreettisia neuvoja esimerkiksi rakenteen hahmottamiseen eikä tarjoile ihmekikkoja tekstin valmistumiseen tai hahmojen luomiseen. Sen sijaan Lamott kertoo anekdootteja, joiden avulla hän havainnollistaa kirjoittamisen prosessia ja siihen liittyviä tunnetiloja.
Teos on mainiota vertaistukea kokeneemmille kirjoittajille, ja toisaalta se kannustaa ketä tahansa aloittamaan kirjoittamisen. Lamottin tyyli on sukua Natalie Goldbergin kirjoitusoppaille, Anneli Kannon Kirjoittamassa - ja Päivi Haanpään ja Terhi Rannelan Miksi en kirjoittaisi? -teoksille. Se ei ole suosikkini tässä joukossa, mutta kuitenkin mukavaa ja inspiroivaa luettavaa.
Nämä 10 vinkkiä kirjasta jäivät mieleen. Osa niistä on muualtakin tuttuja kirjoittamisen perustotuuksia. Niiden pariin taitaa joutua palaamaan kerta toisensa jälkeen uudestaan, joten kirjaan nämä itsellenikin muistiin.
1. Bird by bird. Ota lintu kerrallaan.
Kirja on saanut nimensä Lamottin isältä, joka neuvoi poikaansa koulutehtävässä. Pojan piti kirjoittaa kolme kuukauden ajan linnuista, mutta tehtävän tekeminen jäi viimeiseen iltaan. Kun poika itki tehtävän mahdottomuutta, isä käski ottaa rauhallisesti: ”Just take it bird by bird.”
Samalla tavalla edessä oleva tehtävä voi tuntua kirjoittajasta mahdottomalta. Mistä ikinä voisi löytää ajan ja energian kokonaisen kirjan kirjoittamiseen? Lamott kehottaa seuraamaan isänsä neuvoa. Tekstit valmistuvat pala kerrallaan.
2. Kirjoita, kirjoita, kirjoita ja kirjoita huonosti.
Lamottin mielestä paras kirjoitusneuvo on yksinkertaisesti kirjoittaa. Ensimmäiset versiot ovat ja saavatkin olla sotkuisia, epäloogisia ja kaikin tavoin onnettomia. Etukäteen ei voi tietää, mikä materiaalista tulee käyttöön. On vain kirjoitettava, hyväksyttävä keskeneräisyys ja unohdettava perfektionismi.
3. Ensimmäinen versio on kuin Polaroid-kuva.
Kun kirjoittaa ensimmäistä versiota, ei vielä tiedä, mitä tekstistä tulee. Aivan kuten Polaroid-kuva on alkuun epätarkka, myös teksti voi ja saa muuttua kehittyessään. Kaikkea ei siis tarvitse tietää heti!
4. Lähde hahmoista.
Lamott kehottaa tutustumaan omiin hahmoihin, viettämään niiden kanssa aikaa ja kuuntelemaan niitä. Tutustumiseen menee hänen mukaansa viikkoja tai kuukausia. Lamott lupaa kuitenkin, että juoni kehittyy itsestään, kun hahmot vain tuntee riittävän hyvin.
5. Älä kuuntele pään sisäisiä ääniä.
Lamott varoittaa kuuntelemasta pään sisäistä radiota, joka toistelee negatiivisia asioita kirjoittajasta tai kirjoittamisesta. Se on hänestä suurin este kirjoittamisen tiellä. Jos ääntä kuuntelee, ei kuule enää hahmoja ja tarinaansa. Mitä sitten tehdä, jos radio ei hiljene? Lamott kehottaa yksinkertaisesti hengittämään syvään, kerta toisensa jälkeen.
6. Hyväksyt, että välillä et ole luova.
Luultavasti jokainen kirjoittaja kärsii joskus jonkinlaisesta blokista. Lamott kehottaa vain hyväksymään tilanteen. Kaikki ajat eivät voi olla luovia, joten on turha taistella blokkia vastaan.
7. Etsiydy kirjoittajayhteisöihin.
Kirjoittaminen sujuu paremmin, kun siitä voi keskustella, teksteistä voi saada palautetta ja vertaistukea on tarjolla. Siksi Lamott kehottaa etsiytymään erilaisiin kirjoittajayhteisöihin. Toisia kirjoittajia voi löytää esimerkiksi kirjoitusryhmistä tai kursseilta. Kemia löytyy samalla tavalla kuin muissakin ihmissuhteissa: ehdottomalla tapaamista ja kokeilemalla.
8. Julkaiseminen ei tee onnelliseksi.
Kun kirja on maailmalla, kirjoittajasta harvemmin tulee rikas, menestynyt, onnellinen, hyväksytty tai juuri mitään muutakaan erityistä. Julkaiseminen on sitä paitsi vain lyhyt hetki kirjan syntymisen prosessissa. Lamott neuvookin nauttimaan itse prosessista. Kirjoittamisen ilo, nautinto ja palkinto löytyvät niistä hetkistä, jotka viettää tekstin parissa.
9. Opettele antamaan.
Lamott vertaa kirjoittamista 3-vuotiaasta lapsesta huolehtimiseen. Molemmat vievät voimat, pilaavat unen, sekoittavat pään ja kohtelevat välillä huonosti. Silti on annettava, annettava ja annettava hahmoille, tekstille ja lukijoille, vaikka vastalahjaksi ei saisi kuin antamisen ilon. Julkaiseminen ei ole tärkeää, mutta sillä on merkitystä, että oppii antamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti