maanantai 29. lokakuuta 2018

Haluatko kirjailijaksi? Vinkkejä ja faktaa Helsingin kirjamessuilta

Haaveiletko kirjailijan urasta? Kuinka saada käsikirjoitus läpäisemään kustannuskynnys vai pitääkö kirjailijan nykyään olla kaiken osaava renessanssitaiteilija, jos haluaa tekstinsä julki? Kokosin Helsingin kirjamessuilta kustantajien vinkkejä käsikirjoituksen tekemiseen sekä tietoa eri kustannusmuodoista. 

Vinkkejä kirjoittajille sekä tietoa käsikirjoitusten valinnasta ja työstämisestä jakoivat kustantaja Ville Rauvola (Atena), kustannuspäällikkö Mari Mikkola (Otava) ja kustannustoimittaja Jussi Tiihonen (Teos). 
(Keskustelun voi myös katsoa Yle Areenasta.
Lukujonossa-blogin tiivistys keskustelusta täällä.)

Jussi Tiihonen (Teos), Mari Mikkonen (Otava) ja Ville Rauvola (Atena), haastattelijana Reetta Miettinen (Bonnier)

1. Lue! 
Sekä Rauvola että Tiihonen painottivat, kuinka tärkeää kaunokirjallista tekstiä tuottavan kirjoittajan on lukea. Silloin ei sorru kirjoittamaan pastisseja ja oppii arvioimaan omaa tekstiään. 

2. Kirjoita ja opiskele kirjoittamista.
Tiihosen mukaan kirjoittamista oppii itseinhon ja epäonnistumisen kautta. 
Kukaan keskustelijoista ei uskonut pystymetsämyyttiin, eli että nuori nero saapuu valmiina kustantamon ovelle. Kirjoittamisessa on omat tekniikkansa ja lainalaisuutensa kuten esimerkiksi kuvataiteessa. Siksi kirjoittamista kannattaa ehdottomasti opiskella. 
Toisten harjoittelijoiden tekstiä lukiessa opit myös tunnistamaan virheitä, jotka sitten opit näkemään myös omassa tekstissäsi.
Kirjoitusoppaita kannattaa myös lukea ja hankkia.

3. Mieti aihetta ja yleisöä.
Kirjan kirjoittaminen ja julkaiseminen on pitkä prosessi. Tiihonen kehotti miettimään kirjan ajankohtaisuutta. Yksittäisestä kohusta ei kannata kirjaa kirjoittaa, vaan tekstistä täytyy löytyä jotain universaalia. 
Myös yleisöä ja kohderyhmää kannattaa miettiä, ja kuvitella lukijaksi sivistynyt ja lukenut ihminen. Keskustelijat muistuttivat, ettei mikään kirja voi olla suunnattu ihan kaikille. 

4. Kiinnitä huomiota kerrontaan.
Pelkkä hyvä aihe ei riitä. Kaunokirjalliset ansiot ratkaisevat lopulta. Lukeminen auttaa oppimaan.

5. Tiivistä kirjasi hissipuheeksi.
Jos et osaa tiivistää kirjaasi yhteen (tai pariin) lauseeseen, et osaa Rauvolan mukaan esittää asiaasi kirjassasikaan. 
Miettisen mukaan huono ja sekava saatekirje voi aiheuttaa epäluuloja myös käsikirjoitusta kohtaan.

6. Lähetä teksti kustantamoon.
Tietokirjasta riittää synopsis, kaunokirjoista toivotaan kokonaista tekstiä. 
Lastenkirjoista voi tarjota vain tekstiä, kustantaja löytää sille kyllä kuvittajan. 
Ketään keskustelijaa ei haitannut, vaikka tekstillä lähestyisi useampia kustantamoita. Rauvola toivoi kuitenkin, että kirjoittaja ilmoittaisi, jos kirja on jo hyväksytty toisaalle, ettei hän enää tuhlaa työaikaansa käsikirjoituksen lukemiseen.

7. Valmistaudu pettymään.
Kaikkiin keskusteluun osallistuneisiin kustantamoihin tulee vuosittain n. 1000 käsikirjoitusta. Kaikissa kustantamoissa käsikirjoitus luetaan, mutta ensimmäiset 20-30 sivua määräävät sen, millä intensiteetillä teos luetaan loppuun. Jokainen keskustelija oli sitä mieltä, että aika nopeasti erottaa, mikä teos puhuttelee sekä kaunokirjallisten ansioidensa että aiheen puolesta. N. 5 prosenttia saa kustannustoimittajan kiinnostumaan, jonka jälkeen alkaa vaikea valinta, sillä vain 0,5 % käsikirjoituksista julkaistaan.

Jokainen keskustelija kertoi nauttivansa suuresti hyvän käsikirjoituksen löytämisestä. Rauvola sanoi iloitsevansa asiasta mielellään kirjoittajan kanssa, koska sen jälkeen alkaa rankka työ.

8. Ole valmis editoimaan.
Kukaan keskustelijoista ei uskonut käsikirjoituksen olevan valmis siinä vaiheessa, kun se tulee kustantamoon. Palautetta on hyvä opetella ottamaan vastaan. Editoidessa myös kokeillaan erilaisia asioita, että kirjasta tulisi paras mahdollinen. 

9. Ole kärsivällinen - joudut odottamaan.
Vastauksen käsikirjoituksesta voi saada tunnissa tai vuoden kuluttua, keskimäärin muutaman kuukauden kuluttua.

Vaikka käsikirjoitus hyväksytäänkin kustannusohjelmaan, on odotusta edessä. Kirjoja julkaistaan pääsääntöisesti keväisin ja syksyisin, ja julkaisuohjelma on päätetty hyvissä ajoin. Tiihosen mukaan kirjan julkaisua joutuu yleensä odottamaan vähintään vuoden. 

Maria Carole, Maija Haavisto, Raita Jauhiainen, J.S. Meresmaa
Mitä jos reitti kustantamon kautta ei aukea tai haluaa itse tehdä kaiken? Omakustantamisesta, osuuskuntatoiminnasta ja kirjailijoista renessanssitaiteilijoina keskustelivat Osuuskumman toiminnassa mukana oleva Maria Carole, usean eri kustantajan kanssa työskennellyt Maija Haavisto, indiekirjailija Raita Jauhiainen ja Osuuskumman perustajajäsen J.S. Meresmaa.

Haavistosta jokaisessa kustannusmuodossa on omat plussat ja miinuksensa. Miinusta itse tekemisessä on Jauhiaisen mukaan tietty yksinäisyys, eli kukaan ei tsemppaa vaikeina hetkinä. Kaikki puhuivat myös siitä, että esimerkiksi kansien tekeminen ja markkinointi ovat väkisin poissa kirjoitusajasta. Jauhiainen kehotti indiekirjailijaa myös orientoitumaan bisnesmoodiin, sillä myynti ja markkinointi on hoidettava itse. 

Plussaa on toisaalta se, että kaiken saa tehdä ja päättää itse aikatauluista lähtien. Isossa kustantamossa ei voi itse päättää esimerkiksi kannesta tai markkinointibudjetista. Haavistosta yksi etu monissa kustantajissa ja julkaisukanavissa on myös se, että voi julkaista monta teosta samana vuonna, mikä ei välttämättä olisi mahdollista vain yhden kustantamon kautta. 

Pienen tekijän on myös mahdollista julkaista epäkaupallista kirjallisuutta, jolle kuitenkin on tilausta. Jauhiainen ei edes tarjonnut käsikirjoitustaan kustantamoille, koska ei uskonut kenenkään tarttuvan epätavalliseen ideaan. Sekä Meresmaa että Jauhiainen kertoivat, että pienen kustantamon tai indiekirjailijan fanit voivat olla todella uskollisia. Jauhiaisen fanit esimerkiksi pyytävät hänen teoksiaan kirjastoihin.

Omakustannetta pohtiville Carole suositteli vahvasti kustannustoimittajan palkkaamista. Haavisto puolestaan kehotti tutustumaan alaan ja ottamaan selvää, sekä olemaan realisti.  Meresmaa on myös huomannut, että kustannusalan lainalaisuuksien tunteminen kasvattaa panssaria ja auttaa kestämään mahdolliset pettymykset.

Haavisto nostaa hattua omakustantajille, koska tietää kokemuksesta, ettei omakustantaminen ole helppoa. Omakustantamisella on varsinkin Suomessa vielä hieman huono maine. Kustantajan kautta kirja on helpompi saada liikkumaan. Isoja kustantamoja pidetään perinteisesti laadun takeena, mutta Meresmaasta iso tekijä ei takaa laatua. Isolle tekijälle voi sattua virheitä, mutta pienen kustantamon on pakko tehdä laadukasta pystyäkseen kilpailemaan. 

Meresmaasta voi käyttää perinteistä vertausta: haluaako olla pieni kala isossa lammikkossa vai iso kala pienessä. 

* * *

Lisää raporttia Helsingin kirjamessuilta seuraavissa postauksissa! Aiheina mm. Turusen kritiikkitapaus, Turtschaninoffin feministinen fantasia, Kankimäen yönaiset sekä miten kirjailijat suhtautuvat jo julkaistuihin teoksiinsa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti