Viimeisen viikon aikana on taas vaihteeksi mennyt usko omiin
kykyihini täysin ja totaalisesti. Olen surkea tarinan kertoja. Olen täysin
lahjaton kirjoittaja. Mutta ainakin yritän, enkä vain kyynisesti arvostele
kaikkea ja väitä, ettei mikään koskaan muutu ja että kaikki on jo tehty ja
keksitty vähintäänkin 20 vuotta sitten. Kyllä, kun yritän, niin epäonnistun.
Usein. Itse asiassa useimmiten. Mutta aina joskus, harvoin, menen askeleen
eteenpäin. Ja ei, en keksi mitään uutta enkä hienoa enkä varmasti tee mitään,
mitä joku ei olisi jo tehnyt ennen minua ja paljon paremminkin, mutta nekin
tyypit jotka tekivät ne jutut paremmin olivat joskus tässä tilanteessa ja
ajattelivat, että "mitä hyötyä tästä on, kun joku muu on jo päässyt paljon
pidemmälle", eivätkä ne tyypit silloin istahtaneet takamuksilleen ja
jääneet odottamaan kuolemaa, vaan ne jatkoivat. Joten. Minä. Jatkan.
Yrittämistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti