Vuoden 2018 tilinpäätös

Vuotta 2018 on jäljellä enää pari hassua päivää. Vuosi katosi taas aivan käsittämättömän nopeasti, ja olisi helppoa ajatella, ettei mitään tapahtunut eikä mikään edistynyt. Onneksi ovat tavoitteet ja tilinpäätös - aika katsoa, mitä kaikkea olen saanut aikaiseksi. 

1. Suoritin kirjoittamisen aineopinnot loppuun.
Tunnen vieläkin hieman haikeutta kirjoittamisen opintojen loppumisesta, mutta olen myös onnellinen siitä, ettei lähestyvästä opinto-oikeuden loppumisesta tarvitse enää stressata.
En yleensä jätä mitään lähellekään deadlineja, mutta nyt tein viimeiset palautukset viimeisenä päivänä ennen opinto-oikeuden loppumista. Tämän lisäksi lykkäsin jo aiemmin loputtomasti tietokirjoittamisen kurssin suorittamista. Mutta olen näistä asioista itse asiassa ylpeä, koska opin viimein hieman prokrastinaatiota ja priorisointia. 

Lisää näissä blogipostauksissa:
Tietokirjoittamisen tuskissa
Kannattaako kirjoittamista opiskella?

2. Sain Laakson ja Aavan käsikirjoituksen välimaaliin.

Välimaali on kovin epämääräinen tavoite, mutta tunnen päässeeni siihen. Olen tekstin suhteen jopa pidemmälle kuin vuosi sitten uskoin voivani olla. Teksti on kasvanut ja on nyt aivan eri tavalla kypsä kuin odotin.

Tähän pisteeseen pääseminen aiheutti tosin ennenkokemattomia luomistuskia (ja tästä johtui myös viimeisten oppimistehtävien palautuksen jääminen viime tippaan). Kesän aikana olin tekstin suhteen epätoivoisempi kuin yhdenkään tekstin kanssa aiemmin, mutta opin ainakin sen, ettei luovaa prosessia voi itsekurilla ja pakottamisella viedä loppuun. Joskus tarvitaan taukoa ja toisia silmiä. 

3. 30 jälkeen 30 on valmis.

Tulen hiomaan tekstiä vielä ensi vuonna, mutta jollain tasolla katson sen olevan nyt valmis. Tekstin julkaisusta ei ole vielä sen tarkempaa tietoa, mutta varmaa on, että haluan tekstin pois käsistäni ensi vuoden aikana.
Lisää näissä postauksissa.

4. Olen lukenut 97 kirjaa.
Tavoitteeni oli lukea 50 kirjaa joten olen ylittänyt tavoitteeni reilusti. Nyt mietin, ehtisinkö vielä ylittää 100 - niin tyypillistä, en koskaan voi olla mihinkään tyytyväinen!

Vuoden parhaista lukukokemuksista voi lukea ajatuksia kuukauden kirjavinkeistä. 

5. Kirjoitin blogiin kuukauden kirjavinkit (ainakin melkein)
Tästä tavoitteesta onnistuinkin saamaan aikaan melkoisen kriisin. Olin kirjannut tavoitteisiin 12 kirjavinkkipostausta, joten nehän piti tehdä, vaikka koko homma alkoi maistua pakkopullalta. Lopulta huijasin marraskuun postaukseen kaksi vinkkiä.

Opin, että joskus tavoitteista pitää osata myös luopua, jos ne eivät enää tunnu järkeviltä. Asioita ei pidä tehdä pelkästään suorittamisen takia. 

6. Kuinka kirja syntyy - blogitekstisarja on ajan tasalla.
Tällä hetkellä kasassa on 13 osaa ja ne pääsee lukemaan täältä.
Sarja päivittyy vielä, kunhan päivitettävää on.  

7. Olen aloittanut uusia projekteja. 
Marraskuun NaNoWriMossa kirjoitin ensimmäisen version lasten fantasiaromaanista. Siihen syntyi aivan uusia tasoja ja oivalluksia ensimmäisen version myötä ja sormet jo syyhyäisivät editoimaan. Teksti joutuu kuitenkin vielä odottelemaan.

Kirjoitin myös pari lukua uutta chick lit -romaania, joka myös joutuu odottelemaan vielä jonkin aikaa. Senkin suhteen ajatukset ovat kypsyneet paljon alkuperäisestä ideasta ja tiedän, että tekstissä on aineksia. 

Tämän lisäksi syntyi mystinen ohittelijaprojekti, joka tyynesti kiilaa koko ajan muiden projektien ohi. Se on ihan liian vaikea enkä oikeastaan edes haluaisi kirjoittaa sitä, mutta sitä ei paljon kiinnosta epäröintini. 
Tekstiä on syntynyt tähän mennessä n. 20 sivua ja lisää syntyisi, jos uskaltaisin kirjoittaa. Sen lisäksi tästä tekstistä on jo aivan järkyttävä kasa sekalaisia muistiinpanoja ja oivalluksia. 

Tavoitteet siis täyttyivät. Mutta niiden lisäksi tapahtui paljon muuta...

30 ennen 30 ilmestyi äänikirjana.
Tällaista ihanaa yllätystä en olisi osannut tälle vuodelle edes toivoa! Kesällä sain viestiä Lind & Co:lta, että he haluaisivat tehdä kirjastani äänikirjan.  30 ennen 30 saikin tavallaan toisen elämän äänikirjana.
Se on saatavilla esim. Storytelissä ja BookBeatissa.

Olen inhorealistina kuunnellut liikaakin puheita siitä, miten kirjan elinkaari on vain pari kuukautta, mutta enää en niihin puheisiin usko. 30 ennen 30:n julkaisusta tuli tänä vuonna kaksi vuotta täyteen, ja äänikirjana tarina sai toisen elämän. Lukijoita ja kuuntelijoita on löytynyt edelleen. 

Ajatuksiani kirjasta kaksi vuotta julkaisun jälkeen löytyy täältä. 

Aloitin kirjallisuuden opinnot. 
Odotin kuin kuuta nousevaa kirjoittamisen opintojen loppumista, ettei tarvitsisi enää stressata palautuspäivämääristä. Palautin viimeiset tehtävät viimeisenä päivänä täysin ryytyneenä ja vannoin, etten enää ikinä hanki itselleni ylimääräisiä opiskeluvelvollisuuksia. Ja sitten heti seuraavana päivänä meninkin ilmoittautumaan kirjallisuuden perusopintoihin...

Opinnot veivät syksyn aikana paljon aikaa kirjoittamiselta, mikä väistämättä stressasi. Toisaalta päätös oli ehdottomasti järkevä jatkon kannalta ja olen kyllä nauttinut opinnoista. Opiskelu on ehkä lempipuuhaani kirjoittamisen ja lukemisen jälkeen. Olen suorittanut tähän mennessä 13 opintopistettä ja keväälle jäljellä on 12, eli olen hyvässä tahdissa. 

Kävin ensimmäistä kertaa Turun kirjamessuilla.
Voitin liput Kirsin Book Clubin arvonnasta ja innostuin lähtemään Turkuunkin messuilemaan. Pidin tunnelmasta ja toivon mukaan olen mukana ensi vuonnakin. Raportit täältä:
Turun kirjamessut 1/2: Yhteiskunnallisia teemoja
Turun kirjamessut 2/2: Kirjailijan työstä

Sain bloggaajapassin Helsingin Kirjamessuille.
Blogini on hakenut suuntaa, mutta loppuvuodesta tuntui, että innostuin siitä uudestaan. Bloggaajapassiin tiivistyy jollain tavalla se, että aloin tämän vuoden aikana pitää itseäni myös bloggaajana ja tietynlaisena sisällöntuottajana (vaikka inhoankin tuota sanaa). Tämä vuosi olikin blogihistoriani vilkkain vuosi!

En siis usko puheisiin blogien kuolemasta. Omalla kohdallani bloggaaminen ei ole loppumassa, joskin suunta muuttuu ja mukautuu.

Helsingin Kirjamessuista kirjoitin seuraavissa postauksissa:
Haluatko kirjailijaksi? Vinkkejä ja faktaa Helsingin kirjamessuilta
Kirjamessuperjantai: satujen loppuja, yönaisia ja kritiikkitapaus
Kirjamessulauantai: Itsesensuuria, feminisistä fantasiaa ja monimuotoisia hahmoja
Kokemuksia äänikirjoista ja Storytelistä

Perustin Instagram-tilin. 
Instagramin kuolemaakin on jo hetki ennustettu, ja olen tapani mukaan tarttumassa trendiin siinä vaiheessa, kun se on jo ohi. 
Instagram on kuitenkin ollut minulle juuri sopiva tapa pikaiselle luovuudelle ja sopii kirjoittajaminäni itseilmaisuun paremmin kuin Twitter tai Facebook. Jatkossa kuvittelisin, että Instagram on kirjoittajaminäni pääasiallinen viestintäkanava. 

Vaikka tätä kuinka kääntäisi, on tämän vuoden tilinpäätös plussalla.
Minulla on paha tapa keskittyä siihen, mitä en ole saanut aikaiseksi ja mitä en ole vielä saavuttanut sen sijaan, että iloitsisin niistä askeleista, jotka olen päässyt eteenpäin. Kai kaikkien kirjoittajien elämä on enemmän tai vähemmän keskeneräisyyden sietämisen opettelua. 

Yksi tämän vuoden teemoja ajatuksissani on ollut jatkuva kipuilu opettajan, kirjoittajan ja opiskelijan identiteettien välillä. On ollut oma valintani tehdä kirjoittamista sivutoimisena ja hankkia elantoni muualta. Turvallisuushakuisuuteni ansiosta toimeentuloni on turvattu, enkä voi voi edes valittaa työstäni sillä pidän siitä. Luova puoleni vain valitettavasti kärsii jatkuvasti ajan puutteesta ja tämän vuoden aikana on kypsynyt ajatus siitä, että minun on hakeuduttava kohti jotain uutta.

Mitä se sitten on, selviää toivottavasti vuonna 2019. 
Tämän vuoden viimeiset päivät aion vielä lepäillä, lukea ja keräillä voimia kohti uutta vuotta. 

Miten kirjailijat muokkaavat tekstejään - 10 vinkkiä!

Kirjoittamisoppaat keskittyvät usein ensimmäisen version tekemiseen. Mutta mitä tarkoittaa tekstin editointi? Miten se tapahtuu  ja millaisia vinkkejä ammattikirjailijoilla on antaa?

Kirsi Pehkonen on koonnut kirjailijahaastatteluista kirjan Käsikirjoituksesta kirjaksi - miten kirjailijat muokkaavat tekstejään. Kirjalle on todellakin tilausta, sillä tekstin editointi on mystinen prosessi, josta harva kirjoitusopas puhuu (muuten kuin oikoluvun näkökulmasta). Tartuin siis kirjaan innoissani ja kokosin siitä kymmenen hyvää vinkkiä kirjoittamista ja editointia varten.

1 Suunnittele...
Menetelmät vaihtelevat, mutta moni kirjailija kertoo suunnittelevansa tekstejä ennen kirjoittamista. 
Jos teksti on hyvin suunniteltu ja haudottu, sen voi kirjoittaa nopeasti eikä se vaadi niin paljon editointia. Antti Heikkinen kertoo kirjoittaneensa Heikki Turusesta kertovan kirjan vain viikossa. Asta Ikonen kirjoittaa kirjoistaan vain yhden version, koska ei viitsi kirjoittaa suttua.

2 ...mutta älä aseta liian tiukkoja raameja. 
Esimerkiksi Jukka Itkonen sanoo, että jos mielikuvitusta kahlitsee liikaa, siitä kärsii sekä kirjoittaja että lukija.
Myös Sirpa Kähkönen haluaa lähteä tekstiin seikkailulle, eikä haluaisi kirjoittaa sellaista, josta itse tietää liikaa etukäteen.

3 Kirjoita välillä käsin.
Jukka Itkonen kirjoittaa käsin, koska silloin kirjoittamisessa on hengittämisen rytmi. 

4 Jätä lause tai luku kesken.
Aloitettua on monen kirjailijan mielestä helpompi jatkaa kuin lähteä täysin alusta.

5 Lue ääneen.
Esimerkiksi Tapani Bagge ja Tapani Kokko ovat huomanneet, että virheet löytyvät, kun tekstiä lukee ääneen.

6 Täydellistä ei tarvitse olla.
Ensimmäinen versio ei ole paras. Niina Hakalahti sanoo hyvin, että huono teksti on tie parempaan tekstiin.
Editointikin täytyy joskus lopettaa. Anneli Kanto pyrkii työssään riittävän hyvään. Hänestä tekstiä ei ole järkeä hioa loputtomiin, sillä pieniin parannuksiin ei kannata käyttää paljon työpanosta.

7 Tulosta teksti välillä.
Moni kirjailija tutkii kirjaa välillä myös paperiversioista. Siinä teksti näyttää erilaiselta kuin näytöllä.

8 Pidä taukoja.
Monen kirjailijan mielestä tekstin lepuuttaminen välillä kannattaa. Mikko Rimminen hidastaa tekemistään, että ehtisi löytää kaiken tarvittavan. Toisaalta esimerkiksi Sirpa Kähkönen kertoo kärsivänsä keskeytyksistä ja haluaa ennemmin työskennellä intensiivisesti sen jälkeen, kun on tekstin aloittanut. 

9 Keskity kerrontaan.
Tärkeintä ei ole mitä kerrotaan, vaan miten kerrotaan, väittää Mikko Rimminen. Hänestä sisältöä on maailmassa jo liikaakin, kieli itsessään on kiinnostava.

10 Kuuntele ammattilaista.
Kirjailijat pitävät kustannustoimittajan palautetta tärkeänä, vaikka myöntävätkin, etteivät heti osaa olla kaikesta samaa mieltä. 

Viimeistään tätä kirjaa lukiessa minulle selvisi, että kirjailijat työskentelevät hyvin eri tavoilla.  Osa suunnittelee hyvin tarkasti ennen kirjoittamisen aloittamista, mutta moni lähtee tapaani tutkimusmatkalle tekstin maailmaan, ja vasta editointivaiheessa kokoaa tekstin kasaan.

Kirjailijoiden työtavat editoidessa vaihtelevat myös suuresti. Osa näyttää lähipiirille, osa ei missään nimessä näyttäisi lähipiirille, vaan haluaa vain ammattilaisen palautetta. Osa pyytää palautetta alkuvaiheessa, osa loppuvaiheessa. Osa kirjoittaa tekstin kokonaan uusiksi, osa muokkaa vanhaa. Jotkut pääsevät kirjoitusmoodiin heti kun aikaa on, osa taas joutuu ensin hieman lukemaan vanhaa tekstiä.


Kysymyksiini kirjan editoinnista aika harva osasi vastata kovin konkreettisesti. Prosessia kuvailtiin vaistonvaraiseksi, oman tarinan tutkimiseksi ja opetteluksi. Tämä taitaa valitettavasti tarkoittaa myös sitä, että tekstin editoinnin oppii vain tekstiä editoimalla. Oma tyyli löytyy vain harjoittelun ja erehdysten kautta.