maanantai 26. huhtikuuta 2021

Kuinka kirja syntyy 20: Kustannussopimuksen jälkeen

Mitä tapahtuu kustannussopimuksen jälkeen? Kirjoittaminen ei suinkaan lopu, vaan tekstin muokkaaminen jatkuu. Mistä löytää motivaatiota, kun tekstin osaa jo ulkoa?

Kirjoituskaveri ja Tomato Timer
editointiapuna.
Kun viime syksynä kävin Otavalla, sain tietää kustannussopimuksesta. Muutaman päivän elin huumassa, mutta sen jälkeen työ jatkui. Sain lisää palautetta, ja teksti palasi muokattavaksi.

Vielä ei siis ole valmista. Teksti on toki jo kirjoitettu ja tarina alusta loppuun olemassa, mutta täyttä potentiaalia se ei vielä ole saavuttanut. Erityisesti kiinnitän tällä hetkellä huomiota siihen, että luomani maailma säilyttää kiehtovan mystisyytensä ja että kieli on loppuun asti hiottua. Tällä en nyt siis tarkoita pilkkuja ja kielioppia, vaan sitä kaunokirjallista tapaa, jolla haluan kertoa juuri tämän tarinan. 

Tunnustan, että motivaation etsiminen on ollut haastavaa. Siitäkin huolimatta, että on huippua päästä tekemään muokkauksia ammattilaisen palautteen perusteella ja muokkaus tekee tekstistä oikeasti paremman. Tämä teksti on vain pyörinyt työpöydällä jo niin kauan! Laskin huvikseni, kuinka monta eri versiota tekstistä löytyy koneeltani, ja sain tietää, että kustannustoimittajalle palautettu versio oli jo 118. En toki ole jokaista versiota muokannut alusta loppuun, mutta tästä lukemasta voi ehkä päätellä, että muokkauskierros jos toinen on jo tullut tehtyä.

Ei siis ihmekään, että teksti alkaa kyllästyttää, vaikka se rakas onkin. Osaan jo ulkoa osan kohdista, joten tekstiin on vaikea saada riittävästi etäisyyttä. Tuoreiden silmien etsimiseksi olen käyttänyt seuraavaa kolmea kikkaa:

1) Mahdollisimman pieni päivätavoite

Koska keskittymiskyky oli koetuksella, muokkasin tekstiä vain muutaman sivun päivässä. Pidin kuitenkin huolen siitä, että pysyin aikataulussa.

2) Tauot

Parin viikon välein ajoitin muokkausaikatauluuni taukoa. Laitoin siis tekstin syrjään ja kirjoitin välillä muuta. Ajallinen etäisyys tekstiin auttaa uppoamasta liian syvälle ja näkemään metsän puilta. Tai tekstin sanoilta. 

3) Paluu alkujuurille

Hain inspiraatiota ja motivaatiota sieltä, missä alun perin rakastuin tekstiin. Tein paluuta monella eri tapaa, kirjojen, kuvien ja muistojen avulla. Palautin mieleeni kerta toisensa jälkeen, miksi rakastan näitä hahmoja ja miksi haluan kertoa tämän tarinan. 

Inspiraatiota Aavan kivirannoille

Nyt talven muokkausurakka on ohi ja teksti on palannut kustannustoimittajan työpöydälle. Työ ei tähän lopu, sillä lisää muokkausta on taas luvassa muutaman viikon tauon jälkeen. Palautetta odotellessa aion malttaa pysytellä poissa Laaksosta ja Aavalta - korkeintaan ajattelen jatko-osaa ;)

* * *

Ajattelin ottaa selvää, kuinka kirja syntyy. Seuraan tässä blogitekstisarjassani yhden käsikirjoituksen matkaa valmiiksi kirjaksi. 

3 kommenttia:

  1. KS

    ja sitten kirja-arvostelija lukasee satojen työtuntien kirjan tunnissa kahdessa ja laukaisee varman mielipiteensä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se menee, vaikka välillä hullulta tuntuu 😁 Onneksi kirja-arvostelijat ovat kuitenkin yleensä käyttäneet vuosia oman ammattitaitonsa ja arviokykynsä hiomiseen. Ja sehän on jo suuri kunnia, että pääsee luettavaksi!

      Poista
    2. KS
      noinhan se menee, kuten kerrot: takana melkoinen taival monella arvostelijalla - rutinoituu, takoo hevosenkengän vaikka silmät ummessa niin kuin kyläseppä. :)
      Vilkasepa omaa alkuhaparointiani: Mukalla aloitin taonnan.

      Poista