Terveisiä omakustantajapäivästä

BoD:n omakustantajapäivän ohjelma kuulosti kiinnostavalta jo ennen kuin huomasin, että Juha Itkonen on tulossa puhumaan. Olisin saattanut jopa ostaa lipun, mutta onnetar suosi ja voitinkin sen arvonnasta.

Päivän alkupuheenvuoro toisteli jo tutuksi tulleita faktoja: Kustannusala muuttuu, omakustantaminen lisääntyy ja muuttuu ammattimaisemmaksi. Jos päivän yleisön ikäjakaumasta jotain voi päätellä, on omakustantaminen kuitenkin edelleen suosituinta varttuneemmassa iässä. Iso osa yleisöstä vaikutti myös olevan tietokirjailijoita. 

Aamupäivän ohjelma keskittyi markkinointiin. Kirjabloggaaja ja -vloggaaja Tiina Pasanen kertoi, kuinka kirjabloggaajaa kannattaa lähestyä. Ennen kuin omaa kirjaansa tarjoaa luettavaksi johonkin blogiin, kannattaa tutustua blogiin ja katsoa, olisiko oma kirja bloggaajan mielestä kiinnostava. Jos tämän jälkeen päätyy lähettämään viestin, kannattaa siihen liittää lyhyt kuvaus kirjasta ja itsestään sekä mielellään lyhyt lukunäyte. Sekin täytyy kertoa, mistä ja miten bloggaaja saa kirjan käsiinsä. 

Omasta kirjastaan voi, saa ja pitääkin puhua ylpeästi, mutta bloggaaja päättää kuitenkin lopulta itse, mistä on kiinnostunut ja mihin aika riittää. On siis turha esittää vaatimuksia bloggaajalle, joka tekee hommaa yleensä ilman palkkaa. Suurin osa vinkeistä oli ehkä maalaisjärjellä pääteltävissä (mutta siltikin ilmeisesti joiltain kirjoittajilta/kirjamarkkinoijilta hukassa), mutta Tiina oli ihana esiintyjä, joka muistutti siitä, miten tärkeää työtä kirjabloggaajat tekevät ihan vain rakkaudesta kirjoihin.

Kuva Kotron esityksestä

Markkinoinnin ammattilainen Virpi Kotro puhui puolestaan sisältömarkkinoinnista. Hän kehotti valitsemaan sosiaalisesta mediasta itselleen sopivat tilit ja olemaan aktiivinen niiden kautta. Vanhanaikainen tuputusmyynti ei enää toimi, vaan potentiaaliset ostajat täytyy ensin saada kiinnostumaan kirjoittajan persoonasta tai hänen jakamistaan jutuista. Kotrosta itsensä brändäys, verkostoituminen ja seuraajien hankkiminen kannattaa aloittaa jo ennen kirjan julkaisua, sillä luonnollisesti kustantajat ovat kiinnostuneita kirjoittajista, joilla on jo valmiiksi paljon seuraajia eli potentiaalisia lukijoita. 

Ajatus itseni brändäämisestä ja markkinoinnista herättää minussa aika ristiriitaisia ajatuksia, kuten varmasti monissa muissakin kirjoittajissa. Kotro vinkkasi, että vaikka onkin viestinnässään aito, se ei tarkoita sitä, että tarvitsee kertoa kaikki. Oman yksityisyytensä voi kuitenkin säilyttää, ja jokainen voi löytää oman tyylinsä olla yhteydessä lukijoihinsa.

Kotro muistutti kuitenkin, että somesta ei kannata odotella pikavoittoja. Pelkän tilin luominen ei riitä, vaan sisältöä pitää jaksaa miettiä ja tuottaa jatkuvasti. Sisältömarkkinointi siis kuulostaa helpolta, mutta vaatii aikaa, kärsivällisyyttä ja taitoa. (Itseltäni ei taida tällä hetkellä löytyä mitään noista.)

Päivän odotetuin puheenvuoro oli Juha Itkosen. Hän jakoi muutamia teesejä kirjoittamisesta, ja vaikka ne kaikki olivatkin kirjoitusoppaista tuttuja, oli kuitenkin erilaista kuunnella niitä suosikkikirjailijansa kertomana. Kertauksena vielä: Itkosesta kirjoittamisessa on tärkeintä, että aloittaa, ja että kirjoittaa säännöllisesti. Sen jälkeen on sitten aikaa kiinnittää huomiota kerrontaan ja yksityiskohtiin. Itkonen jakoi meille vielä itselleen kaikkien aikojen hyödyllisimmän kirjoitusvinkkinsä: Kirjoita kaikilla aisteilla.

Välissä ohjelmassa oli kielioppivinkkejä, ja viimeiseksi vielä haastateltiin kolmea omakustannekirjailijaa, Jussi Huhtalaa, Oili Valkilaa ja Aku-Petteri Korhosta. Heistä omakustantaminen houkuttaa, koska päätäntävalta on silloin täysin kirjoittajan, ja kirjoittajalla on myös sitä kautta parempi mahdollisuus saada tuottoa kirjoilleen. Kukaan heistä ei todellakaan ollut mikään omia muistelmiaan kirjoittava amatöörimummeli, vaan kaikki olivat loistavia esimerkkejä onnistuneesta ja myös ammattimaisesta omakustantamisesta. Valkila oli hyödyntänyt kirjansa taitossa omaa ammattitaitoaan ja Huhtalalla puolestaan oli ollut apunaan ammattilaisia. Omakustannekirjat voivat siis myös olla laadukkaasti ja ajan kanssa toimitettuja (jos joku nyt sitä vielä epäili).

Korjaamon Vintti tarjosi sopivan tilan myös verkostoitumiseen ja muiden kirjoittajien tapaamiseen. (Eli juuri sellaiseen sosiaaliseen toimintaan, jota normaalisti välttelen. ;) Ensi vuonna voisin todellakin mennä uudestaan, jos ohjelma on näin laadukasta. Suosittelen kaikille kirjoittajille genrestä ja kustantajasta riippumatta.