Kuinka kirja syntyy 4: Suunnittelua ja organisointia

Olen aina ollut laiska suunnittelija. 30 ennen 30 opetti minulle kuitenkin sen, että suunnittelua on pakko tehdä, ja mitä myöhemmin sitä tekee, sen vaikeampaa se on. Ei ole mukavaa saada valmiiksi 200-sivuista käsikirjoitusta ja huomata, että jokin perustavanlaatuinen asia onkin vinksallaan, ja kirjoittaa sitten koko teksti uusiksi.
Halusin välttää saman virheen Laakson poika, Aavan tyttö - kässärin kanssa, ja suunnitella tekstin rakenteen ennen kuin alkaisin varsinaisesti muokkaamaan tekstiä.

Suunnittelua varten huomasin pian tarvitsevani jonkinlaista organisointia. Lippusia, lappusia, kännykän muistiinpanoja, kirjoja, linkkejä ja tiedostoja alkoi kertyä taustatutkimusta tehdessä. Lisäksi minulla oli olemassa ensimmäinen tekstiversio, jonka kirjoittamisesta oli kulunut sen verran aikaa, etten tarkalleen muistanut enää, mitä olin kirjoittanut.

Lähdin liikkeelle siitä, että luin tuotokseni kertaalleen läpi (ja yritin olla kiinnittämättä liikaa huomiota siihen, miten karmeaa teksti oli). Nimesin kohtauksia ja merkitsin ne väliotsikoiksi. Otsikoista sain helposti kasattua Wordilla sisällysluettelon, josta ensinnäkin näin, mitä kaikkea oli jo kirjoitettu, ja millainen tekstin rakenne sillä hetkellä oli. Merkitsin myös, kuka oli missäkin kohtauksessa näkökulmahenkilönä. 

Tässä kätevänä apuvälineenä toimii Wordin siirtymissivupalkki, jonka avulla rakennetta on todella helppo hahmottaa ja lukujen paikkoja vaihtaa. (Sekä tietenkin palata tarvittaessa aiempiin lukuihin tarkistamaan ja lisäilemään asioita.)

Otsikoiden ei ole tarkoitus olla lopullisia,
vaan kuvata luvun päätapahtumaa.

Tämän lisäksi loin vielä erillisen tiedoston, johon kokosin sisällysluettelon perusteella tiivistelmää tekstistä. Kutsun tätä versiota tarinanrangaksi. Lisäsin jokaisen otsikon alle lyhyen kuvauksen luvun sisällöstä. Rangan avulla voi myös helposti tarkistaa, tuleeko jonkun näkökulmahenkilön kohdalla liian pitkiä taukoja, onko tapahtumajärjestys looginen, jne.

Tämän lisäksi loin omat tiedostonsa Aavalle, Laaksolle ja henkilöhahmoille. Sinne kokosin tietoa kummastakin kylästä, uskomuksista, tavoista, historiasta, kulttuurista. Henkilöhahmoista taas tiivistin tietoa ulkonäöstä, toiveista, haaveista ja historiasta. Yritin myös miettiä, mikä on jokaisen henkilön näkökulma tekstin teemaan.
 Muistiinpanotiedostoon kirjoitin kaikenlaista sekalaista mieleen tullutta, jolle ei ollut vielä paikkaa tekstissä. (Tiettyyn kohtaukseen liittyvät lisäykset lisään yleensä suoraan tekstiin luvun alkuun +merkillä, esim. +Aavan historiaa avattava tässä laajemmin.) 

Lisäksi minulla oli sekalainen kokoelma taustatutkimusmateriaalia, osa kuvina, osa muistiinpanoina, osa selaimen kirjainmerkeissä ja osa vain omassa päässäni. 
Kokosin kaikki tekstiin ja taustatutkimukseen liittyvät kuvat ja tiedostot yhteen kansioon, jonka rakenne näytti jossain vaiheessa tältä:

Tiedostoja ei kannata tietenkään luoda liikaa, mutta jos kaiken yrittää koota samaan tiedostoon, siitä tulee niin pitkä, että sieltä on hankala löytää mitään.

Moni kirjailija käyttää samaan tarkoitukseen apunaan muisti- tai leikekirjaa. Myös Scrivener tuntuu olevan suosittu ohjelma. Parasta menetelmää tuskin on, mutta suunnittelun, taustatutkimusmateriaalin ja muistiinpanojen organisointi vaatii joka tapauksessa jonkinlaisia ratkaisuja. Mitä nopeammin oman suunnittelusysteeminsä saa kasaan, sitä enemmän säästää aikaa. 

* * *

Ajattelin ottaa selvää, kuinka kirja syntyy. Seuraan tässä blogitekstisarjassani yhden käsikirjoituksen matkaa kohti valmista käsikirjoitusta. Vielä en tiedä itsekään, kuinka matka päättyy.