Kuinka kirja syntyy 5: Leikkaa, liimaa lukurakenne

Monien kirjoitusoppaiden mukaan suunnittelussa on paras lähteä isoista linjauksista kohti pienempiä. On tärkeää ensin miettiä, mikä on tekstin teema ja mikä on tekstin pääjuonen kaari. Apuna voi käyttää apuna esimerkiksi klassista sankarin matkan kaavaa. Tämä auttaa tekemään ratkaisuja sen suhteen, mitä otetaan mukaan, mitä jätetään pois ja mihin teksti painottuu.

Yksi tulkinta sankarin matkasta
Kuva: Wikimedia Commons

Isompien valintojen jälkeen tekstiä voi alkaa pilkkoa lukuihin. Teksti oli minulla aluksi vain otsikoita, joiden alle oli  kopioitu-leikattu-liimattu jo olemassa olevia pätkiä, ja kirjoitettu muistiinpanoja siitä, mitä missäkin luvussa tapahtuu. Pahimmillaan yhden luvun alla luki vain parilla lauseella, mitä haluaisin, että luvussa tapahtuu, ja sitten jouduinkin miettimään, miten se tapahtuu. Parhaimmillaan sain kokonaisia lukuja kertaalleen kirjoitettuina. 

Koko teksti tarvitsi huomattavaa muokkausta. Tässä vaiheessa en vielä kiinnittänyt huomiota tekstin yksityiskohtiin enkä pyrkinyt tuottamaan kovin kauniita lauseita. En edes tavoitellut tekstin lopullista muotoa. Tarkoitukseni oli vain ja ainoastaan luoda tekstin luuranko, sen muoto ja tukiranka. Tekstiä ei edes kannata kirjoittaa kovin valmiiksi, koska sitä joutuu koko ajan muokkaamaan edestakaisin. Yhden luvun muutos johtaa väistämättä muutoksiin toisissa luvuissa. Esimerkiksi henkilöiden ratkaisut eivät voi ilmestyä tyhjästä, vaan kaiken pitää olla lukijalle aiemmissa luvuissa perusteltu. (Ja mielellään vielä niin, ettei lukija tajua kirjoittajan johdattavan häntä kohti kyseistä lopputulosta.) Jos vaikka haluan, että henkilöt a ja b suutelevat, on jonkinlaista kiinnostusta (tai muuta motivaatiota) täytynyt ilmetä jo aiemmin tekstissä.

Jokaisella luvulla on oma ideansa ja tehtävänsä, ja jokaisen luvun täytyy asettua kokonaisuuteen oikealle paikalle. Parasta on tietysti, jos samassa luvussa onnistuu edistämään montaa juonen kannalta oleellista asiaa, saattamaan päätökseen jonkin jutun ja samalla hieman aloittelemaan vaivihkaa uutta.

Taustatutkimus, tekstin suunnittelu ja sen kirjoittaminen kulkivat minulla käsi kädessä. Alkuun taustatutkimus ja inspiraation hakeminen painottuivat, mutta mitä pidemmälle teksti eteni, sitä enemmän aloin kirjoittaa tutkimuksen ja suunnittelun pohjalta. Kirjoittaminen oli myös tutkimista, 
mitä mieltä henkilöhahmoni olivat tapahtumista. Välillä lopputuloksena oli yleislakko, välillä henkilöt lähtivät omille teilleen ja keksivät minua parempia ratkaisuja. Laakson Pihlaja ei vain suostunut sivurooliin, vaan otti tekstistä päähenkilön paikan. Kaksi henkilöä rakastui toisiinsa, vaikkei ollut tarkoitus. Toista paria taas en saanut pysymään yhdessä, vaikka olisin tahtonut.

Tämä vaihe oli pitkä ja tuskallinen. Kun ensimmäinen hallittu versio lopulta valmistui kesän lopulla useiden kirjoitusviikkojen jälkeen, tuntui se minusta ihmeeltä. Päänsisäinen, paikoin hyvinkin sekava tarina oli ensimmäistä kertaa hahmottunut muotoonsa. Toki teksti oli luurankomainen, mutta ensimmäistä kertaa joku toinenkin voisi lukea sen, ja saada jonkun käsityksen siitä, millainen tekstistä vielä tulee.

Tässä vaiheessa päätin pitää hieman taukoa ja ottaa etäisyyttä tekstiin, sekä pyytää siitä palautetta. 

* * *
Ajattelin ottaa selvää, kuinka kirja syntyy. Seuraan tässä blogitekstisarjassani yhden käsikirjoituksen matkaa kohti valmista käsikirjoitusta. Vielä en tiedä itsekään, kuinka matka päättyy.