Valmis on ruma sana

Sanasta valmis on tullut minulle kirosana. Se on tavoite, joka lipeää käsistä heti, kun sen hetken kuvittelee näkevänsä jossain suoran päässä. 30 jälkeen 30 tuntuu tällä hetkellä valmiilta. Tai ehkä olen vain kyllästynyt siihen. En minä tiedä. 

Versioita on
ainakin kertynyt
kansioon...
(nyt menossa 5.4)

Kirjan kirjoittaminen on ihan liian pitkä prosessi. Olen tullut siihen tulokseen, että itsepetos on ainoa tapa saada valmista. Siksipä vakuuttelen itselleni koko ajan, että teksti kyllä valmistuu, kun vain teen joka päivä jotain (vaikka todellisuudessa olen päiväkausia hionut yhtä ja samaa sivua). Sitä paitsi muokkaaminenhan voi lähteä sujumaan todella nopeasti jonkin yllättävän inspiraation vallassa (vaikka en tiedäkään, missä ihmeessä tälle inspiraatiolle on tilaa, kun töissäkin pitää käydä). Mistä sen tietää, ensi viikolla voi olla jo valmista (vaikken ole vielä kirjoittanut viimeisiä lukuja edes ensimmäistä kertaa). 

Itsepetoksen avulla saa itsensä töihin. Mutta mistä tietää, ettei koko homma ole itsepetosta? Että tässä on jotain? Että kun olen vuosia käyttänyt tähän, jotain toista kiinnostaa käyttää omasta elämästään muutama tunti sen lukemiseen? Olisiko sittenkin järkevämpi  käyttää aikansa johonkin, josta varmasti joskus tulee valmista?

Tässä syy, miksi kirjoitan tätä blogia. Olen pohtinut tätä asiaa ennenkin (täällä). Muistan, että tällaista on ollut aiemminkin, joten tämä saattaa olla jopa normaali vaihe valmistumisprosessia. Olen selvinnyt tästä jo kerran. Tälläkin kertaa jossain vaiheessa tulee piste, kun olen varma siitä, että teksti on valmis. Tai minulla ei ainakaan ole sille enää mitään annettavaa.

Aiemmasta oppineena olen (hieman vastahakoisesti) opetellut luovuttamaan tekstiä muiden käsiin jo, ennen kuin se on omasta mielestäni täysin valmis. Koska muiden palaute on järjettömän arvokasta. Vasta muiden silmät voivat lopulta kertoa, milloin teksti on valmis. Itse sokeutuu omalle tekstilleen väistämättä.

Ehkä siis on aika pitää pientä taukoa ja vielä kerran palata tekstin pariin. Mistäs sitä tietää miten pian (ehkä jo ensi vuonna) lukijatkin pääsevät Elinan kanssa Pariisiin?