Kirja syntyy lopulta lukijoiden mielessä. Kirjan julkaisua seuraavina kuukausina olen saanut keskustella sen aiheista ja teemoista haastatteluissa sekä tutustua lukijoiden ajatuksiin arvioissa.
On kulunut hieman yli puoli vuotta siitä, kun Laakson linnut, Aavan laulut saapui kotiini. Viralliseen julkaisupäivään oli tuolloin vielä aikaa, joten oli täydellinen yllätys, että ovikello soi ja painava pahvilaatikko saapui luokseni. Romaanin piteleminen käsissä tuntui epätodelliselta - siinä se lopulta oli, ihan oikea kirja!
Aikaa juhlimiselle ei kuitenkaan ollut. Virallisena julkaisupäivänä ulkoilin räntäsateessa lapseni kanssa ja siivoilin lattialta oksennuksia. Myöhemmin keväälle sain järjestettyä viikonlopun vapaaksi varsinaisia juhlia varten, mutta ne peruuntuivat hautajaisten takia.
Ensimmäiset lukija-arviot ilmestyivät onneksi ilahduttamaan yllättävän nopeasti. Ne olivat ihania! Kirja on myös saanut paljon enemmän huomiota kirjagramissa kuin osasin odottaa. Olen todella kiitollinen siitä, että niin moni lukija on löytänyt kirjani.
Ihanaa on myös se, että suurin osa lukijoista on pitänyt kirjasta. Arvioissa on kiitelty kieltä, maailmaa ja tunnelmaa. Valitettavaa on, että pari lukijaa on tulkinnut lopun tapahtumat tavalla, jota en todellakaan olisi toivonut. Jos jokin harmittaa niin se, etten vääntänyt Pajun loppuratkaisun kohdalla enemmän rautalangasta.
Keväämmällä minulla oli suuri kunnia saada kirjastani kiittävä arvio Helsingin Sanomiin. Se oli yksi parhaista yllätyksistä kirjan julkaisun jälkeen, sillä nuortenkirjoja harvemmin näkyy lehtien sivuilla. Tämän lisäksi minua haastattelivat Karjalainen sekä Espoon fantasia. Olin esiintymässä myös virtuaalisilla LANU!-festareilla ja Espoon Finnconissa.
Kallio-lavalla Helsingin kirjamessuilla
Syksyllä suuri unelmani toteutui, kun nousin Helsingin kirjamessuilla Kallio-lavalle haastateltavaksi. Oli liikuttava hetki kuulla pätkä romaanistani ääneen lausuttuna. Tämän lisäksi pääsin myös haastateltavaksi suomalaismytologiasta Mikko Kamulan kanssa.
Paljon ihanaa on siis tapahtunut. Kuukaudet kirjan julkaisun jälkeen ovat kuitenkin olleet parhaimmillaan todella kiireisiä, pahimmillaan henkisesti raskaita. Moni markkinointi-idea on jäänyt toteuttamatta, koska aikaa ja energiaa ei yksinkertaisesti ole ollut. En ole aina ehtinyt enkä jaksanut nauttia kaikesta siitä, mitä olen saanut. Harmittaa, että juuri tämä vuosi on ollut niin synkkä.
Kirjan valmistumista on myös aina seurannut kohdallani jonkinlainen tyhjyys. Kun raskas ja rakas projekti on tullut valmiiksi, on hetken aikaa vaikea löytää tilalle mitään muuta. Hiljalleen elämä ja ajatukset alkavat kuitenkin kääntyä kohti uutta.
Siksi on tullut aika päättää myös tämä blogitekstisarja. On ollut hienoa tehdä tämä matka Laakson ja Aavan maailmaan, mutta minun osaltani matka on tullut päätökseen. Onneksi tarina jatkaa elämäänsä lukijoiden käsissä. Toivon, että Pihlaja, Paju, Linne, Mai ja Lemek löytävät vielä paljon uusia ystäviä!
* * *
Ajattelin ottaa selvää, kuinka kirja syntyy. Seurasin tässä blogitekstisarjassani yhden käsikirjoituksen matkaa valmiiksi kirjaksi.
KS
VastaaPoista"Kirjan valmistumista on myös aina seurannut kohdallani jonkinlainen tyhjyys. Kun raskas ja rakas projekti on tullut valmiiksi, on hetken aikaa vaikea löytää tilalle mitään muuta. Hiljalleen elämä ja ajatukset alkavat kuitenkin kääntyä kohti uutta."
Palataas tuohon vielä.
Miltä kohtalotoverikirjailijan päiväkirja kolahtelee tunnelmiisi=
https://hikkaj.blogspot.com/2023/01/alpo-ruuth.html
Jakoja!
hj