Mikä olisi symbolisesti parempi paikka miettiä tavoitteita kuin uuden vuoden alku?
Viime vuonna mietin ensimmäistä kertaa konkreettiset tavoitteet tulevalle vuodelle. Kun palasin niihin vuoden lopussa, huomasin saaneeni yllättävän paljon aikaan. Kirjoittamistouhuissa edistys on niin hidasta, ettei sitä huomaa kuin pidemmällä tarkasteluvälillä. Siksi välitavoitteiden asettaminen auttaa hahmottamaan loputonta matkaa.
Sitä paitsi hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, eikö vain? *
*Ihan jokainen kirjoittaja tietää, että hyvin suunniteltu ei ole vielä ollenkaan tehty.
1. Lähden kohti jotain uutta.
Mietin pitkään, laitanko tämän tavoitteisiini ollenkaan. Päädyin sitten lopulta tekemään siitä ykkösen.
Minulle on ollut todella vaikeaa yhdistää kirjoittaminen ja opettajan työ. (En ymmärrä, miten esimerkiksi Tommi Kinnunen saa tähän yhtälöön mahtumaan vielä lapset, perheen ja Twitter-aktiivisuuden.) Niinpä asialle täytyy tehdä jotain, vaikka tähän liittyy aivan hirvittävästi epävarmuutta, ahdistusta ja pelkoa toimeentulosta.
Mitä se jotain uutta sitten on? Sitä en vielä tiedä, eikä se ole täysin minusta kiinni. Tiedän, että aion hakea Taideyliopiston kirjoittamisen maisteriohjelmaan, mutta muita hakijoita lienee lähes miljoona. Minä haen vielä takuulla kaikista suosituimman vaihtoehdon suosituimmassa suuntauksessa (kirjoittaminen perinteisissä lajeissa/ proosa).
Suomen kielen ja kirjallisuuden opintojen jatkaminen opintovapaalla on myös vaihtoehto. (Ja myös kovin järkevä, k0ska äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan pätevyys vain lisää mahdollisuuksiani jatkaa töitä opettajana.) Tämäkin toki edellyttää opiskelupaikan ja opintovapaan saamista. Paljon on siis vielä auki!
2. Pidän vähintään kahden viikon kirjoituskesäloman ja vähintään yhden kirjoitusvälipäivän viikossa (ainakin noin keskimäärin).
Jälleen mietin, kirjaanko tätä tavoitteisiini ollenkaan, mutta kyllä tämä on tavoite, ja vielä hyvin tärkeä.
Olen miettinyt ajanhallintaa todella paljon (täällä 10 vinkkiäni), ja ymmärtänyt, että sen tärkein pohja on lepo, liikunta ja riittävä ravinto. Näistä erityisesti tuo ensimmäinen on tuottanut minulle vaikeuksia. Syksyn aikana yritin lanseerata elämääni aivolepopäivän, ja havaitsin sen hyväksi. Jostain syystä en kuitenkaan saanut pidettyä siitä kiinni - minun on todella vaikeaa antaa itselleni lomaa ja levätä ilman huonoa omaatuntoa.
Siksi tämä on nyt lopulta tavoitteissani näin korkealla. Jospa ensi vuonna oppisin paremmin suunnittelemaan aikatauluuni myös lepohetkiä. Viime kesästä viisastuneena aion myös lomailla ilman huonoa omaatuntoa. Elämässä on muutakin. Ihan joka päivä ja joka viikko ei tarvitse istua koneen ääressä. Ei ehkä edes ihan joka vuoden joka kuukausi.
3. 30 jälkeen 30 lähtee maailmalle.
Tästäkään tavoitteesta en vielä tiedä juuri sen enempää, mutta teksti on nyt siinä pisteessä, että haluan sen pois käsistäni. Ihan kaikella rakkaudella, olen viettänyt sen kanssa nyt ihan riittävästi aikaa.
4. Laakso ja Aava valmiuspisteeseen ja kustantamoihin.
Minusta on ollut yllättävän mukavaa olla omakustannekirjailija. Siitä huolimatta haaveilen edelleen kustannussopimuksesta ja aion yrittää saada sen tälle tekstille.
Ennen kuin voin lähestyä kustantamoita on teksti luonnollisesti hiottava valmiiksi. Tällä hetkellä teksti on jälleen yhdellä editointikierroksella. (Menossa versio 7.8, vaikkei tämä taida kertoa mitään kenellekään muulle kuin itselleni.)
5. Suoritan kirjallisuuden perusopinnot loppuun.
Jäljellä on kaksi verkkokurssia vuoden alussa (kotimaisen kirjallisuuden historia ja kirjallisuuden analyysi) ja etätentti 11 klassikkokirjasta. Teoriassa on mahdollista tehdä kaikki maaliskuun loppuun mennessä ja pidän tätä jopa ensisijaisena tavoitteena. Tarvittaessa etätentin voi siirtää toukokuun tenttipäivälle.
6. Luen 80 kirjaa.
Lukeminen on tärkeää ja kirjoittajalle vieläkin tärkeämpää. Haluan, että se näkyy tavoitteissani. Mietin kuitenkin pitkään sopivaa lukumäärää (ja onko tätä järkevää mitata sivuina tai kappaleina ylipäätään). Viime vuoden 50 täyttyi jo kesäkuussa eli tavoite oli liian helppo. Sellainen tavoite ei motivoi.
Toisaalta viime vuosien n. 100 kirjaa tuntui vähän liialta ottaen huomioon, että opintoihin kuuluviin klassikkokirjoihin on budjetoitava hieman enemmän aikaa. Sitten taas katsoin muiden viime vuoden kirjakoonteja ja 100 alkoi kuulostaa aivan liian vähältä...
Päädyin lopulta siihen, että 1,5 kirjaa viikossa on minulle sekä sopivan realistinen että sopivan haastava tavoite. (1,5 x 52 =78 itse asiassa, mutta pyöristin seuraavaan tasalukuun.)
7. Lasten fantasiaromaanin ensimmäinen lukuversio.
Tämän toistaiseksi nimettömän esiintyvän tekstin ensimmäinen versio syntyi jo marraskuun aikana NaNoWriMo:ssa. Tämä kuukaudessa purskautettu raakaakin raaempi versio on tällä hetkellä aikamoinen sotku!
Mietin jälleen, mikä olisi sopiva konkreettinen tavoite, joka kuitenkin jättäisi tekstille riittävästi tilaa hakea muotoaan. Päädyin nimeämään tavoitteeni ensimmäiseksi lukuversioksi. Tällä tarkoitan sellaista ronskilla kädellä editoitua ensimmäistä versiota, jonka voisi antaa jo jollekin luettavaksi. Tekstissä olisi siis siinä vaiheessa hyvä olla ainakin alku, loppu ja keskikohta ja jonkinlainen koheesio, että lukija saa karkean käsityksen siitä, mitä kohti olen menossa ;)
8. Saan aikaan ensimmäisen version toisesta aikuisten romaanista.
Työn alla on kaksi aihiota, uusi chick lit -romaani ja vakavampi ohittelijaprojektiksi nimittämäni käsikirjoitus.
Kummankaan ensimmäisen version aika ei voi aikataulullisista syistä olla ainakaan ennen huhtikuuta, joten jätän vielä pohdintaan, kumpaan panostan.
Tässä kohtaa edessä on vaikea valinta, mutta täytyy muistaa, että tavoitteissani on jo kaksi loppusuoralla olevaa käsikirjoitusta ja lasten fantasiaromaani. Ei ole kovin realistista yrittää työstää viittä tekstiä saman vuoden aikana (päivätyön ohessa).
9. Pidän somekanavani aktiivisina.
Minulle some on vertaistukea ja nopea kanava ilmaista luovuutta. Tämän vuoden aikana olen tajunnut, miten paljon virtaa somesta on ammennettavissa. Siksi halusin pitää somen jollain tavalla tavoitteissani, vaikka viimeisen tavoitteen muotoilu jäi nyt melko epämääräiseksi.
Haluan kuitenkin pitää sometoimintani kevyenä ja aitona enkä rakentaa mitään virallista somestrategiaa. Ehkä jonkinlainen osatavoite voisi olla 30 ennen 30 -Facebook-sivujen kohtalon päättäminen ja sen miettiminen, mikä kanava sopii parhaiten mihinkin aktiviteettiin.
Tähän liittyen osa bloggaamisenergiastani siirtyy luultavasti Instagramiin ja Twitteriin. Olen miettinyt bloggaamista ja blogini tulevaisuutta jo jonkin aikaa. En usko blogien kuolemaan yleisesti enkä ainakaan omani. Viime vuonna kirjoitin eniten postauksia blogihistoriani aikana ja ideoita olisi vaikka kuinka, mutta toisaalta on selvää, että tarvitsen lisää aikaa työstää käsikirjoituksiani. Sitä ei tule muuten kuin niin, että luovun jostain.
Päätin jo luopua kuukauden kirjavinkkien kirjoittamisesta ja jatkossa mietin muutenkin tarkemmin, mitä blogissa kirjoitan. Bloggaaminen ei siis tähän lopu, mutta jatkossa postauksia tulee ehkä vähemmän. Strategiani voisi ehkä tiivistää vanhaan totuuteen laatu korvaa määrän.
+ Suunnitelmat on tehty muutettaviksi.
Minun on todella, todella vaikea luopua tavoitteesta, jos olen sellaisen asettanut, tai edes muuttaa sitä. Tämä on elämän käsittämättömiä asioita: Olen jostain syystä hirveän huolissani siitä, että tavoitteiden muuttaminen/poistaminen johtaisi siihen, että alkaisin laiskotella - eiköhän minun pitäisi ennemminkin olla huolissaan siitä, että en osaa laiskotella.
Annan siis jo tässä vaiheessa ihan kirjallisesti luvan itselleni säätää näitä tavoitteita vuoden aikana. Ohittelijaprojektin syntyminen opetti, että joskus jonkun tekstin on vain päästävä pöydälle aiemmin kuin olin suunnitellut. Vaikka yritin tehdä tavoitteet sellaisiksi, että niiden toteutuminen on omissa käsissäni, voi kuitenkin käydä niin, ettei joku lopulta olekaan minun hallittavissani. Muutenkin elämä on arvaamatonta ja ennen kaikkea sitä on muuallakin kuin tekstitiedostoissa (totean tämän noin kerran viikossa ja olen joka kerta aivan yhtä hämmentynyt).
Flunssasta huolimatta on jostain syystä pitkästä aikaa fiilis, että tämä vuosi tule olemaan mikään välivuosi elämässäni. Kohti uusia seikkailuja siis! (Kirjoittajana on tietysti ihanaa, ettei niitä kaikkia varten tarvitse lähteä itse kotisohvalta minnekään.)
Onnea ja menestystä kaikille muillekin vuoden 2019 tavoitteiden saavuttamisessa!
Vuotta 2018 on jäljellä enää pari hassua päivää. Vuosi katosi taas aivan käsittämättömän nopeasti, ja olisi helppoa ajatella, ettei mitään tapahtunut eikä mikään edistynyt. Onneksi ovat tavoitteet ja tilinpäätös - aika katsoa, mitä kaikkea olen saanut aikaiseksi.
1. Suoritin kirjoittamisen aineopinnot loppuun.
Tunnen vieläkin hieman haikeutta kirjoittamisen opintojen loppumisesta, mutta olen myös onnellinen siitä, ettei lähestyvästä opinto-oikeuden loppumisesta tarvitse enää stressata.
En yleensä jätä mitään lähellekään deadlineja, mutta nyt tein viimeiset palautukset viimeisenä päivänä ennen opinto-oikeuden loppumista. Tämän lisäksi lykkäsin jo aiemmin loputtomasti tietokirjoittamisen kurssin suorittamista. Mutta olen näistä asioista itse asiassa ylpeä, koska opin viimein hieman prokrastinaatiota ja priorisointia.
Lisää näissä blogipostauksissa:
Tietokirjoittamisen tuskissa
Kannattaako kirjoittamista opiskella?
2. Sain Laakson ja Aavan käsikirjoituksen välimaaliin.
Välimaali on kovin epämääräinen tavoite, mutta tunnen päässeeni siihen. Olen tekstin suhteen jopa pidemmälle kuin vuosi sitten uskoin voivani olla. Teksti on kasvanut ja on nyt aivan eri tavalla kypsä kuin odotin.
Tähän pisteeseen pääseminen aiheutti tosin ennenkokemattomia luomistuskia (ja tästä johtui myös viimeisten oppimistehtävien palautuksen jääminen viime tippaan). Kesän aikana olin tekstin suhteen epätoivoisempi kuin yhdenkään tekstin kanssa aiemmin, mutta opin ainakin sen, ettei luovaa prosessia voi itsekurilla ja pakottamisella viedä loppuun. Joskus tarvitaan taukoa ja toisia silmiä.
3. 30 jälkeen 30 on valmis.
Tulen hiomaan tekstiä vielä ensi vuonna, mutta jollain tasolla katson sen olevan nyt valmis. Tekstin julkaisusta ei ole vielä sen tarkempaa tietoa, mutta varmaa on, että haluan tekstin pois käsistäni ensi vuoden aikana.
Lisää näissä postauksissa.
4. Olen lukenut 97 kirjaa.
Tavoitteeni oli lukea 50 kirjaa joten olen ylittänyt tavoitteeni reilusti. Nyt mietin, ehtisinkö vielä ylittää 100 - niin tyypillistä, en koskaan voi olla mihinkään tyytyväinen!
Vuoden parhaista lukukokemuksista voi lukea ajatuksia kuukauden kirjavinkeistä.
5. Kirjoitin blogiin kuukauden kirjavinkit (ainakin melkein)
Tästä tavoitteesta onnistuinkin saamaan aikaan melkoisen kriisin. Olin kirjannut tavoitteisiin 12 kirjavinkkipostausta, joten nehän piti tehdä, vaikka koko homma alkoi maistua pakkopullalta. Lopulta huijasin marraskuun postaukseen kaksi vinkkiä.
Opin, että joskus tavoitteista pitää osata myös luopua, jos ne eivät enää tunnu järkeviltä. Asioita ei pidä tehdä pelkästään suorittamisen takia.
6. Kuinka kirja syntyy - blogitekstisarja on ajan tasalla.
Tällä hetkellä kasassa on 13 osaa ja ne pääsee lukemaan täältä.
Sarja päivittyy vielä, kunhan päivitettävää on.
7. Olen aloittanut uusia projekteja.
Marraskuun NaNoWriMossa kirjoitin ensimmäisen version lasten fantasiaromaanista. Siihen syntyi aivan uusia tasoja ja oivalluksia ensimmäisen version myötä ja sormet jo syyhyäisivät editoimaan. Teksti joutuu kuitenkin vielä odottelemaan.
Kirjoitin myös pari lukua uutta chick lit -romaania, joka myös joutuu odottelemaan vielä jonkin aikaa. Senkin suhteen ajatukset ovat kypsyneet paljon alkuperäisestä ideasta ja tiedän, että tekstissä on aineksia.
Tämän lisäksi syntyi mystinen ohittelijaprojekti, joka tyynesti kiilaa koko ajan muiden projektien ohi. Se on ihan liian vaikea enkä oikeastaan edes haluaisi kirjoittaa sitä, mutta sitä ei paljon kiinnosta epäröintini.
Tekstiä on syntynyt tähän mennessä n. 20 sivua ja lisää syntyisi, jos uskaltaisin kirjoittaa. Sen lisäksi tästä tekstistä on jo aivan järkyttävä kasa sekalaisia muistiinpanoja ja oivalluksia.
Tavoitteet siis täyttyivät. Mutta niiden lisäksi tapahtui paljon muuta...
30 ennen 30 ilmestyi äänikirjana.
Tällaista ihanaa yllätystä en olisi osannut tälle vuodelle edes toivoa! Kesällä sain viestiä Lind & Co:lta, että he haluaisivat tehdä kirjastani äänikirjan. 30 ennen 30 saikin tavallaan toisen elämän äänikirjana.
Se on saatavilla esim. Storytelissä ja BookBeatissa.
Olen inhorealistina kuunnellut liikaakin puheita siitä, miten kirjan elinkaari on vain pari kuukautta, mutta enää en niihin puheisiin usko. 30 ennen 30:n julkaisusta tuli tänä vuonna kaksi vuotta täyteen, ja äänikirjana tarina sai toisen elämän. Lukijoita ja kuuntelijoita on löytynyt edelleen.
Ajatuksiani kirjasta kaksi vuotta julkaisun jälkeen löytyy täältä.
Aloitin kirjallisuuden opinnot.
Odotin kuin kuuta nousevaa kirjoittamisen opintojen loppumista, ettei tarvitsisi enää stressata palautuspäivämääristä. Palautin viimeiset tehtävät viimeisenä päivänä täysin ryytyneenä ja vannoin, etten enää ikinä hanki itselleni ylimääräisiä opiskeluvelvollisuuksia. Ja sitten heti seuraavana päivänä meninkin ilmoittautumaan kirjallisuuden perusopintoihin...
Opinnot veivät syksyn aikana paljon aikaa kirjoittamiselta, mikä väistämättä stressasi. Toisaalta päätös oli ehdottomasti järkevä jatkon kannalta ja olen kyllä nauttinut opinnoista. Opiskelu on ehkä lempipuuhaani kirjoittamisen ja lukemisen jälkeen. Olen suorittanut tähän mennessä 13 opintopistettä ja keväälle jäljellä on 12, eli olen hyvässä tahdissa.
Kävin ensimmäistä kertaa Turun kirjamessuilla.
Voitin liput Kirsin Book Clubin arvonnasta ja innostuin lähtemään Turkuunkin messuilemaan. Pidin tunnelmasta ja toivon mukaan olen mukana ensi vuonnakin. Raportit täältä:
Turun kirjamessut 1/2: Yhteiskunnallisia teemoja
Turun kirjamessut 2/2: Kirjailijan työstä
Sain bloggaajapassin Helsingin Kirjamessuille.
Blogini on hakenut suuntaa, mutta loppuvuodesta tuntui, että innostuin siitä uudestaan. Bloggaajapassiin tiivistyy jollain tavalla se, että aloin tämän vuoden aikana pitää itseäni myös bloggaajana ja tietynlaisena sisällöntuottajana (vaikka inhoankin tuota sanaa). Tämä vuosi olikin blogihistoriani vilkkain vuosi!
En siis usko puheisiin blogien kuolemasta. Omalla kohdallani bloggaaminen ei ole loppumassa, joskin suunta muuttuu ja mukautuu.
Helsingin Kirjamessuista kirjoitin seuraavissa postauksissa:
Haluatko kirjailijaksi? Vinkkejä ja faktaa Helsingin kirjamessuilta
Kirjamessuperjantai: satujen loppuja, yönaisia ja kritiikkitapaus
Kirjamessulauantai: Itsesensuuria, feminisistä fantasiaa ja monimuotoisia hahmoja
Kokemuksia äänikirjoista ja Storytelistä
Perustin Instagram-tilin.
Instagramin kuolemaakin on jo hetki ennustettu, ja olen tapani mukaan tarttumassa trendiin siinä vaiheessa, kun se on jo ohi.
Instagram on kuitenkin ollut minulle juuri sopiva tapa pikaiselle luovuudelle ja sopii kirjoittajaminäni itseilmaisuun paremmin kuin Twitter tai Facebook. Jatkossa kuvittelisin, että Instagram on kirjoittajaminäni pääasiallinen viestintäkanava.
Vaikka tätä kuinka kääntäisi, on tämän vuoden tilinpäätös plussalla.
Minulla on paha tapa keskittyä siihen, mitä en ole saanut aikaiseksi ja mitä en ole vielä saavuttanut sen sijaan, että iloitsisin niistä askeleista, jotka olen päässyt eteenpäin. Kai kaikkien kirjoittajien elämä on enemmän tai vähemmän keskeneräisyyden sietämisen opettelua.
Yksi tämän vuoden teemoja ajatuksissani on ollut jatkuva kipuilu opettajan, kirjoittajan ja opiskelijan identiteettien välillä. On ollut oma valintani tehdä kirjoittamista sivutoimisena ja hankkia elantoni muualta. Turvallisuushakuisuuteni ansiosta toimeentuloni on turvattu, enkä voi voi edes valittaa työstäni sillä pidän siitä. Luova puoleni vain valitettavasti kärsii jatkuvasti ajan puutteesta ja tämän vuoden aikana on kypsynyt ajatus siitä, että minun on hakeuduttava kohti jotain uutta.
Mitä se sitten on, selviää toivottavasti vuonna 2019.
Tämän vuoden viimeiset päivät aion vielä lepäillä, lukea ja keräillä voimia kohti uutta vuotta.
Kirjoittamisoppaat keskittyvät usein ensimmäisen version tekemiseen. Mutta mitä tarkoittaa tekstin editointi? Miten se tapahtuu ja millaisia vinkkejä ammattikirjailijoilla on antaa?
Kirsi Pehkonen on koonnut kirjailijahaastatteluista kirjan Käsikirjoituksesta kirjaksi - miten kirjailijat muokkaavat tekstejään. Kirjalle on todellakin tilausta, sillä tekstin editointi on mystinen prosessi, josta harva kirjoitusopas puhuu (muuten kuin oikoluvun näkökulmasta). Tartuin siis kirjaan innoissani ja kokosin siitä kymmenen hyvää vinkkiä kirjoittamista ja editointia varten.
1 Suunnittele...
Menetelmät vaihtelevat, mutta moni kirjailija kertoo suunnittelevansa tekstejä ennen kirjoittamista.
Jos teksti on hyvin suunniteltu ja haudottu, sen voi kirjoittaa nopeasti eikä se vaadi niin paljon editointia. Antti Heikkinen kertoo kirjoittaneensa Heikki Turusesta kertovan kirjan vain viikossa. Asta Ikonen kirjoittaa kirjoistaan vain yhden version, koska ei viitsi kirjoittaa suttua.
2 ...mutta älä aseta liian tiukkoja raameja.
Esimerkiksi Jukka Itkonen sanoo, että jos mielikuvitusta kahlitsee liikaa, siitä kärsii sekä kirjoittaja että lukija.
Myös Sirpa Kähkönen haluaa lähteä tekstiin seikkailulle, eikä haluaisi kirjoittaa sellaista, josta itse tietää liikaa etukäteen.
3 Kirjoita välillä käsin.
Jukka Itkonen kirjoittaa käsin, koska silloin kirjoittamisessa on hengittämisen rytmi.
4 Jätä lause tai luku kesken.
Aloitettua on monen kirjailijan mielestä helpompi jatkaa kuin lähteä täysin alusta.
5 Lue ääneen.
Esimerkiksi Tapani Bagge ja Tapani Kokko ovat huomanneet, että virheet löytyvät, kun tekstiä lukee ääneen.
6 Täydellistä ei tarvitse olla.
Ensimmäinen versio ei ole paras. Niina Hakalahti sanoo hyvin, että huono teksti on tie parempaan tekstiin.
Editointikin täytyy joskus lopettaa. Anneli Kanto pyrkii työssään riittävän hyvään. Hänestä tekstiä ei ole järkeä hioa loputtomiin, sillä pieniin parannuksiin ei kannata käyttää paljon työpanosta.
7 Tulosta teksti välillä.
Moni kirjailija tutkii kirjaa välillä myös paperiversioista. Siinä teksti näyttää erilaiselta kuin näytöllä.
8 Pidä taukoja.
Monen kirjailijan mielestä tekstin lepuuttaminen välillä kannattaa. Mikko Rimminen hidastaa tekemistään, että ehtisi löytää kaiken tarvittavan. Toisaalta esimerkiksi Sirpa Kähkönen kertoo kärsivänsä keskeytyksistä ja haluaa ennemmin työskennellä intensiivisesti sen jälkeen, kun on tekstin aloittanut.
9 Keskity kerrontaan.
Tärkeintä ei ole mitä kerrotaan, vaan miten kerrotaan, väittää Mikko Rimminen. Hänestä sisältöä on maailmassa jo liikaakin, kieli itsessään on kiinnostava.
10 Kuuntele ammattilaista.
Kirjailijat pitävät kustannustoimittajan palautetta tärkeänä, vaikka myöntävätkin, etteivät heti osaa olla kaikesta samaa mieltä.
Viimeistään tätä kirjaa lukiessa minulle selvisi, että kirjailijat työskentelevät hyvin eri tavoilla. Osa suunnittelee hyvin tarkasti ennen kirjoittamisen aloittamista, mutta moni lähtee tapaani tutkimusmatkalle tekstin maailmaan, ja vasta editointivaiheessa kokoaa tekstin kasaan.
Kirjailijoiden työtavat editoidessa vaihtelevat myös suuresti. Osa näyttää lähipiirille, osa ei missään nimessä näyttäisi lähipiirille, vaan haluaa vain ammattilaisen palautetta. Osa pyytää palautetta alkuvaiheessa, osa loppuvaiheessa. Osa kirjoittaa tekstin kokonaan uusiksi, osa muokkaa vanhaa. Jotkut pääsevät kirjoitusmoodiin heti kun aikaa on, osa taas joutuu ensin hieman lukemaan vanhaa tekstiä.
Kysymyksiini kirjan editoinnista aika harva osasi vastata kovin konkreettisesti. Prosessia kuvailtiin vaistonvaraiseksi, oman tarinan tutkimiseksi ja opetteluksi. Tämä taitaa valitettavasti tarkoittaa myös sitä, että tekstin editoinnin oppii vain tekstiä editoimalla. Oma tyyli löytyy vain harjoittelun ja erehdysten kautta.
