Kuinka markkinoida omakustannetta?

Hyvänkin tekstin tarvitsee löytää lukijoidensa luo. Mutta kuinka ihmeessä se tapahtuu? Kuinka omakustannetta voisi markkinoida, vaikka käytettävissä ei ole rahaa eikä apuvoimia?

En tiennyt juuri mitään kirjan markkinoinnista, kun julkaisin 30 ennen 30:n, joten lähdin matkaan nollasta nollabudjetilla. Markkinointimatkani aikana olen ylittänyt itseni, yllättynyt ja onnistunut, mutta myös tehnyt aloittelijan virheitä ja kohdannut pettymyksiä. 

Nämä 15 +1 vinkkiä kirjan markkinointiin on koottu omista kokemuksistani.

1. Tee hyvä teksti.
Tämä askel on välttämättömin ja tärkein, joten siihen kannattaa ehdottomasti käyttää eniten aikaa. 
On toki aika itsestäänselvää, että kirjoittajalle teksti on aina tärkein ja että vain hyvä teksti kannattaa julkaista. Mutta. Vaikka suhtauduinkin todella vakavasti tähän vaiheeseen, mietin jälkeenpäin, olisiko sittenkin pitänyt etsiä vielä yhdet tai kahdet silmäparit tekstiä kommentoimaan. Koska siinä vaiheessa kun teksti on kaikkien luettavissa, sen oikeasti haluaa olevan hyvä.

2. Panosta ulkonäköön.
Mieti, millä perusteella itse tartut kirjaan kirjahyllyssä. Kyllä vain, houkutteleva ulkonäkö houkuttelee myös lukemaan. Minä olin liikkeellä pienellä budjetilla, joten tein kannen itse. Kehotan kuitenkin miettimään, olisiko tämä se paikka, jossa käyttäisi hieman rahaa ja pyytäisi apua ammattilaiselta. Vaikka ulkonäkö ei ole kirjassa todellakaan tärkeintä, on sillä kuitenkin suuri vastuu ensivaikutuksesta.

Oman kirjani kannen tein canva.com-sivustolla.

3. Mieti markkinointia jo ennen julkaisua.
Tässä vaiheessa tein kaikki mahdolliset virheet, koska en ensin edes aikonut markkinoida kirjaani mitenkään. (Lisää ajatuksistani ja tunteistani tähän liittyen täällä.) Kirja ei kuitenkaan löydä lukijoita, jos ei siitä kukaan kerro eteenpäin. Koska markkinointia on pakko ajatella, kannattaa sitä ajatella mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Mitä suunnitellummin kirjaa markkinoi, sen paremmin se varmasti onnistuu.

Kannattaa tietenkin ensin ottaa selvää, mitä muut ovat tehneet. Postauksen lopussa muutama lukuvinkki minulta.

4. Mieti, mikä kirjassasi on erityistä.
Tämäkin on tavallaan itsestäänselvää, mutta minulla kesti silti tajuta tämä. On turhaa tarjota kirjaa luettavaksi tai ostettavaksi, jos ei edes itse tiedä, mitä se edustaa ja miksi se kannattaisi lukea.

30 ennen 30 on esimerkiksi suomalaista chick litiä. Se on kansainvälisten esikuviensa mukaisesti kepeää ja hieman liioittelevaa, mutta siinä ei shoppailla merkkivaatteita suurkaupungin kaduilla. Tapahtumien näyttämönä on suomalainen pikkukaupunki ja päähenkilönä tavallinen arjen sankaritar.

5. Tee kirjallesi myyntisivu.
On hyvä, että kirjasta on löydettävissä lisätietoja netistä. Myyntisivusta kannattaa tehdä tietenkin mahdollisimman näyttävä ja myyvä, ja sitten kannattaa tietysti miettiä, miten saisi ihmiset vielä tulemaankin sivulle.

Mietin itse, tekisinkö kirjalle omat kotisivut, mutta päädyin ratkaisuun, jossa kirjalla on oma sivunsa blogissani sekä Facebook-sivu. Kerron sivuilla kirjasta ja kuinka siihen pääsee tutustumaan sekä jaan uutisia kirjaan liittyen, mm. tietoa kirjastojen tilauksista, haastatteluista, arvonnoista, arvioista jne. 

6. Tee Facebook-kampanja. (Tai muu sometempaus.)
Somemarkkinoinnista puhutaan monesti kuin se olisi oikotie onneen. Teknisesti on toki helppoa luoda somesisältöä, ja teoriassa sille voi nopeasti ja ilmaisesti saada paljon näkyvyyttä. Todellisuudessa some on niin valtavan täynnä kaikkea, että vaaditaan taitava ja onnistunut postaus, että se lähtee leviämään, ja siltikin vähän tuuria. Hätäisesti hutaistu postaus harvemmin lähtee lentoon, vaan näkyvyyden saaminen voi vaatia jatkuvasti tuotettua sisältöä. 

Minulla ei ollut aikaa eikä energiaa massiiviseen somekirjoitteluun, mutta pidin Facebookissa joulukalenteria kirjaan ja jouluvalmisteluihin liittyen. Järjestin myös gallupin, jonka vastaajien kesken arvoin palkinnoksi kirjan tai kahvit.

7. Ehdota luettavaa bloggaajille.
Laita rohkeasti viestiä kirjabloggaajille, kerro heille kirjastasi ja ehdota, että he lukisivat sen. Viestiä lähettäessä kannattaa miettiä, kenen blogiin kirja sopisi. Viestejä ei kannata lähettää kaikille mahdollisille bloggaajille, jo senkin takia, että ainakin itse haluaisin viestini olevan persoonallinen, jolloin on todennäköisempää, että myös kirja kiinnostaa. (Joitain lisävinkkejä kirjabloggaajien lähestymiseen löydät BoD:n omakustantajapäivästä kertovasta blogitekstistäni.)

Huomasin kuitenkin, etten lainkaan osannut ennustaa, kuka kirjaani tarttuisi. Jotkut, joiden oletin innostuvan, eivät edes vastanneet viestiini, mutta sen sijaan 30 ennen 30 arvosteltiin Kirjavinkeissä, vaikken todellakaan odottanut saavani arviota sieltä. 

8. Kerro kirjastasi medialle.
Tämä tuntui todella oudolta ja jouduin keräämään kauan rohkeutta, että uskalsin lähestyä lehtiä. Tässäkin kohtaa mietin ensin, mitkä lehdet voisivat olla kiinnostuneita minusta tai kirjastani, enkä lähetellyt sähköpostia koko maan lehdistölle.

Pidin epätodennäköisenä, että minä tai kirjani herättäisimme kiinnostusta, mutta yllättävää kyllä, minua haastateltiin sanomalehti Karjalaiseen sekä Kotiseutu-uutisiin. Oli aivan mieletöntä saada kirjasta vielä arviokin Karjalaiseen! 

9. Hyödynnä kontakteja.
Kotiseutuni lehdet kiinnostuivat minusta, joten kirjani sai huomiota pohjoiskarjalaisen taustani takia. Kannattaa siis miettiä, minne oman sosiaalisen verkoston lonkerot ulottuvat. 

Tietenkin jos tunnet (jonkun joka tuntee) kirjakauppiaan, kustannustoimittajan, toimittajan, kirjabloggaajan tai markkinoinnin asiantuntijan, sen parempi. Ota yhteyttä. Kaikki apu, jonka voit saada, on arvokasta.

10. Ole valmis olemaan itse esillä.
En halunnut kirjaa julkaistessani olla mitenkään esillä, halusin vain, että kirjaani luettaisiin. Sitten äkkiä olinkin menossa Karjalaisen haastatteluun. Apua, kuvani oli tulossa lehteen!

Niinhän ne väittävät, että kirjoittaja on se varsinainen tuote, jota myydään, kirja vain sivuseikka. Kirjoittajalle ajatus on tietenkin kummallinen, koska kirjoittajalle teksti on aina tärkein. Myös introverttina tyyppinä esillä oleminen ei ole mitenkään erityisen houkuttelevaa.

Toisaalta itsekin luen todennäköisemmin kirjan, jonka kirjoittajasta olen lukenut tai kuullut aiemmin. Joten ehkä kannattaa miettiä itselleen sopivaa tapaa tuoda itsensäkin esiin. Kaikkea ei silti tarvitse kertoa.

En ole ollut kovin aktiivinen tämän asian suhteen itse, mutta en tietenkään kieltäydy tilaisuuksista tulla nähdyksi. Haastattelujen lisäksi sain kunnian tulla lisätyksi pohjoiskarjalaisten kirjailijoiden Latvavesiltä- sivustolle.

11. Ole yhteydessä kirjastoihin.
Suomen kirjastolaitos on mahtava paikka. Se haluaa tarjota jokaiselle jotakin, ihan todella. Yllätyin siitä, miten avomielisesti kirjaani tilattiin eri puolille Suomea. (Tämä kannattaa tehdä jo sen takia, että on kiva miettiä, missä ja kenellä lainassa olevat kappaleet ovat...)

12. Myy itse.
Tilasin itselleni pienen painoksen myytäväksi tutuille. Kädestä käteen oli mahdollista myydä kirjaa ostajalle halvemmalla ja kuitenkin saada siitä itse parempi tuotto. Ostaja sai myös tietenkin henkilökohtaisen omistuskirjoituksen.

Sukulaiseni, ystäväni ja tuttavani olivat mielettömän positiivisia ja kannustavia, enkä voi kiittää heitä tarpeeksi siitä, että he uskoivat tekstiini niin paljon, että ostivat sen. Tulin kirjaa myydessäni samalla tavanneeksi tuttuja, joita en ollut nähnyt pitkään aikaan, joten jo senkin takia koko projekti oli kannattava.

13. Huolehdi, että kirjasi löytyy lukupalveluista.
Kirjan olisi hyvä löytyä ainakin Goodreadsista ja Kirjasammosta. Ei ole haittaa, jos kirjan lisää jollekin lukulistalle. Tietenkin lukijoiden arviot ovat plussaa.

Omasta kirjastani on myös Wattpadilla houkutteena muutama luku luettavaksi.

14. Osallistu kilpailuun. 
Kannattaa pitää silmät auki, jos lähistöllä on kilpailu, jonka kautta voisi saada kirjalle tai itselleen näkyvyyttä. Omakustanteita on palkittu ainakin Möllärimestari- ja Indie Book Awards -kilpailuissa, mutta oman kirjani julkaisun ajankohtaan ei kumpikaan sopinut.

Silmät kannattaa pitää kuitenkin auki, jos kohdalle osuus jotain, joka voi matkan varrella auttaa. Omalle kohdalleni osui BoD:n markkinointikilpailu, jossa oli mahdollista voittaa kirjoja tai kirjailijahaastattelu.

15. Ole luova.
Jos keksit jotain, mitä kukaan muu ei ole aiemmin tehnyt, onnistut varmastikin herättämään paremmin kiinnostusta. Voisiko kirjan ympärille järjestää jonkinlaisen tempauksen tai olisiko jossain joku taho, jota se voisi kiinnostaa? 

+ Älä lannistu.
Tämä bonusvinkki on itse asiassa yksi tärkeimmistä. Kaikki ei ole omissa käsissä, vaikka olisi valmis tekemään paljon töitä. Kaikki viestit eivät saa vastausta ja kirjan menestyminen on todella monen tekijän summa. Vanha totuus pätee kuitenkin tässäkin: Jos ei edes yritä, ei voi voittaa.

Tässä vielä linkkejä, joiden takana pohditaan omakustanteiden ja kirjojen markkinointia yleisesti: 
Tarja Leinosen opinnäytetyö: Pienkustantamon kirjailijan markkinointipanos
Jussi Keinonen: Kannattaako kirjoja mainostaa (Kiiltomato)
Markkinoinnin syvin olemus (Kirjailijan taiteilijaelämää)
Kirjan markkinoinnista (Normandiani)
Monipuolinen markkinointi myy kirjaa (BoD-blogi)
Kokemuksia omakustantamisesta (Koko lailla kirjallisesti)
Näin rikastut omakustanteilla (Maijan ilmestykset)
Käsikirjoitus on valmis, mitä seuraavaksi (Ei oo totta)
Viisi vinkkiä luovaan markkinointiin (Type & Tell -blogi)
Aki Järvisen vinkit markkinointiin (Image -blogi)

Miltä nyt tuntuu, Katri Sisko?

Olen nyt lähes kaksi viikkoa ollut suomalaista chick litiä julkaissut kirjoittaja. Miltä nyt tuntuu?

Tuntuu haikealta. Teksti on nyt maailmalla, ja en aio palata sen pariin enää. Yksi polku on kuljettu loppuun ja tavallaan ikävöin Elinan maailmaa. 

Tuntuu surulliselta. Toivoin, että 30 ennen 30 saisi kustannussopimuksen, tietenkin. Toivoin, että se saisi enemmän näkyvyyttä, ja sitä markkinoitaisiin, ja se saisi sellaista huomiota, jota se mielestäni ansaitsee. Nyt teksti jää ehkä vain pienen piirin luettavaksi. Se voi tarkoittaa myös sitä, että 30 jälkeen 30 ei koskaan tule valmiiksi, eli senkin kohtalo jää kovin surulliseksi.

Tuntuu oudolta. Muut pääsevät lukemaan tekstiäni! Yllättävän vähän olen stressannut siitä, mitä muut tekstistä ajattelevat, koska olin päästänyt siitä jo henkisesti irti. Silti. Vähän kuin päästäisi ihmisiä  hieman kurkkimaan päänsä sisään. Outoa on sekin, että itse on työstänyt tekstiä vuosia, toinen voi lukea sen yhdessä hujauksessa. 

Tuntuu ihanalta. Tunnen oikeasti, että teksti oli valmis julkaistavaksi, ja että se täytyi julkaista. On niin hienoa katsella omaa kirjaansa myynnissä, vaikkei sitä nyt kukaan ostaisikaan!

Tuntuu helpottuneelta. Olen tehnyt ratkaisuni, eikä tarvitse enää miettiä. Ratkaisu oli myös oikea ainakin siinä mielessä, että päähäni alkoi heti tulvia uusia ideoita ja jaksoin edistää muita projekteja. En ollut enää jumissa, vaan pääsin eteenpäin.

Tuntuu toiveikkaalta. Tällä viikolla on tarkoitus palauttaa seuraavan kurssin oppimistehtävät ja saada kasaan seuraavat 5 opintopistettä. Samoin seuraava projekti lähenee seuraava askelta ja ehkä, ehkä tällä viikolla maailmalle lähteekin jo seuraava käsikirjoitus...

Sadonkorjuuta odotellessa

Aihetta juhlaan

Ensin hyvät uutiset: Minusta tulee pian julkaissut kirjoittaja! 

Olen nyt pitkään pyöritellyt sormea omakustannepalvelun julkaisunapilla, miettinyt kehtaanko, miettinyt kannattaako. Tänään sitten viimein klikkasin. Minut sysäsi reunan yli se, että sain taas yhdestä kustantamosta jo tutuksi tullutta palautetta: Tämä on hyvä, mutta emme me tätä julkaise. Kyseessä tuskin oli merkki universumilta, mutta siltä se hieman tuntui. Aika mennä eteenpäin.

Olen jo kovin tottunut hylkäyskirjeisiin. Jo se, että ylipäätään olen saanut jonkinlaista palautetta useammasta kustantamosta, tuntuu aikamoiselta voitolta, koska henkkoht palautetta saa vain 5% tekstinsä lähettäneistä. Puhumattakaan siitä, että ainakin kolmessa kustantamossa tekstini julkaisemista ihan oikeasti harkittiin! Viimeisin kommentti oli, että teksti on täysin julkaisukelpoista ja kerronta sujuvaa, mutta ei vain sovi julkaisuohjelmaan.  Täytyy muistaa, että kyseessä on kuitenkin vasta ensimmäinen oikeasti valmiiksi tullut romaanikäsikirjoitukseni.

Mutta ei siitäkään pääse mihinkään, etten yltänyt niihin viiteen promilleen, jotka pääsevät kustantamoiden listoille. Osasyy on varmastikin se, että kustantamot haluavat myydä, ja minun kirjani ja suomalaisen chick litin kohderyhmä on pieni. Suurin syy on tietenkin se, että kirja on hyvä, mutta ei vain riittävän hyvä, kun rima on hurjan korkealla. Tavallaan tässäkin, etten saanut kustannussopimusta, on hyvä puolensa - suomalaista chick litiä edustava kirja on minulle aikamoinen genreharha-askel, joten mieluummin ehkä julkaisenkin varsinaisen esikoiseni sellaisen genren alalta, jonka parissa haluan tulevaisuudessa jatkaakin.

Miksi sitten julkaista teksti itse? Tätä olen pohtinut monesti, ja lopulta jäljelle on jäänyt kaksi painavaa syytä: Jos kaksikin ihmistä lukee kirjan, se on kaksi ihmistä enemmän kuin pöytälaatikossa. Lisäksi tämä projekti ansaitsee arvoisensa komeat hautajaiset, vaaleanpunaiset ja suklaahippuiset! Paljon on aihetta juhlaan, olen kirjoittanut ihan oikean romaanin, ja edelleenkin pidän siitä suurelta osin.

Joten kiitän ja kumarran. Kiitos, Elina, näistä yhteisistä vuosista, ja hyvää matkaa maailmalle!

Haluatko omakustannekirjailijaksi?

Olen kirjoittanut tästä aiemminkin jo useasti (mm. täällä), mutta haluan kirjoittaa tästä vielä. Kun h-hetki on lähellä, kaikki epäilyttää, joten haen kai jonkinlaista mielenrauhaa.

Olen haaveillut kustannussopimuksesta ja kirjailijaksi tulemisesta lapsesta asti. Pitkään kyse olikin vain unelmasta, jostain kaukaisesta, ehkä sitten joskus kun. Jossain vaiheessa matkaa otin homman tosissani ja aloin tehdä töitä. Syntyi ja kehittyi montakin projektia, joista monien mutkien kautta (lisää esim. täällä ja täällä)pisimmälle on päässyt 30 ennen 30. 

Olen lähettänyt nyt käsikirjoituksen 21 kustantamoon, eli käsittääkseni kaikkiin, joissa voitaisiin edes etäisesti olla kiinnostuneita siitä. Olen saanut vinon pinon monistettuja hylkäyskirjeitä (näistä lisää täällä) ja vastaus puuttuu vain parista kustantamosta. Pari vastausta on ollut positiivissävytteistä, mutta useampi kustantamo on vastannut, ettei chick lit kiinnosta. Kahdesta sanottiin, etteivät edes lue kässäriä, koska heillä on ohjelma täynnä pitkälle tulevaisuuteen. Yhden kustannustoimittajan kanssa muokkailin kässäriä pitkälle, mutta fakta on, ettei minulla tänä päivänä ole kustannussopimusta, eikä näyttäisi tulevankaan.

Haluanko omakustannekirjailijaksi? Ei kai sitä kukaan tosissaan kirjoittava halua. Kaikki ne vuodet, kun olen haaveillut kirjan julkaisemisesta, en ole koskaan ajatellut omakustannetta. Koska ajattelin, että jos kirja on hyvä, se kyllä julkaistaan. Omakustanteet ovat roskaa ja amatöörien tekeleitä.

Olen muuttanut mielipidettäni. Ensinnäkin kustantamot tavoittelevat voittoa, ja silloin kässärini tapainen tarina, jonka kohdeyleisö on pieni, ei välttämättä ole houkutteleva, vaikka olisikin hyvä. Toisekseen kirjoittamisen opinnoissa olen saanut laajemman käsityksen tekstien julkaisemisesta. Perinteisen kustantamon kenttä on kapea, ja maailma muuttuu. Moni julkaisee itse netissä, koska se on niin helppoa. (Pohdin tätäkin jo täällä.)

Ja mitä sitten, jos ei saa kustannussopimusta? Jäljelle jää tasan kaksi vaihtoehtoa:
1) Luovuttaa, ja heittää hukkaan kaikki se työ, jonka olen tehnyt kässärin eteen. 
2) Julkaista kässäri omakustanteena, ja antaa muillekin mahdollisuus lukea se. 


Vaihtoehto 1 nyt vain ei houkuttele. Olen tehnyt kässärin eteen niin ziljoonatriljoona tuntia työtä, ettei niitä kannata edes laskea. Eivätkä ne tunnit ole menneet minusta hukkaan, koska minä pidän tarinasta. Olen saanut siitä positiivista palautetta kaikilta sen lukeneilta. Okei, lukijat ovat poikaystäväni, siskojani ja kavereitani, jotka eivät ole kirjallisuuden ammattilaisia ja tuskin lyttäisivät huonompaakaan tekstiäni, joten toki tähän tuleekin suhtautua kriittisesti. Pitääkö kukaan muu tekstistä? En tiedä. Ehkä ei. Mutta jos kässäri on pöytälaatikossani, en saa sitä koskaan tietääkään. 

Tottakai kritiikki pelottaa. En ole antanut tekstiäni julkisesti luettavaksi ikinä ennen. Kynnys on huiman korkea. Onko tekstini hyvä? Onko se valmis? En tiedä! Minusta tuntuu, että se on, mutta voin hyvin olla väärässä. Tekstiä voisi muokata loputtomasti ja varmastikin vielä parantaakin, mutta kuinka kauan sitä kannattaa tehdä? Erään kirjailijan vinkki oli, että teksti on valmis silloin, kun kirjoittajalla ei ole sille enää annettavaa. Ja siltä minusta tuntuu nyt: Haluan laittaa pisteen tälle projektille. Ja sellaisen näkyvän, tyylikkään pisteen kuin tämä projekti ansaitsee.

Omakustanteessa on omat hyvät puolensa. Kukaan ei takuulla tule pyytämään haastatteluja, ja touhu on ihan omissa käsissä ja siitä saa tehdä ihan omannäköistä. Olen alkanut olla jopa sitä mieltä, että omakustanteita pitäisi tehdä enemmän, että yleisö saisi oikeasti päättää, mistä se pitää, eivätkä kustantamot. 

Tietenkin omakustanne voi olla monella tapaa myös huono juttu, mutta minusta tarinani ansaitsee mahdollisuuden löytää lukijansa. Jos se edes yhdelle ihmiselle tässä maailmassa tuottaa iloa, on koko tämä omakustannerumba silloin ollut sen arvoinen.

Visuaalivamma

Olen selvästikin visuaalinen ihminen: Opin näkemällä (ja vain näkemällä), näen tarinani hyvin visuaalisina ja yliopiston puheviestinnän kurssilla opin, että myös puhun hyvin visuaalisesti (kuin näkisin puhumani edessäni ja kuvailisin sitä, mikä johtaa siihen, että kuvailen ensin yhtä paikka ja sitten toista eli puheeni hyppii ja pomppii, koska tavallaan kuvittelen puhekumppaninikin näkevän puheeni kohteen). Nautin myös kauniista maisemista, tauluista ja sisustuksesta ja minusta on mukavaa ottaa ja katsoa valokuvia.

Mutta. Olen täysin kyvytön piirtämään, maalaamaan, sisustamaan, suunnittelemaan kansia! Olenkin tullut siihen tulokseen, että kärsin jostain visuaalivammasta. Visuaalisuus on minussa, mutta ei vain pääse purkautumaan. Näin sen täytyy olla. 

Siksi viimeaikaiset puuhailuni sosiaalisessa mediassa ovat täysin ylittäneet kykyni. Kehittelin itselleni jo logonkin ja sen pohjalta blogin uuden ulkoasun:

Aina välillä saan itseni kiinni ajattelemasta, että kehtaanko ja hävettää. Sitten taas muistan, että teen tätä itselleni, ja että ei tämä visuaalinen puoli ole tässä se tärkein, vaikka olenkin nyt siihen hieman hurahtanut. 

Sitä paitsi olen vakuuttunut siitä, että visuaalivamma luokitellaan pian ihan oikeaksi vammaksi.

Plan B, C & E

Posti toi taas yhden hylkäyskirjeen. Avaamatta jo tiesi, mitä se sisältää. Toivoin, että olisi edes jotain persoonallista ja kivaa, mutta ei. Täysin monistettu, ei edes käsikirjoituksen nimeä oltu viitsitty liittää hylkäykseen.

Koska kovin monesta paikasta en enää vastausta odota, on Suomen kustantamot kohta käyty läpi. Mielestäni projekti 30 ei kuitenkaan kuulu pöytälaatikkoon, sanokoon kustantamot mitä haluavat. Onkin siis Plan B:n paikka! B:llä tarkoitan tarkemmin BoDia, jolla voi julkaista kirjoja omakustanteisesti. 

Kuulostaa helpolta - latailet vain kirjasi nettiin ja BoD hoitaa loput. Kuulostaako liian helpolta ollakseen totta? No se sitä se onkin. Kaikenlaista pientä puuhaa itsekustantamiseenkin liittyy, silloinkin jos aikoo julkaista kirjansa e-kirjana. 

Ensimmäinen ongelma: Kansi. En minä osaa mitään kansia suunnitella! (Voi käydä katsomassa tekosiani Wattpadilta, jos ei muuten usko.) Törmäsin ratkaisuun itse asiassa ihan sattumalta. Siitä siis Plan C kuten Canva. Tällä sivustolla voi suunnitella valmiita kuvia ja malleja käyttäen aika makeitakin kansia. Siis jos osaa. (Ja minähän en osaa, jos jollekin jäi epäselväksi.)

Olen nyt siis pari iltaa pyöritellyt kansikuva-ajatuksia ja joutunut jo aika reippaasti mukavuusalueeni ulkopuolelle. Miksi en sitten skippaa tätä vaihetta? Koska kansi on se, jonka perusteella moni kirjansa luettavaksi valitsee. Niin teen itsekin, vaikka se toisaalta typerää onkin. Jos e-kirjallani ei ole edes jollain tavalla kiinnostavaa kantta, ei sitä tule kukaan lukemaan.

Tuskailin tässä välissä jo "taiteilija"nimenikin kanssa. Kaikki tällaiset asiat pitäisi olla tarkkaan mietittynä omakustanteenkin kanssa.

Joka tapauksessa aikaa tähänkin projektiin saa uppoamaan, mutta on niin houkutteleva ajatus nähdä oma tekstinsä (itsejulkaistuna e-)kirjana, että ehkä se aika kannattaa käyttää! Kunhan joskus valmista tulee, projekti 30:n ensimmäinen osa julkaistaan Plan E kuten Elisa-kirjat - vaiheessa e-kirjana.

Elisa-kirjojen Kirjoita itse -sivuilta voi sitten käydä lukemassa faktoja ja unohtaa viimeiset ruusunpunaiset unelmat rikastumisesta ja kuuluisaksi tulemisesta. Tällaisesta omatoimiprojektista voi saada itselleen n. 1 €/myyty kirja (riippuen tietenkin kirjan myyntihinnasta), ja 50 ostajankin saaminen voi olla aika kiven takana. Eli huimat 50 € ansiotkin teettävät jo töitä.

Mutta - enhän tätä koskaan ole rahan ja maineen takia tehnytkään. Syksyä odotellessa!